Taas yksi psalmi Daavidin elämästä. Tällä kertaa hän on luolassa Saulia paossa ja ympäristö vaikuttaa uhkaavalta ja vaaralliselta. Daavid reagoi tyypilliseen tapaansa ja purkaaa tuntonsa tähän lauluun. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan vaikuta olevan kovin huolissaan. Toki ympärillä on leijonia ja vihollisetkin ahdistavat, mutta yleissävy on kuitenkin luottavainen. Jumala pitää kyllä hänestä huolen.
Tässä psalmissa minua on aina kiinnostanut nämä sanat:
Jostain syystä olen aina ajatellut, että tuossa on syy ja seuraus. Koska olen levollinen, niin haluan laulaa! Niinhän tuossa ei tarkkaan ottaen sanota, mutta pidän ajatuksesta, että rauha ja musiikki kuuluvat yhteen. Monet ihmiset käyttävät musiikkia rauhoittumiseen, mutta tässä järjestys on päinvastainen. Rauhoittuminen herättää luovuuden ja siihen liittyy myös musiikki. Daavidille laulu ja myöhemmin ylistys nousivat automaattisesti pintaan, kun hänen mielensä tyyntyi.
Tämä on kahden suuren tunnusteon luku. Jeesus etäparantaa sadanpäämiehen palvelijan ja herättää lesken pojan kuolleista. Jäin miettimään, että miksi tällaista kaukoparantamista pidetään suurempana ihmeenä kuin vaikka sitä, että joku parantaa toisen kätten päälle panemisen kautta. Ehkä syynä on se, että sitä ei voi oikein mitenkään selittää suggestiolla tai muilla ”normaaleilla” inhimillisillä prosesseilla. Kyseeseen ei myöskään tule mitkään mystiset energiavirrat tai muut selitykset, joilla parantavaa voimaa yritetään joskus selittää. Jeesus vain käytti auktoriteettiaan ja sairauden täytyi väistyä. Auktoriteettia käyttämällä Jeesus myös herätti Nainin lesken pojan kuolleista.
Toinen asia, mihin tässä luvussa kiinnitin huomiota, oli se, että miksi Jeesus paransi juuri nämä henkilöt. Useimmissa tapauksissa Jeesus paransi siksi, että joku pyysi. Kuten esimerkiksi tässä luvussa sadanpäämiehen palvelija parannettiin, koska hänellä oli paljon puolestapuhujia. Sen sijaan Nainin pojan tapauksessa Hän toimi, koska leskiäiti kävi häntä sääliksi. Aiheesta ”Jeesus ja empatia” voisi varmaan kirjoittaa kokonaisen kirjan.
Jeesus antaa tässä mielenkiitoisen esimerkin Jumalan kuuntelemisesta. Meillä on tapana ajatella, että Jumala johdattaa meitä niin, että Hän tavalla tai toisella välittää meille käskyjä ja sitten me tottelemme niitä. Tämä luku kertoo, että Jumalan käyttää myös epäsuoria tapoja, kuten toisten ihmisten pyyntöjä ja omia tunteitamme. Osaammeko ajatella, että esimerkiksi kokemamme sääli voi olla Jumalan puhetta meille? Tämä vihjaa siihen, että jotta voisimme olla parhaalla mahdollisella tavalla Jumalan käytössä, meidän tulee olla aitoja, tuntevia ja empaattisia ihmisiä.
Marko