Jokin aika sitten katsoin The Chosen – sarjasta jaksoa, jossa Jeesuksen keskustelu fariseusten kanssa uhkasi äityä käsirysyksi. Opetuslapset olivat peloissaan ja joukko pääsi pakenemaan tilanteesta kuin ihmeen kaupalla. Ajattelin mielessäni, että onpa tehty tv:tä varten dramaattinen versio tästä tilanteesta.
Kuinka ollakaan, kun avasin tämän päivän tekstin, ymmärsin kyseisen kohtauksen kuvaavan tätä tilannetta juuri niistä yksityiskohdista, jotka olin ennen ohittanut. Fariseukset piirittivät Jeesuksen Salomon pylväikössä ja alkoivat kerätä kiviä hänen kivittämistään varten. Jostain syystä olen aina ajatellut tämän ja muutkin Jeesuksen käymät väittelyt tiukka sanaisiksi, mutta asiallisiksi. En kuitenkaan usko, että kukaan voi kerätä kiviä asiallisessa ja rauhallisessa mielentilassa, vaan käsirysy on tosiaankin ollut lähellä. Raamatun luku ja tutkiminen toisten kanssa auttaa näkemään asioita, jotka muuten menisivät ohi.
Tämän päivän teksteissä Jumalan ihmeellinen rakkaus näkyy erityisen selkeästi. Vaikka Israelilaiset ovat kaikin tavoin töppäilleet ja ajaneet itsensä ahtaalle, Jumala siunaa ylitsevuotavasti heitä Bileamin suulla ja saa vapisemaan ne, jotka heitä uhkaavat. Jumala on määrännyt heidät omikseen, erotetuiksi muista. Jeesus puolestaan sanoo peräti kolmesti itseään paimeneksi, joka antaa henkensä lampaidensa puolesta. Jeesus ei puhunut vain lämpimikseen, vaan hän opetti, kohtasi ja auttoi toistuvan väkivallan uhan alla, aina ristille saakka. Jumalan sitoutuminen omiinsa saa kaiken muun kalpenemaan.
Rakas Jeesus, ihmettelen aina uudelleen rakkauttasi ja uskollisuuttasi. Avaa meidät ottamaan se vastaan, kuulemaan äänesi, kun kutsut meitä nimeltä.
Ada