1. Moos. 31, Fil. 2

1. Moos. 31

Jumala on tehnyt paljon työtä Jaakobin sydämessä: kun Jumala nyt puhuu Jaakobille, tämä ottaa ohjeen vastaan. Kuitenkin tapahtuu sama, kuin Iisakin kohdalla: Jumala lupaa olla Jaakobin kanssa, mutta tämä välittömästi toimii pelosta käsin ja lähtee matkaa salaa Labanilta. Jälleen Jumala pelastaa tilanteen, tällä kertaa ilmestymällä unessa Labanille.

Fil. 2

Tämän Filippiläiskirjeen kohdan ohi olen monta kertaa lukenut melko vauhdikkaasti. Jakeissa 5-11 on kuitenkin oikea helmi. Meille se on sisällöltään tuttu, sitä mitä monissa virsissäkin lauletaan. Jos joku kuitenkin tietää Jeesuksen, mutta ei tiedä, mitä Raamattu hänestä opettaa, tässä on hyvä kohta, joka kaivaa esille. Kohta on myös erityinen, sillä Raamatuntutkijat ovat sitä mieltä, että Paavali ajan tavan mukaan on ottanut tekstiinsä mukaan sitaatin tai viittauksen. Usein Uuden testamentin kirjeissä viitataan Vanhaan testamenttiin, esimerkiksi psalmeihin, mutta siitä ei ole tässä kyse. Tutkijat ovat päätelleet, että koska teksti on runomittainen, Paavali siteeraa lukijoilleen tuttua runoa tai yhtä ensimmäisistä ylistyslauluista! Tähän lauluun tai hymniin on joku aikansa sanoittaja koonnut alkukristillisyyden keskeisiä oppeja muotoon, joka on ollut helppo muistaa ja jakaa toisille. Se, että opit on jo näin varhaisessa vaiheessa voitu laittaa lauluksi ja laulukin on kerennyt tulla tunnetuksi kertoo siitä, että jo kirkon alkuaikoina keskeiset opilliset asiat ovat olleet melko selkeitä, eivätkä sukupolvia myöhemmin rakenneltuja.

Tämän myötä lämpimiä terveisiä kaikille, jotka tänään pääsevät yhdessä laulamaan ylityslauluja!


Jeesus, halki aikojen tahdomme kiittää ja ylistää sinua siitä, mitä teit. Että et pitänyt kiinni oikeudestasi olla Jumalan vertainen, vaan tulit meidän keskellemme, lunastajaksemme. Kiitos, että sinun lähelläsi saamme voiman päiväämme ja kaiken, mitä tarvitsemme. Kiitos ja kunnia sinulle!

Ada

1. Moos. 30, Fil. 1

1. Moos. 30

Tämän päivän Vanhan testamentin luku on hieman hämmentävä: sekä Jaakobin perheen naiset, että hän itse yrittävät kilpailla itselleen rikkautta. Hyvä onni nähdään Jumalan suosion merkkinä ja kaikki osalliset antavatkin Jumalalle kiitoksen saamastaan hyvästä. Jokin on kuitenkin pielessä, sillä he eivät etsi Jumalan tahtoa sinänsä vaan ainoastaan hänen aineellista siunaustaan. Näyttää kuitenkin sille, että Jumala onnistuu ihmeellisesti antamaan ja rakentamaan hyvää kaikille osapuolille.

Fil. 1

Filipin seurakunnan perustamisesta kerrotaan Apostolien tekojen luvussa 16. Ensimmäisiin seurakunnan jäseniin kuuluivat mm. nainen nimeltä Lyydia sekä vanginvartija, jota Paavali ja Silas estivät tekemästä itsemurhaa. Jukka Norvanto kuvaa Filippiläiskirjettä ikäänkuin kuulumiskirjeeksi rakkaille ystäville: sen on ollut tarkoitus ennemmin kertoa Paavalin tilanteesta kuin esimerkiksi puuttua seurakunnan sisäisiin ongelmiin.

