Tekijä: Ada Kangas

Est. 6
Joku korkea ylimys tuokoon hänelle puvun ja hevosen, ja se mies, jonka kuningas haluaa palkita, puettakoon siihen pukuun, häntä kuljetettakoon ratsain pitkin kaupungin katuja ja hänen edellään huudettakoon: ’Näin palkitaan mies, jolle kuningas tahtoo osoittaa kunnioitusta!’» (Est. 6:9)

Useampi raamatuntutkija nostaa Esterin kirjasta kaksi seikkaa: sen, että kirja ei kertaakaan mainitse Jumalaa, sekä sen symmetrisen rakenteen (kirja on kiasmi, sen alku ja loppuosa ovat parit, samoin toinen ja toiseksi viimeinen, jne.) Luvussa kuusi on kirjan “pihvi” eli keskikohta. Yllättäen se ei ole Esterin rohkeuden hetki, eikä lopullisen voiton hetki, vaan kohtaus jossa “kohtalo” puuttuu peliin. Juuri kun on kaikkein pimeintä, kuningas “sattumalta” sai yölukemisekseen tiedon, joka kääntää koko tarinan suunnan. Mordokai nostetaan kunniaan, jota hän (tai lukija) ei osannut odottaa.

Jäin pohtimaan sitä, kuinka kuolemaan tuomittu Mordokai sai ilman omaa osallisuuttaan päälleen kuninkaan puvun. Uusien vaatteiden saaminen on usein kuva pelastuksesta, ja se esiintyy mm. ensimmäisessä Mooseksen kirjassa, kun Adam ja Eeva karkoitettiin paratiisista (1.Moos.3:21) sekä Ilmestyskirjassa (Ilm. 3:5).

2 Kor. 2

Toisessa korinttolaiskirjeessä käy ilmi, että Paavalin ja korinttolaisten välillä on ollut kitkaa tai peräti välirikko. Joltain osin tilanteen syntymiseen ovat vaikuttaneet Paavalin jälkeen tulleet opettajat, jotka ovat kyseenalaistaneet Paavalin arvovaltaa. Toisaalta seurakunnassa oli ollut ongelmia, joihin Paavali oli joutunut tarttumaan. Kirje on osa Paavalin sovittelutyötä, kun hän pyrkii löytämään jälleen yhteyden korinttolaisiin.

Tässä ajassa puhutaan paljon siitä, kuinka meidän tulisi valita tarkkaan ihmiset, joille haluamme antaa aikaamme ja jotka pidämme elämässämme. Tässäkin ajattelussa on varmasti oma viisautensa. Samalla ajattelen, kuinka tärkeää olisi, että erityisesti yhteisöinä emme väsyisi etsimään yhteyttä ja anteeksiantoa, myös tilanteissa jotka vaikuttavat inhimillisesti toivottomalta. Paavali on antanut korinttolaisille tilaa ja pitänyt etäisyyttä, mutta silti rukoillut ja tehnyt työtä yhteyden eteen. Se kuulostaa aika viisaalta lähestymistavalta.

Jeesus, lasken käsiisi elämäni ihmissuhteet, erityisesti ne rikkinäiset. Kiitos, että tässäkin voit luoda uudeksi.

Ada

2. Aik. 6

Matt. 28

Käytössäni on Raamattu, jonka olen perinyt kolme vuotta sitten edesmenneeltä rakkaalta Isoäidiltäni. Hänen tekemänsä alleviivaukset tuntuvat pieniltä aarteilta. Lukiessani tämän päivän tekstejä, huomasin psalmin, jonka hän oli alleviivannut melkein kokonaan. Se on kuin tarkoitettu kommentoimaan tämän päivän molempia tekstejä:

Psalmi 30

Herran hyvyys on loppumaton

[1] Daavidin psalmi. Temppelin vihkimisjuhlan laulu.

[2] Minä ylistän sinua, Herra.

Sinä nostit minut syvyyksistä,

et jättänyt minua vihollisteni pilkattavaksi.

[3] Herra, minun Jumalani,

sinua minä huusin avuksi,

ja sinä teit minut terveeksi.

[4] Herra, sinä pelastit minut tuonelasta.

Hautaan vaipuvien joukosta

sinä toit minut takaisin elämään.

[12] Sinä muutit itkuvirteni karkeloksi,

riisuit yltäni suruvaatteen

ja puit minut ilon pukuun.

[13] Siksi minä laulan sinulle kiitoslaulun,

laulan koko sydämestäni enkä vaikene.

Herra, minun Jumalani,

sinua minä ylistän

nyt ja aina.

 

Kiitos sinulle Jeesus, sinä voitit kuoleman! Anna tämän ilon täyttää meidät tänään, anna meidän kertoa siitä itsellemme ja kaikille!

Ada

2. Aik. 5

Tämän päivän tekstin kohdalla tekee melkein mieli pidättää hengitystä, kun kaikki tuntuu sujuvan aivan käsikirjoituksen mukaan: kaikki johtomiehet ovat paikalla, leeviläiset asemissa, kaikki ovat pukeutuneet, pyhittäytyneet ja kaikin tavoin valmistautuneet asianmukaisesti. Tapahtuu paras mahdollinen, eli Herra kirkkaus täyttää temppelin. Jostain syystä ilahdun jälleen siitä, että Jumala ei odota hänelle mahdollisesti suunniteltua täydellistä hetkeä seremoniassa, vaan pappien on sopeuduttava Hänen ajoitukseensa. Minusta näyttää siltä, että Jumala harvoin tyytyy ihmisten asettamiin odotuksiin ja aikaikkunoihin, vaikka ne olisi suunniteltu kuinka hyvin.

Matt. 27

[2]  Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Minä huudan sinua avuksi, mutta sinä olet kaukana.

[8]  Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät, pudistavat päätään ja ivaavat minua: 

[9]  »Hän on turvannut Herraan, auttakoon Herra häntä. Herra on häneen mieltynyt, pelastakoon siis hänet!»

[17] Koirien lauma saartaa minut, minut ympäröi vihamiesten piiri. Käteni ja jalkani ovat runnellut, 

[18] ruumiini luut näkyvät kaikki. Ilkkuen he katsovat minuun, 

[19]  jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa.

(Ps.22.2, 8-9, 17-19)

Jeesus julisti hyvää sanomaa siitä, kuinka Jumala tulee ottamaan paikkansa kuninkaana kansansa ja luomakuntansa keskellä. Ihmiset odottivat Salomon kaltaista kuninkaallista loistoa. Kun kuningas saapui, hänen kruununaan oli piikkikruunu ja valtaistuimenaan risti.

Niin, Jumala ei täytä ihmisten asettamia ikkunoita.

Rakas Jumala, avaa minun sydämeni jälleen ottamaan vastaan sinun ristintyösi.

Ada