Tämän päivän teksteissä meillä on harvinaisen hieno ilmiö: luimme Vanhasta testamentista kohdan johon juuri Jeesus tänään viittaa! Tartun siis ilman muuta siihen.
Vanhassa testamentissa kerrotaan erikoinen tarina pronssikäärmeestä. Jumala oli lähettänyt israelilaisten keskuuteen myrkkykäärmeitä rangaistukseksi heidän nurinastaan, mutta vastaa heidän avunhuutoihinsa yllättävällä tavalla: hän käskee Moosesta valamaan pronssista käärmeen ja nostamaan sen tangon päähän, jolloin jokainen, joka käärmettä katsoo, jää eloon.
Johanneksen evankeliumissa Jeesus yrittää eri tavoin kertoa identiteetistään ja tehtävästään, mutta hänen puheensa ei avaudu kuulijakunnalle. Jakeessa 28 hän toteaa, että hänen sanansa avautuvat osalle sen jälkeen kun he ovat “korottaneet Ihmisen Pojan”. Jeesus viittaa tässä siihen, että hänet tullaan korottamaan ristille, niin kuin pronssikäärme korotettiin autiomaassa tankoon.
Itse pohdin myös sitä, mikä merkitys on ollut nimenomaan “korottamisella”. Pronssikärmeen kohdalla voimme ajatella, että sen tarkoitus oli näkyä mahdollisimman kauas, olla tavoitettavissa. Samoin Jeesus kuoli äärimmäisen julkisella ja skandaalin omaisella tavalla, josta puhuttiin ja kerrottiin laajalti niin, että siitä on mainittu myös ei-kristillisissä lähteissä. Uskon, että tässä Jumala on tuonut avun mahdollisimman saataville. Monet kommentaarit huomauttivat, kuinka sekä käärme, että risti muistuttavat ja pakottavat niihin katsovan kohtaamaan oman syyllisyytensä. Pieni ele, katsominen, edellyttää toisaalta uskoa ja toisaalta nöyrtymistä.
Rakas Jeesus, auta meitä tulemaan sinun eteesi syyllisyytemme kanssa. Kiitos, että sinä tahdot parantaa meidät, synnyttää meissä uutta elämää ja voimaa toimia paremmin. Kiitos, että olet kantanut syyllisyyden ja rangaistuksen, antanut lahjaksi armon.
Ada