Tekijä: Ada Kangas

Hes. 1

Tänään pääsemme aloittamaan Hesekielin kirjan ja lukemaan sekä sekä Vanhan että Uuden testamentin luvusta kuuluisan vaikeatulkintaista tekstiä, joissa molemmissa liikutaan hengellisessä todellisuudessa.

Hesekiel oli Jeremian aikalainen, eli hän saarnasi siinä vaiheessa kun osa Juudan kansasta oli viety pakkosiirtolaisuuteen mutta temppeliä ja Jerusalemia ei oltu vielä tuhottu. Jeremia saarnasi Jerusalemissa, Hesekiel puolestaan pakkosiirtolaisuuteen joutuneiden keskuudessa. Ilmestyskirja viittaa Hesekielin kirjaan usein, joten on hienoa päästä lukemaan niitä muutaman luvun verran yhtä aikaa. Muun muassa tässä luvussa kuvattuun näkyyn Jumalan valtaistuimesta viitataan Ilmestyskirjan luvussa neljä.

Tässä luvussa kuvatussa kutsumusnäyssä kuvataan Jumalan valtaistuimen ja vallan alle erikoisia olentoja (kerubeja), joissa toistuu luku neljä. Näillä olennoilla symboloidaan luomakuntaa (luku neljä on Raamatussa luomakunnan luku), joka on täydellisessä harmoniassa, toimii Hengen ohjaamana, liikkuu täydellisen hallitusti. Tämä ajatus puhuu minulle oman aikamme keskellä melko suoraan: inhimillisesti tuntuu mahdottomalta kuvitella ihmiskuntaa, joka kykenisi elämään tasapainossa ympäristönsä kanssa, mutta Hengen ohjaamana sekin on mahdollista, jos ei täällä niin viimeistään Taivaassa.

Ilm. 20

Kuten todettu, nämä Ilmestyskirjan luvut ovat kuuluisan vaikeatulkintaisia ja ovat herättäneet kiivasta spekulaatiota ja lukuisia teorioita: yhden mukaan tuhatvuotinen valtakunta tulee sen jälkeen kun Jeesus saapuu, toisen mukaan elämme sitä tässä ja nyt, kolmas sanoo, että tuhatvuotista (eli hyvin pitkäikäistä) valtakuntaa eletään nyt voittaneen seurakunnan keskuudessa. Niiden äärellä minua lohduttaa suunnattomasti se, kuinka Jeesus saapuessaan ensimmäisen kerran toteutti liudan toinen toistaan erikoisempia profetioita tavoilla, jota kukaan ei osannut ennalta aavistaa. Hän mm. oli samaan aikaan nasaretilainen joka syntyi Betlehemissä ja saapui Egyptistä. Samoin uskon, että nämäkin Ilmestyskirjan kohdat avautuvat riittävästi siinä ajassa, kun niiden on tarkoitus. 

Tahdon nostaa näistä teorioista esiin näkemysten mukaan Saatanan kahleet ovat evankeliumi: siellä missä ilosanomaa Jeesuksesta julistetaan, siellä vastustajalla ei ole valtaa. Edes silloin, kun se on “päästettävä” jälleen vapaaksi, Jumala ei anna tilanteen viedä taisteluun saakka, vaan kamppailu on ohi ennen kuin se alkaakaan.

Isä, kiitos, että sinä olet kaiken yläpuolella: sinä olet Pyhä ja ikuinen ja sinun rinnallasi kaikki muu asettuu mittasuhteisiinsa. Anna meidän tänään kulkea sinun Henkesi ohjaamina, silloin parhaiten palvelemme sinua ja ihmisiä ympärillämme. Anna tähän päivään rohkeutta julistaa sinun evankeliumiasi, sanaa armostasi, voitostasi ja hyvyydestäsi. Kiitos, että olet voittanut pahan. Aamen.

Ada

Ps. 150

Ilm. 19

Tästä päivästä avautuu näkymä moneen suuntaan: aivan pari viikkoa sitten lauloimme aasilla ratsastavasta kuninkaasta, alle viikon päästä juhlimme talliin syntyvää poikalasta. Tämän päivän luvun kirkastettu Jeesus herättää syvää kunnioitusta ja pelkoa, eikä ihme: hän ei ole mitään vähempää kuin maailmankaikkeuden mahtavin voima. Jos Johannes pyörtyi hänet nähdessään, ei ole ihme jos minua värisyttää. Kun tämä Kristus sanoo meille “älä pelkää”, meidän ei todella tarvitse pelätä, ei mitään (Ilm.1:17).

