Job aloittaa perustella omaa näkemystään ystävien syytöksistä. Hänen puolustuksensa perustuu oman menneisyytensä muisteluun. Se onkin mahtava, jossa Jumalan siunaus näkyy monessa paikassa. Hän muistelee Jumalaa läsnäolevana turvana ja huolenpitäjänä. Kaikki ihailivat Jobia ja halusivat kuulla häntä. Hän auttoi hädänalaisia ja puheesta käy ilmi, että hänen elämä suhteessa Jumalaan ja oikeudenmukaisuutensa olivat hänen identiteettinsä ydin, joka näkyi myös ulospäin hyvinä tekoina. Hän tavallaan arvioi jo elettyä elämää ja omia arvojaan ja aikaansaannoksiaan hyvin vakuuttavasti.
Voinee siis sanoa, että Jobilla oli hyvä ja terve itsetunto, joka oli rakentunut aiemmasta turvallisesta kiintymyssuhteesta Jumalaan. Sen kasvuun ja kehittymiseen tarvittavat pystyvyyden tunteet olivat myös liittyneet hänen onnistumisen kokemuksiin elämässään. Resilienssistä puhutaan nykyisin paljon, jota Jobilla ilmiselvästi oli. Se on henkistä joustavuutta ja sitkeyttä, joka jaksaa auttamaan eteenpäin myös vastoinkäymisten kohdatessa. Ehkä vanhojen hyvien aikojen muistelu auttoi myös jaksamaan kärsimyksessä ja herätti myös toivoa tulevasta!?
Tuli mieleen virsi 600:”Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan, olemme kaikki hiljaa kätketyt. Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan, yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.”
Jeesus valmistautuu seuraavaan maakuntamatkaan etupainotteisesti lähettämällä 72 opetuslasta etukäteen etsimään tulevia sadonkorjaajia. Taas mentiin ilman varusteita vaarallista tehtävää suorittamaan varsin yksityiskohtaisten ohjeiden saattelemana. Tehtävänä oli mennä rauhan tervehdys edellä kohtaamaan ihmisiä ja nauttimaan vieraanvaraisuudesta niiden kanssa, jotka ottivat heidät vastaan. “…syökää mitä teille tarjotaan, parantakaa kaupungin sairaat ja kertokaa kaikille:´Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.´ No vastustustakin oli odotettavissa, mutta ei saanut jäädä sitä ihmettelemään, vaan oli jatkettava eteenpäin.
Turnee oli varsin menestyksekäs ja nyt pahat hengetkin tottelivat Jeesuksen nimessä tehtyjä käskyjä. Jeesus kuitenkin muistutti, ettei liikaa kannattanut kiinnittyä tähän kokemukseen, vaan tärkeämpi ja kestävämpi ilon aihe on se, että heidät on jo merkitty valtakunnan kansalaisiksi taivaan kirjaan. Kuitenkin Jeesus itse aivan haltioituu kun Pyhä Henki täytti hänet. Hän koki varmaan iloa opetuslasten menestyksestä ja siitä, että tämä tehtävän siirto opetuslapsille taitaakin onnistua! Jeesuksen nimi ja valtuutus ovat avaimet Jumalan valtakunnan työssä.
Vaikka Jeesus puhui yleensä suurille kansanjoukoille, huomasi hän myös yksilöt. Lainopettaja halusi testata Jeesusta ja kyseli millä teoilla saisi omaksi iankaikkisen elämän. Jeesus lähti mukaan dialogiin ja vastasi vastakysymyksellä saaden hyvän vastauksen takaisin. “Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää” (28). Lain kirjain oli teoriassa juuri näin. Jeesus halusi myös haastaa lainopettajaa kertomalla hänen kysymykseen lähimmäisestä vastauksena tarinan miehen ryöstöstä ja pahoinpitelystä. Tällä rima nousi aika korkealle ja lopun kehotus “mene ja tee sinä samoin” jäi varmasti lainopettajan mieleen tämän kohtaamisen jälkeenkin. Samarialaisethan olivat juutalaisten vihollisia, joiden kanssa ei saanut olla missään tekemisissä, koska he olivat uskonnollisesti epäpuhtaita.
Vanhat teologit ovat selittäneet vertauksen myös hengellisesti, jossa Jeesus on tuo laupias samarialainen. Hän on tuo ulkopuolinen ja hyljeksitty, joka tulee syntisen luo, kun kukaan muu ei voi auttaa. Jeesus tuntee sääliä ja pelastaa ihmisen.
Martta ja Maria opettavat puolestaan oikeaa järjestystä elämälle. Molempia puolia tarvitaan elämässä. Itselleni touhuaminen pitää kiinni elämässä , mutta huolehtimisen ja hätäilyn voisin jättää vähemmäksi. Tulipa mieleen kylväjävertaus, jossa Maria voisi edustaa hyvää maata istuen Jeesuksen jalkojen juuressa kuuntelemassa tämän sanaa, kun taas Martan huomio on täysin kiinnittynyt käytännön järjestelyihin, ohdakkeisiin, moninaisiin huoliin ja hätäilyyn.
Juha