Tekijä: Ada Kangas

Job. 34

Minua puhuttelivat tänään jakeet 3-4:

”Kieli maistelee ruoan, korva koettelee sanat. Tutkikaamme siis yhdessä, mikä on oikein, selvittäkäämme, mikä on hyvää.” 

Elihu ehdottaa, että lyökäämme viisaat päämme yhteen. Toisaalta sanotaan, että joukossa tyhmyys tiivistyy: Jobin haastajat päätyvät yhteistuumin virhepäätelmiin. Tänään Jobin kirja muistuttaa minua siitä, että emme edes joukolla pohtien löydä vastauksia perimmäisiin kysymyksiin. Tarvitsemme siihen Jumalaa.

Matt. 11

Edellisessä luvussa Jeesus lähetti opetuslapset matkaan julistamaan “Taivasten valtakunta on tullut lähelle” ja parantamaan sairaita. Nyt Johannes Kastajan opetuslapset tulivat Johanneksen puolesta varmistamaan, onko Johannes ymmärtänyt oikein, onhan Jeesus varmasti luvattu messias. Jeesus neuvoo heitä kertomaan, mitä he kuulevat ja näkevät: heidän ympärillään toteutuvat Jesajan ennustamat messiaan ja Jumalan valtakunnan merkit:

“Silloin aukenevat sokeiden silmät ja kuurojen korvat avautuvat, rampa hyppii silloin kuin kauris, mykän kieli laulaa riemuaan.” (Jes.35:5-6)

“Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista, julistamaan Herran riemuvuotta, päivää, jona Jumalamme antaa palkan.“ (Jes.61:1-2)

Tämä sanoma on puhutellut minua aivan erityisesti viime aikoina. Vaikka elämme lähes täydellisessä aineellisessa yltäkylläisessä, me olemme niin sidottuja. Meitä sitovat sairaudet, synti, murretut mielet. Miten ihmeellisen hyvä onkaan Jumala, jonka tahto on vapauttaa meidät!

Isä, anna meille lapsen mieli, jotta osaisimme kuormiemme ja kahleittemme kanssa tulla sinun luoksesi. Auta meitä näkemään sinun silmilläsi, miltä valtakuntasi näyttäisi elämässämme ja lähipiirissämme: miltä tässä päivässä näyttävät kirvonneet kahleet, miltä sinun antamasi lepo. Anna meille rohkeutta tämän näyn keskellä sanoa “tulkoon sinun valtakuntasi ja tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaissa”. 

Ada

Job. 33

Jobin kirja herättää minussakin vaikeita tunteita. Minua kuitenkin puhuttelee se, miten kaikki, Job ja häntä haastavat ihmiset, haluavat puheissaan korottaa Jumalaa. He kiistelevät, mutta Jumalan voima ja kaikkivaltius on heille itsestäänselvää. Miten virkistävää!

Jobin sanat aiheuttavat kuulijoissa suorastaan raivoa. Luulen, että Jobin puhe ravistelee heidän käsitystään Jumalasta. Sitä voi olla vaikeaa kestää. Tuntuu häiritsevältä, myös Raamatun äärellä, kun Jumala ei toimikaan niin kuin olisin odottanut. On lohdullista, ettei minun tarvitse itse täyttää aukkoja ymmärryksessäni. Toiset aukot täyttyvät ajallaan, loppujen kohdalla saan hyväksyä, ettei kaiken näkevä ja tietävä Jumala mahdu minun ja mieleni asettamiin raameihin.

Matt. 10

Jeesuksen seuraajat eivät todennäköisesti oikein tienneet, mihin he olivat ryhtymässä. He odottivat pääsevänsä todistamaan roomalaisten nöyryytystä ja saavansa osakseen jonkinlaista maallista valtaa. Kävikin niin, että kristityksi tunnustautuminen tarkoitti pitkään julkista häpeää ja hengenvaaraa. Jeesus valmistaa vahvistaa heitä voimakkain sanoin, jotta voisi toteutua se, mitä ilmestyskirjasta luimme hiljaisella viikolla:

”He voittivat hänet, Karitsan veri ja heidän todistuksensa toivat heille voiton. He eivät säästäneet henkeään vaan olivat valmiit kuolemaankin.” ‭‭Johanneksen ilmestys‬ ‭12‬:‭11‬ 

Menen hiljaiseksi, kun ajattelen tätä. Onneksi saan tässäkin kuulla Jumalan voiman: sama Jumala, joka varusti kunniaa tavoittelevat, pelokkaat opetuslapset viemään henkensä uhalla evankeliumia maailmaan, varustaa myös meidät.

Jeesus, lähetä meidät elämämme ihmisten keskelle. Ystävien, naapureiden, sukulaisten keskelle. Kiitos, että varustat meidät, niin kuin varustit opetuslapset: emme tarvitse mitään omaa mukaamme. Sinä annat sanatkin suuhumme. Ja ennen kaikkea, vedä meitä sinua lähelle. Silloin saamme rohkeuden tunnustaa nimesi ihmisten edessä, niin että hekin saisivat tulla tuntemaan sinut. 

Ada