Tekijä: Ada Kangas

Est. 9
Jos olen aivan rehellinen, minulle 2020-luvun suomalaisena tämän päivän luvussa päällimmäisenä hiertää se, kuinka siinä kuvataan väkivaltaista voittoa vihollisista. Luulen, että monelle nämä paikat tekevät saman olon. Ajattelen, että se on hienoa sinänsä: Jeesuksen väkivallattomuuden viesti on meissä ja kulttuurissamme niin syvässä, että tällaisen tekstin tasolle pääseminen vaatii työtä. Siinä on aihetta kiitokseen.

Luku kuvaa harvinaista, perinpohjaista voittoa vainosta. Mielestäni juhlan arpaa tarkoittava nimi, Purim, kuvaa koko kirjan yhtä johtoajatusta hienosti: pintapuolisesti näytti siltä, että tilanne on arvan ja sattuman varassa. Näin moni ihminen näkeekin maailman. Esterin kirjassa kuitenkin myös arpa on lopulta Jumalan hallussa.

2 Kor. 5

…Me näet päättelemme näin: Kun yksi on kuollut kaikkien puolesta, niin kaikki ovat kuolleet. Ja hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä. (2. Kor. 5:14-15)

Tällä viikolla parikin uskovaa ystävääni päivitteli sitä, kuinka usein ihmiset jarruttelevat ihmistä, joka palaa Herralle, joka tahtoo antaa uskon muuttaa elämäänsä. Onko mahdollista, että hengellisyys valtaa elämää epäterveellä tavalla? Ihan varmasti, niin kuin mikä tahansa elämässä voi rakentua epäterveelle pohjalle. Pakonomaiseen “uskonnon harjoittamiseen” voi viedä esimerkiksi pelko tai väärä syyllisyys. Onko ideaali siis mahdollisimman varovainen tai kohtuullinen kristillisyys? Ainakin Paavalin (ja Jeesuksen) opetuksiin tätä on vaikeaa yhdistää. Ennemmin Raamattu puhuu “kokosydämisestä” Jumalan seuraamisesta, all-in!

Mietin, miten voimme arvioida epätervettä ja tervettä (ja kokonaisvaltaista) kristillisyyttä. Tähän ei varmasti vastaa mikään yksittäinen kommentti. Pohdin kuinka surullista on, että olemme alkaneet pelätä Jumalan voimaa, joka muuttaa elämää ja arvoja, ajankäyttöä ja suhdetta toisiin ihmisiin. Eilisessä luvussa puhuttiin aarteesta saviastioissa. Meistä mukavampi olisi ehkä aarre vitriinissä. Pelon tai ahdistuksen ajama usko ei tietenkään ole hyvä asia, enemmän ei ole automaattisesti enemmän.

Olen kokenut, että kun etsin Jumalaa, löydän iloa, joka saa etsimään lisää. En menetä itsestäni mitään, päinvastoin, elämääni tulee lisää.. elämää! 

Herra, tarvitsemme viisauttasi kun etsimme sinua. Anna meille rohkeutta antaa sinun voimasi tulla elämäämme! Näet myös meidän jokaisen kohdalla sen, missä emme ole terveellä pohjalla. Tuo apusi ja lähetä elämämme viisaita rinnalla kulkijoita.

Ada

Est. 8

Kuninkaan sallimaa julistusta ei voitu peruuttaa, joten Ester ja Mordokai laativat “vastajulistuksen”. En voi olla ihmettelemättä kuningas Kserkseen hahmoa, joka läpi kertomuksen tuntuu melkoisen välinpitämättömältä tyypiltä omaa valtaansa ja asemaansa kohtaan. Lopulta tämä kääntyi Esterin ja Mordokain eduksi. 

Ester ja Mordokai, Kserkses ja Haman antavat kaikki erilaisen mallin siitä, miten käyttävät käsissään olevaa valtaa. Kserkseen yliolkainen suhtautuminen saa aikaan melkein yhtä paljon pahaa kuin Hamanin itseriittoisuus. Mietin, kuinka kristittyinä meitä ei ohjata haalimaan valtaa, mutta on tärkeää tunnistaa, missä itselle on annettu vastuita ja mahdollisuus vaikuttaa asioihin.

2 Kor. 4

Yksi argumentti, jolla puolustetaan Jeesuksen ylösnousemusta on vedota siihen, kuinka apostolit todistivat Jeesuksesta henkensä uhalla. “Valehtelijat ovat huonoja marttyyreja”. Jotkut tutkijat kyseenalaistavat tämän argumentin toteamalla, ettei meillä ole täyttä historiallista varmuutta siitä, että esimerkiksi Pietari ja Paavali olisivat kärsineet marttyrikuoleman juuri kristinuskon vuoksi. Paavalin kirjeet ja apostolien teot kuitenkin todistavat väkevästi siitä, että apostolit olivat kerta toisensa jälkeen valmiit jopa kuolemanvaaraan evankeliumin tähden – ja tällä elämän mittaisella asenteella onkin huomattavasti suurempi painoarvo kuin lopullisella kuolinsyyllä. (Kummankin marttyyrikuolemasta on toki vahva perimätieto.)

Paavali innostuu kesken puolustuspuheensa ylistämään kirkkautta, joka loistaa yli kaikkien olosuhteiden. Ensimmäistä kertaa havahduin huomaamaan sanat “Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan” (jae 6). Me opimme tuntemaan Jumalan, hänen luonteensa, kun me opimme tuntemaan Jeesuksen. Ja tämä valo on tarkoitettu jaettavaksi.

Paavali siteeraa psalmia 116, joka kuvaa kuoleman uhan keskelle virinnyttä toivoa:

“Hän säästi minut kuolemasta, hän säästi silmäni kyyneliltä, ei antanut jalkani astua harhaan. Minä saan vaeltaa Herran edessä elävien maassa. Minä uskon, ja siksi puhun.” (Ps. 116:10)

Herra anna meille viisautta toimia omalla paikallamme. Sytytä meihin palo puhua, kertoa sinun hyvyydestäsi muille.

Ada

Est. 7

Haman kaatuu karmeasti omaan kuoppaansa – tai hirsipuuhunsa, jonka on pystyttänyt luvussa 5. Jäin pohtimaan sitä, kuinka erikseen mainitaan, että Hamanin kasvot peitettiin. Ilmeisesti se, samoin kuin kuolema puussa riippuen, kertoi erityisestä häpeästä.

2 Kor. 3

Koska meillä on tällainen toivo, esiinnymme aivan avoimesti (2. Kor. 3:12)

Paavalia (ja mahdollisesti hänen työtovereitaan) yli syytetty salakähmäisyydestä, tietoisesti epämääräisestä opetuksesta ja sosiaalisten pelien pelaamisesta. Paavali vakuuttaa, että he ovat toimineet aivan avoimesti, julistaneet rehellisesti juuri niin kuin asiat ovat! Evankeliumin totuudessa on itsessään sellainen kirkkaus ja palkinto, että millään peleillä ei ole enää mitään merkitystä! Kunpa osaisin itsekin elää näin.

Siinä missä Hamanin kasvot peitettiin, jakeessa 18 meille luvataan jotain täysin päinvastaista:

Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki. (2. Kor. 3:18)

Onko tämä lupaus tulevasta vai jotain, joka on meillä jo tässä ajassa? Jo nyt näemme Jeesuksessa kirkkauden?

Rakas Jumala, anna minun nähdä, että sinussa olen rikkain ihminen maan päällä, ja voin toimia laskelmoimatta. Anna meidän kasvaa sinua kohti, sinun kaltaisuuteesi.

Ada