Tässä luvussa on vaikuttava kertomus ahdinkoon joutuneesta naisesta. Perheellä oli velkaa ja mies, jumalinen puoliso, oli kuollut. Minua korventaa, miten julmaa (nais)leskien kohtelu pahimmillaan tuossa yhteiskunnassa oli ja miten hauras sosiaalinen asema heillä oli. Jumala oli kyllä ohjeistanut, että leskistä pitäisi pitää huolta. Jostain syystä tuo ohje oli vaikea muistaa. Tämä leski sai avun. Ihmeen kautta saadut jauhot ja öljy kävivät kaupaksi, eivätkä velat kaatuneet päälle perheen poikien orjuudella lunastettaviksi. Lohduttakoon tämä niitä, joilla on talousvaikeuksia näinäkin aikoina.
Johanneksen piispalliset rohkaisut ja ohjeet ovat syvällisiä, ehkä joiltain osin ymmärrykseni tavoittamattomissa. Poimin tähän ihan alkuun maanantaille ajatuksen Kristuksesta, syntisten puolustajasta. Puolustajamme Isän edessä on itse Jeesus Kristus, hän siis on asianajajamme. Me olemme syntisiä, siitä ei pääse mihinkään tässä ajallisessa elämässä. Oma syntisyys on turhauttavaa ja lannistavaa. Asianajajallamme on dokumentit ja näyttö vanhurskaudestamme (kelpaavuudestamme) Isän Jumalan edessä. Hän näyttää haavansa ja pystyy osoittamaan meissä olevan Pyhän Hengen sinetöinnin, joka on vakuus siitä, että olemme hänen omiaan. (Ef.1:13-14).
Jakeessa 20 ja 27 Johannes vakuuttaa meitä voitelusta ja tiedosta, jotka ymmärrän varustukseksi erotella harhauttava opetus puhtaasta opista. Harhauttavan opetuksen käsitän kattavan kaiken sellaisen, jolla mitätöidään Jeesuksen täytetty työ (Joh 19:30). KohtaamisPaikan kevään teemana on Ef. 4:11-16. Siinä sanotaan, että meille on seurakuntaan annettu seurakuntavirat: apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet ja opettajat. Näiden virkojen tarkoitus on, ettemme ole kaikkien opintuulten heiteltävinä. Väännytään seurakuntaan ja nautitaan siitä, että meille opetetaan Totuudesta Sanan mukaan.
Pirkko