Tekijä: Ada Kangas

4. Moos. 26

Katkerasti kapinoinut sukupolvi on kuollut ja Mooses toimittaa uuden väenlaskun. Tämä sukupolvi ei muistanut Egyptiä eikä ollut kenties kokenut Punaisen meren ylitystä. Jumala aloitti heidän kanssaan ikäänkuin puhtaalta pöydältä.

Raamatullisessa Israelin kansan historiassa nähdään, kuinka jokainen sukupolvi on oma käännekohtansa, joka joko kieltää tai ottaa vastaan Herran lupaukset ja tahdon. On hurjaa ajatella, että Jumala tekee aina uudelleen työtä uuden sukupolven parissa. Tämän äärellä iloitsen siitä hengellisestä heräämisestä, mitä saamme ajassamme nähdä!

Joh. 13

Jostain syystä lapseni pitävät tästä paikasta, jossa Jeesus pesee opetuslasten jalat. Ehkä se on tilanne, joka heidänkin on helppo kuvitella.

Olen pohtinut paljon sitä, miten Jeesus kutsuu nöyryyteen ja rakkauteen, jonka on tarkoituskin saattaa ihmiset hämilleen. Ajattelen, että inhimillisesti katsoen tämän toteuttaminen on hyvin haastavaa, ja luulen, että moni siinä myös kuluttaa itsensä loppuun. Mietin, miten voisimme ottaa tämän kutsun vastaan terveellä tavalla.

Jumala voi käyttää monia ihmisiä samaan aikaan, jolloin kenenkään ei yksin tarvitse ajatella olevansa vastuussa kaikesta ja kaikista, vaan voi keskittyä niihin ihmisiin ja tilanteisiin, joiden äärelle Jumala kulloinkin vie. Ajattelen myös, että nöyrtymisessä ei ole kysymys siitä, että antaisimme ihmisten kohdella meitä miten sattuu, vaan, että kun ihmisellä on rauha ja arvon tunto Jumalassa, ei ole tarvetta todistella mitään. Antautuessaan toisille ihmisille ei antaudukaan heille vaan Jumalalle. Enkä usko, että luovuttaminen ja antautuminen olisi arvo sinänsä, vaan, että on tilanteita, jolloin Jumala kutsuu meitä päästämään irti, jotta hänen suunnitelmansa voi edetä. Silloin kun hän kutsuu meitä päästämään irti, rakastamaan yli rajojen, hän on valmistanut meille myös avun, levon ja voiman.

Jeesus lepäsi, hän otti omaa aikaa, hermostui ja puolusti rajojaan – mutta samalla hän rakasti ja oli valmis täyttämään Jumalan tahdon.

Rakas Jeesus, vie minua askel kerrallaan, pidä kädestäni kiinni. Opeta meitä rakastamaan, palvelemaan toisia, nöyrtymään terveellä, sinun mielesi mukaisella tavalla.   

Ada

4. Moos. 25

Summaan varmaankin monien ajatuksia, kun sanon, että tämän päivän Vanhan testamentin luku on järkyttävä. Israelilaisten keskuudessa tapahtuu se, mitä ei kerta kaikkiaan saanut tapahtua ja sillä on musertavat seuraukset. 

Tämä ja kuvaukset Jerusalemin piirityksestä ennen pakkosiirtolaisuutta saavat minut kysymään, miksi tämän täytyi mennä näin. Eikö tätä olisi mitenkään voitu välttää? Joskus painin tämän kysymyksen kanssa pitkäänkin.

On armeliasta meille, että näemme ison kuvan, mitä on tapahtunut satojen vuosien aikana ja mikä on ollut Jumalan suunnitelma. Tässä kuvatut lankeemukset olivat niitä tismalleen samoja, jotka ajoivat Israelin lopulta pakkosiirtolaisuuteen. Vaikka Jumala käytti kaikkia mahdollisia keinoja, kansaa ei herättänyt mikään ennen pakkosiirtolaisuutta. Uudelleen ja uudelleen kysyn elämän ja Raamatun äärellä, olisiko sittenkin ollut jokin parempi keino. Se on varmaan yksi ihmisen sinnikkäimmistä kamppailuista, luotanko omaan viisauteeni vai Jumalan. 