Tässä sotajoukossa Jeesus ainoana on pukeutunut veren punaiseen viittaan (joka voi tulkinnasta riippuen symboloida tuomiota tai hänen omaa uhriaan), kaikki muut on puettu valkoisiin vaatteisiin. Ainoa ase koko joukolla on kaksiteräinen miekka, Jumalan Sana. Jumalan sanalla maailma on luotu, siitä me elämme ja sen edessä kaatuvat ne jotka asettuvat sitä vastaan.

Jos olen ymmärtänyt oikein, tämän päivän teksteihin sattuvat vanhan testamentin viimeinen ja uuden testamentin ensimmäinen “Halleluja”-huudahdus, erityisen ylistyksen ilmaus. “ylistäkää häntä, hänen väkeviä tekojaan” “Oikeat ja vanhurskaat ovat hänen tuomionsa”. Psalmin sanoin saamme ylistää häntä, joka on ikuinen, ilmestyskirjassa ylistetään Jumalan oikeudenmukaisuutta ja sitä, että hänen suunnitelmansa on viimein tulossa näkyväksi.

Jeesus, kiitän sinua siitä, että sinun on taistelu, sinun on tuomio ja sinun on kunnia. Auta minua luovuttamaan nämä kaikki sinulle: auta, että antaisin sinun taistella puolestani. Auta, etten tuomitsisi, vaan jättäisin tuomiovallan sinulle, joka tiedät kaiken. Auta minua antamaan sinulle kaikessa kunnia. Aamen.

Ada

Ps. 149

Ilm. 18

Tämän päivän tekstit ovat olleet minulle haastavia, sillä molemmissa puhutaan kostonhimoiseen sävyyn, mikä on kristillisyydessä aika marginaalinen teema. Olen pohtinut sitä, kuinka suojassa olen kasvanut pahuudelta ja vääryydeltä. Babylonin porton tuho oli mitä ilmeisimmin riemuviesti vainotuille kristityille ja uskon, että sen tulisi olla sitä myös meille: kun Jumalaa vastustavat voimat ja vallat kaatuvat, voimme saada rauhan. Samaan aikaan tässä maailmassa meitä ja ilmestyskirjan ajan kristittyjä on kutsuttu rauhaan; “Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa” sanotaan Heprealaiskirjeessä (12:14), Jeesus itse sanoo ”rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta”. Kun vääryys tulee omalle tai rakkaitten kohdalle, tätä ohjetta on mahdotonta noudattaa ilman luottoa Jumalan oikeudenmukaiseen tuomioon.

Tämän sanan äärellä päätin pysähtyä ja luopua hetkeksi osittaisesta uutispimennosta jossa tietoisesti elän. Mikä on sellaista, jonka kaameasta kohtalosta voi kukaan riemuita? Nopeasti mieleeni tuli “Poika raidallisessa pyjamassa”-kirjan kirjailijan jälkisanat: “..olin koko ajan varma siitä, että voisin käsitellä tätä aihetta (holokaustia) tarpeeksi kunnioittavasti vain lapsen silmien kautta, ja vieläpä erityisen naiivin lapsen, joka ei millään voi ymmärtää ympärillään tapahtuvia kauheuksia… [Me] elämme aidan toisella puolen, tuijotamme sen läpi oman turvallisen tukikohtamme suojista ja yritämme omalla kömpelöllä tavalla käsittää sitä kaikkea.”

Tämä luku ja Ilmestyskirja ylipäätään puhuvat minulle tänään siitä, että kaikelle sille pahuudelle, mikä saa meidät särkymään tai kääntämään katseemme pois oman mielenterveytemme tähden, se mitä voimme vain yrittää naiivisti ymmärtää, kaikelle sille Jumala on säätänyt ennalta tuomion. Kun ihmiset kysyvät, missä Jumala on, me voimme tietää, että Hän saattaa kerran vielä oikeuden voimaan.

Jeesus, tänään olen sanasi äärellä hämilläni. En ymmärrä maailman pahuutta, en voi käsittää mitä on oikeudenmukainen tuomio. Kiitos, että sinussa ei ole häivähdystäkään pahuudesta, epäioikeudenmukaisuudesta tai vahingonilosta, vaan saamme luottaa käsittämättömään hyvyyteesi. Kirkasta minulle tänäänkin, vähän enemmän, kuka sinä olet. Aamen.

Ada