Tekijä: Ada Kangas

Jer. 26

2. Tim. 4

Tämän päivän teksteissä näemme kaksi miestä, jotka astuvat ihmisten käsiin, todelliseen hengenvaaraan kerta toisensa jälkeen julistaakseen Herran sanaa. Molemmat luottivat, että ovat todellisuudessa Herran käsissä.

Mietin, mitä nämä kohdat voisivat puhua meille tänään. En voi kadehtia Paavalia tai Jeremiaa, jotka elivät usein yksinäisinä ja vaarassa, joita Jumalan sanat suorastaan painoivat raskaina, niin että heidän oli puhuttava. Toisaalta, miten usein kaipaankaan, että tietäisin, mitä sanoa, mitä Herra tahtoo tälle ihmiselle tai tuossa hetkessä puhua.

Jeremiaa, Paavalia ja meitä yhdistää se, että emme ole lopulta ihmisten käsissä, emmekä omissa käsissämme vaan Herran. Miltä tämä päivä näyttää tästä näkökulmasta käsin?

Isä, kiitos, että tänäänkin olemme Sinun käsissäsi. Saamme luottaa niin kuin Paavali “Herra pelastaa vastedeskin minut kaikesta pahasta ja vie minut turvaan taivaalliseen valtakuntaansa.” Tee sinun tahtosi meille rakkaaksi, niin että saamme rohkeuden palvella ja julistaa.

Ada

Jer. 25

Tämän päivän Jeremian kirjan tekstistä jäin pohtimaan ja tutkimaan sanaa “malja”. Vihan malja mainitaan useita kertoja Raamatussa sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa, erityisesti Ilmestyskirjassa. Maljalla kuvataan näissä Jumalan tuomiota ja kärsimystä. Olen ihmetellyt tätä, miten vihan viini tai malja on valikoitunut tuomion symboliksi, sillä viini kuvaa myös myönteisiä asioita. Olen miettinyt aukeaisiko tämäkin kuva paremmin jollekin aikalaiselle tai jollekulle paremmin viinejä tuntevalle.

Getsemanessa Jeesus rukoili “Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.” Hän ainoana otti vastaan maljan jota ei olisi ansainnut. Vain joitakin tunteja aikaisemmin hän asetti ehtoollisen ja tarjosi meille kaikille maljaa, joka on uusi liitto hänen veressään. Malja mainitaan myös psalmissa 23: “Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä ja minun maljani on ylitsevuotavainen.”

2. Tim. 3

Paavali ohjaa Timoteusta lukemaan kirjoituksia saadakseen viisautta monenlaisten harhaanjohtavien oppien ja ihmisten keskellä. Tämän Raamatunlukuohjelman myötä olen päässyt itse sisälle moniin Vanhan Testamentin kirjoihin, jotka ennen olen lukenut vain läpi (tai hypännyt yli). Tämä on tuonut valtavasti oivaltamisen iloa ja tuonut syvyyttä Uuden testamentin lukemiseen. Jumala ei ole jättänyt meitä yksittäisten jakeiden ja sanojen varaan, vaan jokaisen helpon ja haastavan tekstin takaa löytyy kokonainen kirjasto jota vasten peilata lukemaansa. Jos lukuintosi on hukassa, haluan rukoilla sinulle tänään uuden löytämisen ja tutkimisen iloa!

Isä, kiitos miten ihmeellisesti olet kaiken tehnyt: olen toteuttanut suunnitelmasi, jossa saamme vihan malja sijaan uuden liiton maljan Sinun yhteyteesi. Kiitos Sanastasi, rakkauskirjeestäsi meille, joka avaa meille hyvät tekosi ja tahtosi. Vedä meitä jälleen Sanasi äärelle. Pyhä Henki, avaa, kirkasta, puhu meille Sanan kautta.

Ada

Jes. 13

Tämä viikko päättyy raskaaseen Jesajan kirjan lukuun. Jumalan viha ei ole helppoa edes luettavana, ei sen ole tarkoituskaan. Tuomion kuvausten on tarkoituskin herättää, ravistella tarkastelemaan omia asemia. Väkivallan keskellä eläneiden ihmisten ravisteluun tarvitiin erityisen painavia sanoja.

Näiden kuvausten keskellä muistan, ettei Jumala itsekään iloitse tuomiosta. Hän on Isä, joka odottaa tuhlaajapojan paluuta. Hän on Jeesus, joka itki Jerusalemin kohtaloa.

1. Kor. 12

Eräs ystäväni totesi lukiessamme Raamattua porukalla, että hän on niin huono evankelioimaan, hän ei uskalla jutella uusille ihmisille muutenkaan, saati uskosta. Toinen taas totesi, että hän aivan palaa jutella ventovieraille, mutta ei ikinä jaksa keskittyä rukoukseen samalla tavalla, kuin tämä ensimmäinen. Minulle tämä oli oikea heureka-hetki! Me kuvittelimme olevamme surkeita kristittyjä kun keskityimme siihen, mikä itselle oli vaikeaa, emmekä tajunneet että “vähäpätöiset vahvuutemme” ovat toisten ja Herran silmissä kullanarvoisia! 

Tiedän, että monella on tätä lukiessa edessä (tai jo takana) kotimatka New Winesta, paluu omiin ympyröihin. (Ajattelen usein, että Taivaassa on toivottavasti vähän samanlaista kuin New Winessa: olemme kaikki toistemme naapurissa ja voimme käydä iltakylässä. Se olisi ihanaa.) Ainakin itselläni on joskus siinä vaiheessa vähän eksynyt olo. Jumalan antamat lahjat ja oivallukset tuntuvat kotona epätodellisilta. Jumala on kuitenkin tarkoittanut lahjansa ja sanansa nimenomaan jokapäiväiseen elämään, arkisiin tilanteisiin valtakuntansa ja seurakunnan rakennukseksi.

Kiitos Jeesus, että olet kanssamme, tuot meidät yhteen myös arkemme keskellä. Anna Pyhä Henkesi, varusta meidät. Kiitos, että kädessäsi meistä jokainen on arvokas, tärkeä osa kokonaisuutta. Silloin, kun en itse näe, mihin olet minut tarkoittanut, kirkasta minulle työsi.

Ada