Pelkästään näiden kohtien pohjalta olisikin aika mahdotonta luottaa Jumalan hyvyyteen ja täydelliseen oikeudenmukaisuuteen. Meidän linssimme kuitenkin Raamattuun ja elämään on Jeesuksessa ja hänen työssään, hänessä johon Koko Raamattu ensimmäisestä sanasta viimeiseen viittaa. 

Joh. 12

Johanneksen evankeliumissa meillä on kaksi päällisin puolin ristiriitaista tietoa: meille kerrotaan Jesajan sanoneen “ Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä”, ja samalla Jeesus huutaa “Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.” Taas kysyn, miksi tämän täytyi mennä näin? Miksi joidenkin silmät ovat sokaistut?

Yhden vastauksen tähän antaa Paavali Roomalaiskirjeessä (11:11-12): “Kysyn siis: eivät kai juutalaiset sen vuoksi kompastuneet, että he jäisivät maahan makaamaan? Päinvastoin! Heidän lankeemuksensa on avannut pelastuksen muille kansoille, ja näin juutalaiset ovat saaneet aiheen kadehtia niitä. Jos heidän lankeemuksensa on koitunut rikkaudeksi maailmalle ja heidän tappionsa rikkaudeksi kansoille, kuinka paljon enemmän saakaan aikaan heidän täysimääräinen voittonsa!”

Jeesus myös sanoo: “Jos joku ei noudata minun sanojani, vaikka on ne kuullut, en minä häntä tuomitse. En ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen.” Jumalan tahto on, että kaikki pelastuisivat. Minulla on usein oma näkemykseni siitä, miltä sen pitäisi kussakin hetkessä näyttää. Se näkemys perustuu kuitenkin kuin yhteen pysäytyskuvaan pitkässä elokuvassa. Raamatun äärellä harjoittelen zoomaamista isoon kuvaan, oman ymmärrykseni rajalle, uudelleen ja uudelleen.

Kiitos Jeesus sanoistasi, joissa on elämä. Sinä luotit Isän tahtoon ja suunnitelmaan kaikessa, auta meitäkin luottamaan. Sinä tulit näyttämään meille elämälläsi Jumalan armon ja totuuden. Kiitos, että tulit, tulit pelastamaan meidät. 

Ada

4. Moos. 24

Joh. 11

Bileam siunaa Israelilaisia kolmannen kerran hyvin painavin sanoin: hän vertaa Israelia kolmannen kerran leijonaan ja ennustaa heidän voittonsa ympäröivistä kansoista. Hän myös lausuu ennustuksen, joka tulee viittaamaan messiaaseen: “Tähti nousee Jaakobin keskeltä”.

Uuden testamentin puolella Jeesus herättää Lasaruksen ja laittaa samalla liikkeelle tapahtumaketjun, joka johtaa hänen kuolemaansa. Olen miettinyt joskus, miksi muut evankelistat eivät kertoneet tästä ihmeestä, mutta luulisin, että he ovat halunneet suojella asianosaisia, jotka yhä elivät. Viimeisenä kirjoitetussa Johanneksen evankeliumissa on muissakin tilanteissa esimerkiksi nimetty henkilöitä, jotka on aikaisemmissa evankeliumeissa jätetty nimettömiksi.

Tänään mietin, miltä Jeesuksesta tuntui odottaa kaksi päivää, ennen kuin saattoi mennä auttamaan Lasarusta. Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumissa usein, ettei tee niin kuin itse tahtoo, vaan niin kuin Isä tahtoo. Vaikka Jeesus ilmeisesti tiesi tapahtuman merkityksen ison kuvan kannalta ja myös ilon, joka kohtasi Martta ja Mariaa, kun he saisivat veljensä takaisin, Jeesus oli syvästi liikuttunut, jopa järkyttynyt matkatessaan Lasaruksen haudalle. 

Minut pysäytti tänään Raamatun lyhyin jae: Jeesus itki. Muslimiystäväni kertoi, että heidän käsityksensä mukaan Jumala ei itke. Minua Jeesuksen kyyneleet lohduttavat. Hän ei katsele etäältä kärsimystä tai kuittaa kipua toteamalla, että tämähän on lopulta väliaikaista. Hän on lähellä niitä joilla on särkynyt sydän ja murtunut mieli. Samalla hän ilomme ja rauhanme jo tässä hetkessä, ylösnousemus ja elämä, tie iänkaikkiseen iloon ja kirkkauteen.

Kiitos Jeesus kyyneleistäsi. Kiitos toivostasi, voimastasi ja voitostasi.

Ada