Tekijä: Ada Kangas

Jes. 8

Jumala lähettää Juudalle sanan “Pitäkää te Herra Sebaot pyhänä, pelätkää vain häntä”. Tämä on minulle hyvin avaava kuva Herran pelosta: jos pelkää Jumalaa, eroa hänestä enemmän kuin muuta, mitään muuta pelättävää ei lopulta ole. Juuda näki edessään realiteetit: rajalliset vesivarat ja vaarallisen liittouman pohjoisheimojen ja Syyrian välillä. Tämä oli heidän keskeinen virheensä. He unohtivat, että realiteetit ovat todellisia, mutta Jumalan todellisuus on lopulta aina vahvempi. Hän voi yhdellä sanallaan kääntää koko historian kulun. Miten erilaiselle omat ongelmamme näyttäisivät, jos kykenisimme katsomaan niitä tästä perspektiivistä! “Tehkää suunnitelma! Se raukeaa. Neuvotelkaa! Ei se hyödytä.” Mutta vain sillä on lopulta merkitystä, että “Meidän kanssamme on Jumala!”

Jumala on äärimmäisen kärsivällinen. Hän antoi Israelilaisille ja Juudan kansalle satoja vuosia armon aikaa, samoin kansoille, jotka Israelilaiset hävittivät tieltään tullessaan Luvattuun Maahan. Profeetat muistuttavat siitä, ettei oikeudenmukainen Jumala voi kuitenkaan antaa vääryyden vallita loputtomiin. Jesaja puhuu jakeissa 11-15 Jeesuksesta, kompastuskivestä, jonka edessä jokainen lopulta kaatuu tai pelastuu. Pawson sanoo hienosti, että Jumalan “sisäinen jännite” oikeudenmukaisuuden ja armon välillä ratkeavat ristillä, jossa synnit saavat samaan aikaan rangaistuksensa ja annetaan anteeksi. 

1. Kor. 7

Päivän uuden testamentin kohdassa näen, että Paavalilla on mielessään kaksi kilpailevaa hyvää: toisaalta Paavali näkee, kuinka poikkeuksellisessa tilanteessa, kiireessä evankelioida vauhdilla ennen Jeesuksen paluuta yksin elävillä on paremmat valmiudet toimia seurakunnan ja evankeliumin palveluksessa. Toisaalta perheyhteyden ja avioliiton suojaava vaikutus, oli aivan erityisen tärkeä uutta elämää opetteleville korinttilaisille (jotka elivät Afroditen temppelin ja laillisen prostituution ympärillä pyörivässä kaupungissa). “Tämän sanon teidän parastanne ajatellen, en sitoakseni teitä vaan auttaakseni teitä elämään kunniallisesti ja pysymään lujasti ja häiriintymättä Herran yhteydessä.” Ajattelen, että näissä luvuissa tulee hyvin näkyväksi, miten erilaisia me ihmiset olemme, ja miten erilaisista tilanteista tulemme: yhdelle annetaan yksi ja toiselle täysin päinvastainen ohje. Jumalan valtakunta ei perustu sokeille taulukoille tai algoritmeille, vaan Isä näkee meidät niine tarpeinemme ja voimavaroinemme mitä meillä on.

Isä, kiitos siitä, että olemme sinulta saaneet Jeesuksen kulmakiveksi, jolle rakentaa, ei kompastuskiveksi. Auta minua ja meitä tänään rakentamaan tälle kivelle, nojaamaan sinun tahtoosi ja mahdollisuuksiisi. Kiitos, että haluat rakennukseesi myös minut, tällaisena kivenä kuin olen. Anna tänään minulle viisautta olla ja toimia tahtosi mukaan tällä paikalla.

Ada

Jes. 7

Jesajan kirjassa sävy muuttuu hetkeksi ja kuvataankin ympärillä läsnäolevia tapahtumia. Juuda kohtaa tilanteen joka vaikuttaa varmalta tuholta. Luvussa kuvataan hienosti, miten se vaikutti yleiseen mielialaan. Ahas, verrattain oikeamielisen Ussian huonomaineinen seuraaja alkaa välittömästi etsiä liittolaisia. Jumala lähettää Jesajan rohkaisemaan häntä malttiin ja turvautumaan Jumalaan (Jukka Norvanto avaa tätä hyvin).

Minua puhutteli tässä luvussa se arvovalta, jolla Jumala ilmoittaa suunnitelmansa. Ahas ei rohkaisevaa sanomaa ansaitse tai ota vastaan, mutta Jumala, joka on kansakuntien ja historian Herra ilmoittaa, miten tulee toimimaan. Hän antaa toivon pelastuksesta Ahasille, mutta viitteen myös lopullisesta pelastajasta Jeesuksesta. Ei siksi, että me sitä ansaitsisimme tai edes aina ottaisimme vastaan, vaan koska Hän valitsee tehdä niin.

