2. Aik. 31, Apt. 25

2. Aik. 31

Hiskian uudistustyö jatkuu tarmokkaana. Hän uudisti temppelipalveluksen perusteellisesti. Se alkoi epäjumalien palveluspaikkojen tuhoamisella, jota voisi kutsua vaikka uskonpuhdistukseksi.  Sen lisäksi hän organisoi pappien ja leeviläisten osastot toimittamaan tehtäviään. Yksi tärkeä osa-alue eli taloudellinen vastuu jaettiin koko kansalle kuninkaan oman esimerkin toimiessa mallina . “Kuningas antoi omaisuudestaan Herran laissa määrätyn osuuden erilaisiin polttouhreihin: aamu- ja iltauhreihin, sapattiuhreihin ja uudenkuun päivien ja vuotuisten juhlien uhreihin. Hän käski Jerusalemin asukkaiden antaa papeille ja leeviläisille heille kuuluvat osuudet, jotta he voisivat tarkoin täyttää Herran lain vaatimukset” (3-4). Kansa lähti tähän mukaan ja toi runsaat kymmenykset temppeliin. Niin Herran temppeliin alkoi virrata lahjoja niin paljon, että niitä riitti jo varastoitavaksi.”Näin paljon on silti jäänyt jäljelle, sillä Herra on siunannut kansaansa” (10).

Hiskian menestymisen salaisuus löytyy viimeisistä jakeista:  “Hän teki uskollisesti sitä, mikä oli hyvää ja oikeaa Herran, hänen Jumalansa, silmissä. Kaikessa, mihin hän ryhtyi, koskipa se sitten temppelin jumalanpalvelusta, lakia tai käskyjä, hän noudatti Jumalan tahtoa. Hän teki näin kaikesta sydämestään, ja niin hän menestyi” (20-21).

Apt. 25

Jumalan johdatti Paavalia ennakkosuunnitelman mukaan todistamaan valtaa pitäville ihmisille Jeesuksesta. Hänhän oli kokemusasiantuntija, jolta ei puuttunut kykyä ja tietotaitoa tehdä se rohkeasti ja pelkäämättä. Hän herätti mielenkiinnon hallitsijoiden keskuudessa, jotka halusivat toimia oikein omien lakiensa mukaan ollen valmiita keskustelemaan Paavalin kanssa hänen syytöksistään.Tämä Paavali kuitenkin vaati päästä keisarillisen majesteetin tutkittavaksi ja pyysi vartiota siihen saakka, ja niin käskin pitää häntä vankilassa, kunnes lähetän hänet keisarin eteen.»Agrippa sanoi Festukselle: »Minäkin kuulisin mielelläni sitä miestä.» »Huomenna kuulet», vastasi Festus” (21-22).

Paavali ei halunnut lähteä Jerusalemiin tuomittavaksi, vaan rooman kansalaisena hän halusi vielä mennä Roomaan. Juutalaisilla oli ajatus tappaa hänet, joten oli viisautta olla menemättä Jerusalemiin. Oliko hänellä mielessä myös se, että pääsisi vielä vaikka  keisarille kertomaan omaa tarinaansa kristittyjen vainoajasta Jeesuksen seuraajaksi, josta Jumala oli jo etukäteen ilmoittanut:”Niin kuin olet todistanut minusta Jerusalemissa, niin sinun on todistettava myös Roomassa” (Apt.23:11).

Juha