Tekijä: Ada Kangas

Ps. 42

“Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minä kaipaan sinua, Jumala. / Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa.”

Pystytkö palauttamaan mieleen, miltä tuntuu kun on oikeasti jano? Meillä monet tarpeet, janon, nälän, jopa kahvin himon, saa usein tyydytettyä niin nopeasti, ettei palavaa tarvetta joudu usein edes kokemaan. Omalta osaltani voin sanoa, että en kovin tyypillisesti koe fyysistä janon tunnetta, mutta joissain tilanteissa jano on ollut niin voimakas, etten ole kyennyt ajattelemaan mitään muuta. Ehkä kaikki samaistumme siihen, mitä on kaivata palavasti lepoa.

Psalmin kirjoittaja janoaa, kaipaa palavasti Jumalan läheisyyteen ja läsnäoloon. Hengellinen nälkä on siinä mahtava asia, että se vetää meidät Jumalan sanan äärelle, avaa meidät hänen työlleen ja laittaa elämän uudenlaiseen perspektiiviin. Toisaalta, jos janoa ei ole, kaikki tämä voi tuntua aika raskaalta puurtamiselta. 

Gal. 4

“Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: »Abba! Isä!»” (jae 6)

Ajattelen jotenkin myös, että jano tekee ihmisen haavoittuvaksi ja avoimeksi Jumalan edessä. Silloin emme voi laskelmoida tai suorittaa. Jumala haluaa että tulemme hänen eteensä kuin lapset, jotka kaipaavat vanhemman läheisyyttä.

Monelle hengellisen janon kokemus voi olla ihan vieras käsite, joku taas voi muistaa hengellisen janon ajan, joka jossain vaiheessa hiipui, kolmas elää tässä suhteessa ”aallon harjalla”, mutta saattaa pohtia, miten pitää hengellistä paloa yllä. Itse ajattelen, että erilaiset vaiheet hiipumisineen ovat aika normaali osa kristityn arkea ja kasvua ja Jumala toimii kaikkien erilaisten vaiheiden kautta. Samalla uskon vahvasti, että hengellistä janoa voi ja kannattaa pyytää. Ja se on rukous johon Jumala mielellään vastaa.

Rakas Isä, sytytä minuun, seurakuntaamme, perheeseeni hengellinen jano ja nälkä. Anna meille jano, että etsisimme sinua. Kiitos, että sinä et päästä irti. Älä milloinkaan päästä minusta irti.

Ada

Ruut. 4

Ruutin kirja kertoo meille tarinan naisesta, joka etsi suojaa Jumalan “siipien alta”. Jumala “lunastikin” hänet osaksi kansaansa ja yhteisön turvaa. Myös Noomi, joka oli jo luopunut toivosta sai osakseen onnea ja pelastuksen köyhyyden ja kurjuuden partaalta. Kuten tavallista, Jumala käytti työssään ympärillä olevia ihmisiä, erityisesti Boasta. 

Kirjan loppu muistuttaa minua siitä, kuinka Jumala käyttää suunnitelmassaan epätodennäköisiä ihmisiä. Jakeessa 12 mainitaan Tamar, vierasmaalainen nainen, jonka tarina osana Juudan heimon syntyä oli kaikkea muuta kuin siisti ja tavanomainen. Matteuksen evankeliumin alun sukuluettelo kertoo, että Boas puolestaan oli Joosuan kirjassa mainitun Rahabin, Jerikon vakoojat pelastaneet prostituoidun poika. Ruut taas oli leski ja moabilainen, osa kansaa, jotka suljettiin 5. Mooseksen kirjassa Israelin kansan ulkopuolelle. Kaikki neljä henkilöä mainitaan nimeltä Jeesuksen sukuluettelossa. Jumala käyttää niitä, jotka ovat jääneet yhteisöjen ulkopuolelle, niitä, joilla on sotkuinen menneisyys, niitä, jotka tekevät virheitä, niitä, joilta loppuu toivo kesken matkan. Hän tahtoo siunata kaikkia, jotka etsiytyvät hänen siipiensä suojaan.

Gal. 3

“Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta tulemalla itse kirotuksi meidän sijastamme, niin kuin on kirjoitettu: »Kirottu on jokainen, joka on ripustettu paaluun.» (jae 13)

Ruutin kirjassa tapahtuva lunastus on kuva iankaikkisesta lunastuksesta, kuinka lunnaat maksanut Jeesus ottaa meidät suojiinsa. Meiltä ei vaadita muuta, kuin että uskomme häneen ja ymmärrämme tarvitsevamme häntä. Joskus on vaikeaa hahmottaa, minkä mittaluokan asia tämä on. Kun pohdin tämän tekstin äärellä Ruutin ja Noomin saamaa pelastusta, sain samalla muistaa, että vielä suurempi ilo ja pelastus on tullut myös minun osakseni. “Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.” (jakeet 26-27).

Jeesus, kiitos, että olet ottanut minut suojiisi, täysin ilman omaa ansiotani. Sinussa saan olla täysin turvassa.

Ada

4. Moos. 27

Tässä on Raamatun paikka, jota on syytä pysähtyä hieman hehkuttamaan: äärimmäisen patriarkaalisen ajan ja maailmankulttuurin keskellä tyttärille turvataan perintöoikeus! Tässä kohdassa näemme myös hienon mallin siitä, kuinka epäselvä tilanne vietiin Herran ratkaistavaksi.

Tämä haaste tulisi yhä suuremmaksi, sillä Mooseksen aika oli käymässä vähiin. Miten toimittaisiin, kun häneltä ei enää voitaisi kysyä neuvoa? Jumala ohjaa heidät valtuuttamaan Joosuan ja pappi Eleasarin kansan johtajiksi.

On joitain kysymyksiä, joissa tänä päivänä toivoisin, että voisin pyytää Jumalaa antamaan yksiselitteisen vastauksen. Onneksi voimme kuitenkin yhdessä rukoillen, Pyhän Hengen voimassa ja Raamatun äärellä etsiä vastauksia. 

Joh. 14

Samoin kuin vanhassa testamentissa Israelin kansaa aletaan valmistella Mooseksen poismenoon, Jeesus valmistelee opetuslapsia. Sanoessaan, että menee valmistamaan meille sijaa, Jeesus ilmeisesti viittaa aikansa kihlajaiskulttuuriin, jossa sulhanen lähti kihlajaisten jälkeen isänsä taloon valmistamaan huonetta, jossa voisi sitten morsiamensa kanssa asua häiden jälkeen. Saattoi kulua pitkäkin aika, ennen kuin sulhanen palaisi hakemaan morsiantaan.

Tässä ajassa puhumme paljon siitä, kuinka moni asia on epävarmaa ja moni kokee turvattomuutta. Jeesus lupaa, ettemme jää orvoiksi ja avuttomiksi, emme edes tässä ajassa. Hän on lähettänyt meille puolustajan, Pyhän Hengen. Hän jättää meille rauhan, oman rauhansa, joka on aivan toista, kuin se rauha, jota maailma meille voi tarjota. Tässäkin ajassa meillä on syy toivoon, syy olla rohkeita.

Tule Pyhä Henki, tule elämäämme, keskellemme. Anna meille viisautta ja rohkeutta, kuljeta meitä tänään.

Ada