1. Kor. 6

Tämän viikon Uuden testamentin luvuissa käsitellään paljon ihmisten välisiä kysymyksiä. Tämä on mielestäni hyvin mielenkiintoinen teema: elämme hyvin yksilökeskeistä aikaa ihmisinä, jotka Jumala on hyvin tiiviisti luonut yhteyteen toisten ihmisten kanssa. Jumala ei luonut ihmisiä putkahtamaan yksin maasta vaan lähtökohtaisesti ainakin kahden ihmisen, usein kokonaisen perheen ja suvun keskelle – ja siinä on vasta ensimmäinen yhteisömme.

Ristiriidat ja yhteentörmäykset kuuluvat kaikkiin yhteisöihin ja ensimmäiset kristilliset seurakunnat eivät olleet poikkeus. Paavali ei moitikkaan tässä siitä, että riitoja on tullut, vaan siitä, että riidan vuoksi on poltettu siltoja ja katkaistu yhteys kokonaan. Mistään pienestä asiasta ei ilmeisesti ole ollut kyse, sillä asiaa on lähdetty viemään oikeuteen saakka.

Inhimillisesti katsottuna voimme tehdä tietysti paljonkin sovun eteen, mutta on ihmissuhteita ja tilanteita, joissa emme kertakaikkiaan löydä tietä ulos. Itselleni ovat ainakin käyneet tutuiksi ne hetket, joissa näyttää, että edessä on joko katkeroittava alistuminen tai lihava riita jossa ei ole voittajia. Minulle on valtava ilo uutinen, että voin näissä hetkissä pysähtyä ja huutaa Jumalalle “Taivaan Isä, katso mikä hirveä sotku!” 

Tule Pyhä Henki. Tuo viisautesi ja rakkautesi, jotta osaisin elää ihmisten keskellä. Kiitos, että sinulla on silmät nähdä tie tiukimpienkin kiistojen ja haavojen läpi. Anna voimaa päästää irti niistä asioista, jotka tänään minua sitovat ja rikkovat. Kiitos Jeesus, että saan kaikessa levätä armossasi.

Ada

Job. 39

Olen yrittänyt tällä “lukukierroksella” löytää tietoa Jobin kirjasta ja saada siitä jonkinlaisen otteen. Nyt voin varmaankin todeta, että tämä ei ollut se valaiseva kerta. Tästä kirjasta löytyy vielä paljon opittavaa!

Kaikkein eniten minua hämmentää Jumalan vastaus. Hän ei lähde puolustelemaan itseään (niin kuin Elihu ajatteli), hän ei osoittele, että Saatana tässä on touhunnut kaikkea ikävää, minä vain katselin sivusta. Jää vain luottamus siihen, että Jumala taivuttaa mitä ihmeellisimmät voimat aina härkiä ja kotkia myöten palvelemaan hyvää tarkoitustaan. Se mikä on minun silmissäni suoraviivaisesti hyvää, ikävää tai turhaa taipuu hänen käsissään kuin vitsat pajukorissa kokonaisuudeksi jonka hahmotan kokonaan vasta ajan ulkopuolella.

Matt. 16

Opetuslasten yksinkertaisuus ihan naurattaa: aivan vakavissaanko he luulevat, että Jeesus varoittelee heitä leipätaikinan hapatteesta? Toisin sanoen opetuslapsilla oli vaikeuksia kuunnella Jeesusta, sillä heillä oli käsissään akuutti (ruokaan liittyvä!) ongelma. Kuinka usein luen Raamattua ja mielessäni pyörii samalla taka-alalla lista tekemättömiä asioita. Siinä onkin vaikeaa keskittyä siihen, mitä teksti tänään puhuisi minulle. Raamattu kutsuu meitä eräänlaiseen huolettomuuteen. Tämä on erityisen vahvassa kontrastissa tämän ajan kanssa, jossa puhutaan paljon mielen ylikuormittumisesta ja jatkuvasta ajatustyöstä. 

Jeesus ei kuitenkaan käske opetuslapsia skarppaamaan tai pinnistelemään enemmän. Hän ennemminkin varoittaa siitä: fariseusten ongelma oli juuri ulkokultainen uskonelämän suorittaminen. Jeesus herättelee opetuslapsiaan havahtumaan siihen, kenen seurassa he oikein kulkevat. Hänelle käytännön ongelmat eivät ole ongelmia. Hän tietää edeltä, mitä tarvitsemme ja varmistaa, ettei lopulta mitään puutu. Uskon, että Jumalan tunteminen, Jeesuksen voiman ymmärtäminen voi vähitellen muuttaa näkökulmaamme niin, että saisimme käytännön ongelmien edessä rauhan hänen voimassaan. Tämä ei ole Jumalalle este. Voin toimia rauhasta käsin. Voin pysähtyä, kuunnella, levätä. Fariseukset ja saddukeukset eivät suostuneet tunnistamaan näkemäänsä vaan vaativat merkkiä taivaasta. Jeesus varoittaa opetuslapsia ja meitä tällaisesta kovapäisyydestä. 

Jeesus, muistuta meitä tänään siitä, miten olet toiminut elämässämme. Jos emme ole sitä ennen tunnistaneet, avaa silmämme näkemään johdatuksesi. Anna näiden kokemusten ja Raamatun sanan vahvistaa luottamustamme sinuun. Kiitos, että kutsut meitä lepoon, lepoon sinun voimassasi, rauhaan sinun läsnäolossasi. 

Ada