Job puhuu tässä luvussa ja tilittää elämäänsä, kuinka hän ei ole toiminut väärin siinä ja tässä ja tuossa. Kaikki hänen itsearvionsa pitänevät paikkansa, ensimmäisen luvun ensimmäisessä jakeessahan todettiin tuo sama asia: ”Job oli nuhteeton ja oikeamielinen, pelkäsi Jumalaa ja karttoi pahaa”.
Minä en pystyisi listaamaan hyviä tekojani. Joskus tuntuu, että kaikki, mihin ajatukseni tai tekoni koskee, saa tartunnan syntisyydestä. En ole kuin sadun poika, jonka kosketuksesta kaikki muuttui kullaksi.
Evankeliumin torjuntakin voidaan tehdä listaamalla tekoja tai tekemättä jättämisiä. Olen lukenut ihmisten todistuksista, että alkuun he olivat ajatelleet, että he ovat kunnon kansalaisia, jotka eivät ole tehneet sitä tai tätä syntiä, joten sillä perusteella ikään kuin kelpaisi Jumalalle. Eihän tässä mitään Jeesusta tarvita. Tällainen ajattelulogiikka ei ole toimiva. Jeesukselle antautuminen on ainut tie ja portti taivaaseen. Sitä reittiä siis.
Tässä luvussa on paljon pelätty ja kova kohta jakeessa 10, jossa mainitaan ihmiselle anteeksiantamaton synti, Pyhän Hengen pilkka. Moni vilpitön Jeesuksen seuraajakin on pelännyt tehneensä tätä syntiä ja sen myötä riutunut helvetin pelossa ja ehkä ties missä muissakin peloissa. Luulen, että tästä Pyhän Hengen pilkasta on paljon tulkintoja, silti otan riskin ja kommentoin tätä kohtaa ilman kirjaviisautta.
Arvelen, että tuo Pyhää Henkeä vastaan sanottu sana , josta Jeesus siis varoittaa, on ”ei” Pyhälle Hengelle, täytetylle työlle, Jeesuksen pelastusteolle. Ne sanat, joita ihminen esim. kärsimyksien kivuissa, pettymyksissään ja muissa tunteissaaan sanoo ja uhoaa Jumalalle, eivät riitä ylittämään pilkan rajaa. Lapsikin säilyttää omien vanhempiensa lapsen aseman, vaikka kiukkuaisi tai uhoaisi kuinka tahansa.
Jeesuksen omana saamme elää uskoamme ja elämäämme kaikkivaltiaan rakastavan Jumalamme kanssa niin rehellisesti kuin ikinä haluamme tai pystymme itseämme ilmaisemaan. Hän ei meitä hylkää (Hp. 13:5).
Pirkko