Tämä luku nostaa esille Jumalan suuruutta. Hän on valtava voimassaan, hän ei ole ihmisen määräiltävissä, hän on ylistettävä, luonnon ilmiöiden luoja ja hallitsija (22-33). Nämä ominaisuudet ovat melkoisia (käsittämättömiä) ihmisen ymmärrykselle. Ymmärrämme tai emme, saamme silti olla yhteydessä, vuorovaikutuksessa Hänen kanssaan. Jobkin sai tästä ehkä uutta ajateltavaa suhteessa omaan tilaansa.
Tässä luvussa kerrotaan 10 spitaalisesta, jotka Jeesus paransi. Parantamisen tapa oli erikoinen. Jeesus kohtasi heidät vähän kauempaa ja käski heidän mennä näyttämään itsensä papille. Kaikki suostuivat tähän menetelmään, he menivät ja mennessään he paranivat. Olisiko paikalleen jääminen pitänyt taudinkin ennallaan, en tiedä. Papille näyttäytyminen ja sitä kautta terveeksi toteaminen mahdollisti parantuneelle paluun yhteiskunnan osallisuuteen.
Vain yksi parantunut palasi kiittämään, samarialainen. Spitaaliset juutalaiset ja samaa tautia potenut samarialainen olivat sairaina ja eristettyinä liikkuneet samassa porukassa. Tavallisestihan juutalaiset eivät pitäneet arvossa, ehkä jopa halveksivat samarialaisia. Kiittämään palannut oli siis samarialainen. Suojelivatko 9 parantunutta omaa mainettaan juutalaisina suhteessa Jeesukseen? He vaikuttavat palanneen parannuttuaan ikään kuin vanhaan tuttuun, yleisesti hyväksyttyyn. Samarialaisen parantuneen ei vaikuta olleen hankalaa kiittää Jeesusta. Hän muisti Parantajansa ja sai sisäisen parantumisen, uskon.
Jeesus kiitos niin paljosta, en edes pysty järjellä ymmärtämään, miten paljosta.
Pirkko