Tekijä: Ada Kangas

4. Moos. 23

Joh. 10

Jokin aika sitten katsoin The Chosen – sarjasta jaksoa, jossa Jeesuksen keskustelu fariseusten kanssa uhkasi äityä käsirysyksi. Opetuslapset olivat peloissaan ja joukko pääsi pakenemaan tilanteesta kuin ihmeen kaupalla. Ajattelin mielessäni, että onpa tehty tv:tä varten dramaattinen versio tästä tilanteesta. 

Kuinka ollakaan, kun avasin tämän päivän tekstin, ymmärsin kyseisen kohtauksen kuvaavan tätä tilannetta juuri niistä yksityiskohdista, jotka olin ennen ohittanut. Fariseukset piirittivät Jeesuksen Salomon pylväikössä ja alkoivat kerätä kiviä hänen kivittämistään varten. Jostain syystä olen aina ajatellut tämän ja muutkin Jeesuksen käymät väittelyt tiukka sanaisiksi, mutta asiallisiksi. En kuitenkaan usko, että kukaan voi kerätä kiviä asiallisessa ja rauhallisessa mielentilassa, vaan käsirysy on tosiaankin ollut lähellä. Raamatun luku ja tutkiminen toisten kanssa auttaa näkemään asioita, jotka muuten menisivät ohi.

Tämän päivän teksteissä Jumalan ihmeellinen rakkaus näkyy erityisen selkeästi. Vaikka Israelilaiset ovat kaikin tavoin töppäilleet ja ajaneet itsensä ahtaalle, Jumala siunaa ylitsevuotavasti heitä Bileamin suulla ja saa vapisemaan ne, jotka heitä uhkaavat. Jumala on määrännyt heidät omikseen, erotetuiksi muista. Jeesus puolestaan sanoo peräti kolmesti itseään paimeneksi, joka antaa henkensä lampaidensa puolesta. Jeesus ei puhunut vain lämpimikseen, vaan hän opetti, kohtasi ja auttoi toistuvan väkivallan uhan alla, aina ristille saakka. Jumalan sitoutuminen omiinsa saa kaiken muun kalpenemaan.

Rakas Jeesus, ihmettelen aina uudelleen rakkauttasi ja uskollisuuttasi. Avaa meidät ottamaan se vastaan, kuulemaan äänesi, kun kutsut meitä nimeltä.

Ada

4. Moos. 22

Joh. 9

Kertomus Bileamista ja tämän puhuvasta aasista on suhteellisen tunnettu, ja tunnettu nimenomaan kummallisuudestaan. Jostain syystä koen harvoin tarvetta pohtia Raamatun äärellä, onkohan tätä oikeasti tapahtunut ja tapahtunut juuri näin, mutta tämä tarina herättää sen kysymyksen. Tarina on kuitenkin hyvin yksityiskohtainen, joten kuvittelisin, että se on jollain tavalla ollut tärkeä, välittänyt viestin, joka on erityisesti haluttu jakaa.

Bileam ei ilmiselvästi kuulu Israelin kansaan, vaan on jonkinlainen poppamies, mutta tästä huolimatta ainakin kunnioittaa Herraa. Jumala antaa hänelle luvan lähteä Balakin matkaan, mutta ilmeisesti hänen aikeensa ovat väärät, sillä Herra pysäyttää hänet (ja sen aasi paran) antaakseen ohjeistuksensa uudelleen.

Johanneksen evankeliumissa fariseukset tenttaavat väsymiseen saakka Jeesuksen parantamaa sokeana syntynyttä miestä. Tämä puolustaa kokemustaan uskomattomalla rohkeudella. Hänellä ei pyri lainkaan pelaamaan itselleen juuri avautunutta paikkaa yhteisössä, vaan hänen prioriteettinsa ovat ihailtavassa kunnossa. Fariseukset sen sijaan kieltävät hyvin itsepintaisesti kaikki todisteet Jeesuksen erityislaatuisuudesta.

Tämän päivän teksteissä kohtasimme kaksi tahoa, Balakin ja fariseukset, jotka eivät millään hyväksyneet heille annettua vastausta. Varmaan jokainen pystyy palauttamaan mieleensä tilanteen, jossa yritämme keskustella ihmisen kanssa, mutta silti ymmärryksemme ei vain kertakaikkiaan kohtaa. Suljettuun sydämeen ei pysty inhimillisestä vinkkelistä mikään.

Rakas Jumala, laskemme käsiisi kaikki lähipiirimme ja vähän sen ulkopuolisetkin suljetut sydämet. Anna meille rohkeutta puhua totta, todistaa sinusta, niin kuin tarinan parantunut mies. Auta meitä pysymään siinä toivossa, että sinä voit avata myös suljetut sydämet. Pyydämme, Herra, tee työtäsi salaa.

Ada

4. Moos. 21

Joh. 8

Tämän päivän teksteissä meillä on harvinaisen hieno ilmiö: luimme Vanhasta testamentista kohdan johon juuri Jeesus tänään viittaa! Tartun siis ilman muuta siihen. 

Vanhassa testamentissa kerrotaan erikoinen tarina pronssikäärmeestä. Jumala oli lähettänyt israelilaisten keskuuteen myrkkykäärmeitä rangaistukseksi heidän nurinastaan, mutta vastaa heidän avunhuutoihinsa yllättävällä tavalla: hän käskee Moosesta valamaan pronssista käärmeen ja nostamaan sen tangon päähän, jolloin jokainen, joka käärmettä katsoo, jää eloon.

Johanneksen evankeliumissa Jeesus yrittää eri tavoin kertoa identiteetistään ja tehtävästään, mutta hänen puheensa ei avaudu kuulijakunnalle. Jakeessa 28 hän toteaa, että hänen sanansa avautuvat osalle sen jälkeen kun he ovat “korottaneet Ihmisen Pojan”. Jeesus viittaa tässä siihen, että hänet tullaan korottamaan ristille, niin kuin pronssikäärme korotettiin autiomaassa tankoon.

Itse pohdin myös sitä, mikä merkitys on ollut nimenomaan “korottamisella”. Pronssikärmeen kohdalla voimme ajatella, että sen tarkoitus oli näkyä mahdollisimman kauas, olla tavoitettavissa. Samoin Jeesus kuoli äärimmäisen julkisella ja skandaalin omaisella tavalla, josta puhuttiin ja kerrottiin laajalti niin, että siitä on mainittu myös ei-kristillisissä lähteissä. Uskon, että tässä Jumala on tuonut avun mahdollisimman saataville. Monet kommentaarit huomauttivat, kuinka sekä käärme, että risti muistuttavat ja pakottavat niihin katsovan kohtaamaan oman syyllisyytensä. Pieni ele, katsominen, edellyttää toisaalta uskoa ja toisaalta nöyrtymistä. 

Rakas Jeesus, auta meitä tulemaan sinun eteesi syyllisyytemme kanssa. Kiitos, että sinä tahdot parantaa meidät, synnyttää meissä uutta elämää ja voimaa toimia paremmin. Kiitos, että olet kantanut syyllisyyden ja rangaistuksen, antanut lahjaksi armon.

Ada