Tekijä: Ada Kangas

Aam. 1

Aamos oli profeetta, joka toimi Israelissa, pohjoisvaltiossa noin 30 vuotta ennen Israelin joutumista Assyriaan pakkosiirtolaisuuteen. David Pawson kutsuu häntä ja hieman myöhemmin vaikuttanutta Hooseaa “viimeisen varoituksen profeetoiksi”. Köyhä karjankasvattaja Aamos aloittaa viestinsä jotenkin samoissa tunnelmissa, kuin mihin Joelin kirja päättyy, kansojen tuomioilla. 

Alueen kansat elivät suhteellisen rauhallista ja vaurasta aikaa. Tätä kuvaa myös Aamoksen monta kertaa erikseen mainitsemat “palatsit”. Yltäkylläisyys on ilmeisesti valitettavasti osaltaan kiihdyttänyt moraalista rappiota ja kaikkia näitä kansoja uhkaa Assyria.

Vanhaa testamenttia lukiessa välillä pysähdyn miettimään sitä, miten ihmeellistä on, että nämä tapahtumat ovat liitettävissä historiallisiin todellisiin paikkoihin ja tapahtumiin. Se, mistä Aamos ennustaa, todella tapahtui, siitä voimme lukea historiankirjoista. Tätä kannattaa pitää esillä itselle ja muillekin, kun pohdimme Raamatun luotettavuutta. 

Room. 4

Paavali järisyttää juutalaiskristittyen ja pakanakristittyjen raja-aitoja julistamalla, että Aabraham on paitsi juutalaisten isä, myös “kaikkien niiden isä, jotka uskovat” (jae 11).

Mietin tämän tekstin äärellä, millainen kuva Aabrahamilla on ollut Jumalasta, johon hän uskoi. Hänellä ei ollut Raamatun kirjoja, joiden puoleen kääntyä, ei lakia tai pappeja, vain kenties kertomuksia siitä, mitä voimallisia asioita Luoja on tehnyt. Kun Herra kutsui häntä, hän päätti kuitenkin luottaa Jumalan kutsuun, uskoa, että Jumala on luotettava ja voimallinen.

Paitsi, että ihmettelen sitä, miten Raamattu asettuu historialliseen viitekehykseen, innostun, kun ajattelen, miten eheästi ja ihmeellisesti Raamattu on uskollinen itselleen, miten vuosisatojen aikana kirjoitetut kirjat, laulut ja kirjeet kaikki osoittavat siihen Jumalan suunnitelmaan, jota Paavali meille avaa. Jo Raamatun aivan ensimmäisessä kirjassa ovat Aabrahamille lausutut sanat “sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille” (1.Moos.12:3). “Näitä sanoja ei kuitenkaan ole kirjoitettu vain hänen tähtensä, vaan myös meidän vuoksemme. Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen.

Isä, kiitän siitä, että olet ilmoittanut meille tahtosi ja antanut meille sanasi, Raamatun. Se on itsessään niin ihmeellisen tarkasti rakennettu, ettei sitä voi uskoa, ellei tunne Sinua. Sytytä meissä tänäänkin usko sinuun, Jumalaan, jolle mikään ei ole mahdotonta.

Ada

Joel. 4

Joelin kirjan neljännessä luvussa nähdään taas välähdyksiä kansojen tuomiosta ja Herran päivästä. Hyvän Jumalan oikeudenmukainen luonto vaatii, että pahuudella on päätepisteensä. Ennustus vakuuttaa Israelille, että siinä missä Herra vaatii Israelin tilille sen pahoista teoista, Herra ei myöskään unohda pahuutta, jota se on saanut osakseen. Myös omassa ajassamme ja ajoittaisessa toivottomassa maailmankuvassa on lohdullista muistaa, että Jumala ei ummista silmiään pahuudelta, vaan on edelleen kansakuntien Herra ja oikeudenmukainen tuomari.

Room. 3

Roomalaiskirjeen kolmannessa luvussa toistuu monta kertaa sana “kaikki”: 

“kaikki, niin juutalaiset kuin kreikkalaisetkin, ovat synnin vallassa” (jae 9), 

“kaikki ovat luopuneet” (jae 12), 

“kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta” (jae 23)

Ja samoin:

“Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa” (jae 22)

Me elämme maailmassa jossa yritämme kilpailla ja ansaita hyväksyntää, kuulua oikean porukkaan, näyttää ja kuulostaa hyvältä. Mutta Jumalan vanhurskaus on jotain niin ihmeellistä ja hyvää, että sen rinnalla kaikki asettuu todellisiin mittasuhteisiin: olemmekin kaikki, jokainen samalla viivalla. Mieleeni on vuosien takaa jäänyt opetus, jossa joku sanoi hienosti, että Jumala ei päästä meitä pelastukseen epämääräisesti takaovesta, vaan Jeesuksessa hän on todella asettanut kaiken kohdalleen. Hänen työnsä on niin perinpohjainen, että siihen sisältyvät kaikki.

Jeesus, tänäänkin saamme jättää käsiisi kaiken maailmantuskan ja turhautumisen, jota koemme itsestämme. Sinä olet voittanut maailman, sinä olet täydellisesti kantanut meidän rikkinäisyytemme ja syyllisyytemme. Sinun armosi on niin ihmeellinen, että siihen sisältyvät kaikki.

Ada

Joel. 3

Joelin kirjan kolmas luku (tai joissain painoksissa toinen luku, jakeesta 28 eteenpäin) on kirjan kuuluisin kohta, johon Pietari viittaa helluntaina, kun Pyhä Henki vuodatettiin. Näissä jakeissa on ihmeellistä juuri se, ettei ketään suljeta Pyhän Hengen ulkopuolelle: se luvataan nuorille ja vanhoille, miehille ja naisille, kaikille asemasta riippumatta.

On mielenkiintoista, että tässä(kin) mainitaan ikään kuin kaksi tapaa “pelastua”, jotka kuitenkin sisältyvät toisiinsa:

“Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu” ja “Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat.”

Ketkä huutavat avukseen Herran nimeä? Ne jotka Herra on kutsunut. Ketkä Herra on kutsunut? Ne jotka huutavat avukseen Herran nimeä. Joskus me jäämme Jumalan lupauksista lukiessamme epäilemään, että kuulunkohan minä tähän tai tuohon porukkaan, onko minua kutsuttu, olenko arvoinen. Kuitenkin portti on aina auki nimenomaan sille joka huutaa, että minäkin haluan mukaan! 

Room. 2

Tuhkakeskiviikolle ja paaston ajan viralliselle aloitukselle sopivasti roomalaiskirje riisuu ainakin minua aseista ja muistuttaa, etten itseäni, oman toimintani kiitoksena pääse mihinkään kirjoihin. Ei jää muuta tietä kuin huutaa avuksi Herran Jeesuksen nimeä. 

Rakas Taivaallinen Isä, sinä käännät kaiken päälaelleen: kukaan ei ole riittävän hyvä itsessään ja siksi kukaan ei ole niin huono että jäisi rakkautesi ulkopuolelle. Kiitos että saan tänäänkin huutaa avukseni sinun nimeäsi! Olet sanassasi kertonut, että tahdot Henkesi kautta käyttää meitä, kaikenlaisia ihmisiä. Ota tänään minutkin käyttöösi.

Ada