Tekijä: Ada Kangas

Ps. 148

En voi lukea tätä psalmia ajattelematta samoilla sanoilla alkavaa ylistyslaulua (joka mitä ilmeisimmin pohjautuu tähän psalmiin). Minusta on ihanaa, että Raamatussa aivan kehotetaan laulamaan ylistystä ja meille on annettu kokonainen Psalmien kirja. Oman arkeni keskellä ylistyslaulujen laulaminen on monessa kohtaa pitänyt pään pinnalla. Ylistys on tietysti ennen kaikkea sitä, että kunnioitamme Herraa, mutta ihmeellisesti sekin on lahjaa myös meille, keino kääntyä Isän puoleen, kun omat sanat tai voimat hiipuvat.

Ilm. 17

Joitakin vuosia sitten kuuntelin YouTubesta Kangasalan seurakunnan Marko Sagulinin luentosarjan Ilmestyskirjasta ja tätä viikkoa varten palasin niihin. Voin suositella niitä yhtenä keinona lähestyä Ilmestyskirjaa, erityisesti jos haluaa syventyä yksityiskohtiin ja kiihkottomasti eri tulkintoihin, mitä näylle on annettu.

Luku 17 on Raamatussani otsikoitu Babylonin tuho. Babylonin katsotaan useimmiten edustavan Roomaa (ja se aikalaisille on varmasti ennen kaikkea puhunut siitä), mutta Babylonilla voidaan tarkoittaa kaikenlaista epäjumalan palvelusta, Jumalaa vastustavaa voimaa ja väärää hengellisyyttä. Minusta on mielenkiintoista, kuinka Jumalaa vastustavat pedot ja voimat yrittävät ilmestyskirjassa liittoutua, tässä Babylonin portto jopa ratsastaa yhdellä pedolla. Minulle tämä tänään puhuu siitä, kuinka monenlainen pahuus näyttää maailmassa kietoutuvan toisiinsa. Pohdin työkseni ja opintojeni takia maailman tuskaa aiheuttavia ongelmia, jotka tuntuvat toisinaan loputtomalta maatuskalta, joissa on kerroksina toistensa perään taistelua poliittisesta vallasta, rahan himoa ja ylisukupolvista rikkinäisyyttä. Ilmestyskirja kuitenkin lohduttaa meitä paljastamalla, että edes yhdessä nämä eivät voi kestää Kristuksen edessä. Käy jopa niin, että Jumala saa maailman pahuuden kiertymään itseään vastaan. 

Jeesus, kiitos siitä, että kaiken keskellä saamme kiittää ja ylistää sinua. Kun koemme toivottomuutta, kun näemme asioiden ajautuvan entistä huonommalle tolalle, saamme palata sanasi äärelle ja löytää aihetta kiittää sinua. Anna ylistyksen kannatella meitä tänään. Aamen.

Ada

Jer. 31

Tämä viikko päättyy aivan upeaan kohtaan: Jeremian kirjan 31 luku on äärimmäisen kaunista luettavaa jae jakeen perään. “ Minä olen sinua aina rakastanut, Israel, siksi vedän sinua luokseni uskollisesti.” “Yhtä vähän kuin voidaan mitata taivaan avaruus tai tutkia maan perustukset, yhtä mahdoton minun on hylätä Israelin jälkeläisiä edes kaiken sen jälkeen, mitä he ovat tehneet, sanoo Herra.” “Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään.” Jumalan luonne, hänen hyvyytensä on syvempää kuin kaikki se paha, mitä ihminen voi tuottaa. Sanat “Sinä päivänä” ja “Tulee aika” antavat usein pienen ikkunan tulevaan, joka on tarkoitettu myös meille, kaikille jotka odotamme Jeesuksen tulevan takaisin ja asettavan kaiken paikoilleen. Näissä kohdissa profetia on “kerrostunut” koskemaan sekä kuulijoille läheisempiä tapahtumia, että viimeisiä aikoja.

Hepr. 1

(Pawsonin mukaan) Heprealaiskirje kirjoitettiin rohkaisuksi erityisesti juutalaiskristityille kristittyjen vainojen alkaessa kiihtyä. Heillä oli suurena vaarana palata takaisin synagogiin ja juutalaisuuteen ja välttää tällä tavalla heihin ja perheisiinsä kohdistuva uhka. Kirjeen tarkoitus on osoittaa, miksi näin ei tulisi missään nimessä toimia.

Kirjoittaja aloittaa osoittamalla, että Jeesus on korkeampi, parempi kaikkia muita välittäjiä Jumalan ja ihmisen välillä. Jos hänet hylkäämme tai ohitamme, menetetään kaiken. Olen kuullut ja kuunnellut näkemyksiä, joiden mukaan keskinäinen hyvyytemme tai luonto ja sen antama rauha olisivat sitä syvintä hyvyyttä, mitä tavoitella. Ja onhan niin, että näissä asioissa näemme pieniä heijastuksia Isän rakkaudesta ja hyvyydestä, ehkä niin, että ihmisen on helpompi sovittaa se osaksi omia ajatusmallejaan. Kuitenkin, laulun sanoin “Sinä olet Alku ja Loppu, ensimmäinen ja viimeinen”. Jeesuksen kautta on kaikki luotu, hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Yksin hänen ansiostaan Jumala voi luvata “Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään” ja toteuttaa samaan aikaan oikeuden ja armon. Tänään haluan muistuttaa itseäni siitä, ettei ole mitään muuta tietä kuin Hän.

Jeesus, kiitos, että sanasi kautta saamme oppia tuntemaan sinut, sinun luonteesi. Sinä olet jo Raamatun ensi lehdillä, sinun ympärillesi kaikki kiertyy ja sinä olet myös kaiken päämäärä ja vastaus. Auta, ettemme jäisi etsimään vastauksia tai suuntaa elämäämme siitä mikä on luotu, vaan kääntäisimme katseemme tänäänkin sinuun.

Ada

Jer. 30

Filem. 1

Tämän viikon kahta viimeistä Uuden testamentin tekstiä (ja kirjettä) varten päätin avata Pawsonini (Raamattu Avautuu) päästäkseni kiinni tilanteisiin kirjeiden ympärillä. Pawsonin mukaan voimme kristittyinä lukea Onesimoksen ja Paavalin tarinan kuvana meistä ja Jeesuksesta. 

Kyseessä on toki kirje jonka on tarkoituskin olla vetoava, mutta silti minua puhuttelee, miten kauniisti Paavali puhuu Onesimoksesta: “poikani Onesimos”, “Lähetän hänet takaisin luoksesi – hänet, oman sydämeni.” Kirje saa minut muistamaan tuoreella tavalla, miten käsittämätöntä on Taivaallisen Isän rakkaus, miten ihmeellistä on se, että hän kutsuu meitä pojikseen ja tyttärikseen.

Myös Jeremian kirja puhuu tänään uskollisesta rakkaudesta, siitä kuinka Jumala on sanova viimeisen sanan ja kääntävä kansansa kohtalon. 

Pyhä Jumala, miten ihmeellistä on, että saamme kutsua sinua Isäksi, että sinä olet kutsunut meidät lapsiksesi. Anna näiden sanojen tänään rohkaista meitä ja muistuttaa sinun uskollisuudestasi ja voimastasi. Auta meitä ottamaan vastaan rakkaudestasi käsin, ne jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.

Ada