Tällä viikolla olen nostanut esiin tekstistä seikkoja, jotka puoltavat Raamatun luotettavuutta ja niitä keskeisiä käsityksiä, joita meillä on Jeesuksesta ja hänen luonteestaan. Tämän päivän tekstin äärellä voin nostaa esiin tämän kysymyksen: jos Jeesus ei noussut kuolleista, mitä ihmettä tapahtui Paavalille, Pietarille ja Johannekselle? Kaikki kolme ovat mitä ilmeisimmin historiallisia henkilöitä: Evankelistat mainitsevat kaikki kolme henkilöä (Luukas mainitsee Paavalin Apostolien teoissa) ja kaikki ovat myös kirjoittaneet vähintään kaksi Uudesta testamentista löytyvää kirjettä, joissa he esittelevät itsensä ja Paavali ja Pietari vieläpä mainitsevat kirjeissään toisensa. Kaikki he todistavat ylösnousseesta Kristuksesta – eivätkä vain todista, vaan ovat ilomielin valmiita uhraamaan henkensä sen puolesta.

Kuitenkin Raamattu kertoo, että ennen kuin he kohtasivat ylösnousseen Jeesuksen, yksi heistä pakeni Jeesuksen vangitsijoita, toinen kielsi Jeesuksen kolmesti ja kolmas vainoamalla vainosi hänen seuraajiaan. Mutta nyt Paavali sanoo kuuluisat sanat: “elämä on Kristus ja kuolema on voitto”. Ihme hyvinkin, ylösnousemuksen ihme sai aikaan täyskäännöksen kaikkien kolmen kohdalla.

Paavali rukoili ”että tuottaisitte Jumalan kunniaksi ja kiitokseksi runsain mitoin hyvää hedelmää”. Rakas Jumala, tämä kuulostaa kovalta vaatimukselta. Kiitos, että sinä saat aikaan hyvää hedelmää myös hänessä, joka pelkää, hänessä joka pettää ja hänessä joka on omassa viisaudessaan väärässä. Kiitos, että hyvän hedelmän ”saa aikaan Kristus”. Jeesus, tee minussakin tänään hyvää hedelmää.

Ada

1. Moos. 29, Luuk. 24

1. Moos. 29

Minua on aina puhutellut se, kuinka Jumala näkee tässä kertomuksessa Lean, ihmisen, jonka kaikki muut ovat työntäneet syrjään. Minun tulee helposti keskityttyä vain tarinan “päähenkilöihin” ja ajateltua, että muut jäävät Jumalan suunnitelmassa varjoon. Kuitenkin Jumala muisti Lootia, Ismaelia ja Eesauta ja piti heistä huolta, vaikka he eivät olleet tarinan keskiössä. Leasta, jolle omat perheenjäsenet ovat jättäneet pelinappulan roolin, tulee Juudan äiti ja Jeesuksen esiäiti. Ja hän toteaa “saan ylistää Herraa!”

Luuk. 24

“Eikö sydämemme hehkunut innosta..?”

Tämän on minulle on yksi rakkaista Raamatun jakeista. Mitä Jeesuksen läsnäolo saa aikaan. Miltä tuntuu, kun sana alkaa puhua suoraan sydämelle.

Jeesus ei jättänyt opetuslapsiaan vietyään työnsä ristillä päätökseen, vaan hän nousi kuolleista ja vieläpä palasi itse opettamaan heitä ja avaamaan heidän sydämensä kirjoituksille. Minulle tämä on puhunut kahta mielestäni tärkeää asiaa:

Ensinnäkin opetuslapset eivät opettaneet ja puhuneet ensimmäisille seurakunnille omasta viisaudestaan käsin, vaan Jeesus itse opetti heitä ja avasi heidän sydämensä ymmärtämään kirjoitukset (sen lisäksi, että saivat viisautta Pyhässä Hengessä). Jeesus oli juuri ennustanut, että hän kuolisi ja nousi kuolleista – ja sitten vielä tehnyt sen! Hänen auktoriteettinsa opettaa ja tulkita kirjoituksia on ylivertainen. Nämä seikat vahvistavat luottamustani Raamattuun: Jeesus itse viittaa Vanhaan testamenttiin ja osoittaa näin sen luotettavaksi. Hän myös itse laskee perustukset alkukristilliselle opetukselle, Uuden testamentin kirjeille ja keskeiselle viestille.

Rakas Jumala, sinä sytytät meihin ilon. Lea, joka oli jäänyt yksin ja syrjään lopulta ylisti sinua. Jopa kuoleman ja epätoivon keskelle sinä toit ilon ylösnousemuksesta. Kun sinun hyvyytesi ja suunnitelmasi avautuu meille, se saa sydämet hehkumaan innosta. Anna sydämiimme ilo sinussa!

Ada