Aikamedian Sana elämään -kommentaariraamattu (2018, s. 2477) luonnehtii Paavalin ensimmäistä kirjettä tessalonikalaisille seuraavasti:
-
- Kirje oli Paavalin ensimmäisiä, ja hän kirjoitti sen noin vuonna 51 Korintista.
- Kirjeen päämääränä oli ”vahvistaa Tessalonikan kristittyjen uskoa ja muistuttaa, että Kristus tulee takaisin varmasti”.
- Tessalonikan seurakunta oli vain pari-kolme vuotta vanha. Osa seurakunnasta oli siinä käsityksessä, että Jeesus palaisi heidän omana elinaikanaan. Läheisten ihmisten kuolemat aiheuttivat tässä tilanteessa hämmennystä.
- Seurakunnan uskovat olivat myös vainon kohteena.
Kirjeen ensimmäinen luku on lyhyt, mutta Paavali saa siihen sisällytettyä paljon asiaa. Itseäni erityisesti puhuttelee, mitä Herra on vaikuttanut tessalonikalaisten uskovien keskuudessa (jae 3): ”[–] kuinka usko on saanut teidät toimimaan ja rakkaus näkemään vaivaa ja kuinka kärsivällisesti te panette toivonne Herraamme Jeesukseen.” Tämä laittaa ainakin itseni ns. pienelle paikalle miettimään, mitä usko vaikuttaa omassa elämässäni. Tosin tämäkin kohta korostaa lohdullisesti jälleen kerran sitä, ettei sitä ole kirjoitettu yksikössä vaan monikossa.
Toinen puhutteleva ajatus on Paavalin sanoissa (jae 5): ”[–] evankeliumi ei tullut teidän luoksenne vain sanoina vaan myös Pyhän Hengen voimana [–]”. Tätä tulee lähelle Jeesuksen sanoja (Matt. 22:29): ”Te kuljette eksyksissä, koska ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.” Tarvitsemme selkeää opetusta / ymmärrystä siitä, mitä Jumala sanassaan on meille ilmoittanut, ja Pyhän Hengen voimaa, että voimme soveltaa oppimaamme / ymmärtämäämme käytäntöön. On valtavan suuri asia, että Isä on lähettänyt Jeesuksen nimessä meille Puolustajan, Pyhän Hengen (Joh. 14:27).
Vaikuttakoon kolmiyhteisen Jumalan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen, todellisuus meissä kaikissa tänään ja kaikkina tulevina päivinä!
Pekka