Tekijä: Ada Kangas

Ps. 43

Psalmit 42 ja 43 ovat alkujaan olleet samaa psalmia. Psalmissa toistuu kysymyksiä, jotka ovat meille kaikille tuttuja: Jumala, miksi olet unohtanut minut? Erityisesti silloin, jos olen rukoillut jotain, ja tilanne ottaakin takapakkia, mieleen hiipii tuo “missä nyt on Jumalasi?”

Kirjoittaja vastaa kääntämällä kysymykset itselleen:

“Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani. (Ps. 43:5)

En usko, että moinen luottamus kasvaa tyhjästä, vaan siitä, että ihminen on ensinnäkin kuullut ja uskonut viestin voimallisesta Jumalasta, ja parhaassa tapauksessa kokenut Jumalan pelastavaa lohdutusta ja johdatusta. Psalmissa ei käsketä tunnetta lähtemään (“älä ole masentunut”), vaan kehotetaan kestävyyteen (“Odota Jumalaa!”). Se Jumala, jonka tunnen, on luotettava. Toivoni on hänessä, vaikkei toivoa näkyisi.

Gal. 5

Kuuluisassa Galatalaiskirjeen luvussa hengen hedelmissä mainitaan mm. ilo, rauha ja kärsivällisyys – ihania asioita, jotka varmasti kelpaavat kaikille. Tästä voi helposti hypätä sellaiseen (virheelliseen) ajatukseen, että esimerkiksi suru, turhautuminen tai levottomuus eivät kuuluisi hengen ohjaaman kristityn elämään. Nämä tunteet kuitenkin elävät vahvasti pitkin evankeliumeita ja Uutta testamenttia. Ehkä ihme on juuri siinä, että rauha voi kasvaa levottomuuden ja ahdistuksen keskellä ja ilo voi selvitä jopa masentuneessa sielussa.

Rakas Herra, lasken käsiisi kaiken toivottomuuteni ja levottomuuteni. Sinulla on elämässäni valta. Sinulla on valta synnyttää minussa iloa, rauhaa ja kärsivällisyyttä, ohjata minua Hengelläsi. Sinulla on elämässäni kaikki valta.

Ada

Ps. 42

“Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minä kaipaan sinua, Jumala. / Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa.”

Pystytkö palauttamaan mieleen, miltä tuntuu kun on oikeasti jano? Meillä monet tarpeet, janon, nälän, jopa kahvin himon, saa usein tyydytettyä niin nopeasti, ettei palavaa tarvetta joudu usein edes kokemaan. Omalta osaltani voin sanoa, että en kovin tyypillisesti koe fyysistä janon tunnetta, mutta joissain tilanteissa jano on ollut niin voimakas, etten ole kyennyt ajattelemaan mitään muuta. Ehkä kaikki samaistumme siihen, mitä on kaivata palavasti lepoa.

Psalmin kirjoittaja janoaa, kaipaa palavasti Jumalan läheisyyteen ja läsnäoloon. Hengellinen nälkä on siinä mahtava asia, että se vetää meidät Jumalan sanan äärelle, avaa meidät hänen työlleen ja laittaa elämän uudenlaiseen perspektiiviin. Toisaalta, jos janoa ei ole, kaikki tämä voi tuntua aika raskaalta puurtamiselta. 

Gal. 4

“Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: »Abba! Isä!»” (jae 6)

Ajattelen jotenkin myös, että jano tekee ihmisen haavoittuvaksi ja avoimeksi Jumalan edessä. Silloin emme voi laskelmoida tai suorittaa. Jumala haluaa että tulemme hänen eteensä kuin lapset, jotka kaipaavat vanhemman läheisyyttä.

Monelle hengellisen janon kokemus voi olla ihan vieras käsite, joku taas voi muistaa hengellisen janon ajan, joka jossain vaiheessa hiipui, kolmas elää tässä suhteessa ”aallon harjalla”, mutta saattaa pohtia, miten pitää hengellistä paloa yllä. Itse ajattelen, että erilaiset vaiheet hiipumisineen ovat aika normaali osa kristityn arkea ja kasvua ja Jumala toimii kaikkien erilaisten vaiheiden kautta. Samalla uskon vahvasti, että hengellistä janoa voi ja kannattaa pyytää. Ja se on rukous johon Jumala mielellään vastaa.

Rakas Isä, sytytä minuun, seurakuntaamme, perheeseeni hengellinen jano ja nälkä. Anna meille jano, että etsisimme sinua. Kiitos, että sinä et päästä irti. Älä milloinkaan päästä minusta irti.

Ada

Ruut. 4

Ruutin kirja kertoo meille tarinan naisesta, joka etsi suojaa Jumalan “siipien alta”. Jumala “lunastikin” hänet osaksi kansaansa ja yhteisön turvaa. Myös Noomi, joka oli jo luopunut toivosta sai osakseen onnea ja pelastuksen köyhyyden ja kurjuuden partaalta. Kuten tavallista, Jumala käytti työssään ympärillä olevia ihmisiä, erityisesti Boasta. 

Kirjan loppu muistuttaa minua siitä, kuinka Jumala käyttää suunnitelmassaan epätodennäköisiä ihmisiä. Jakeessa 12 mainitaan Tamar, vierasmaalainen nainen, jonka tarina osana Juudan heimon syntyä oli kaikkea muuta kuin siisti ja tavanomainen. Matteuksen evankeliumin alun sukuluettelo kertoo, että Boas puolestaan oli Joosuan kirjassa mainitun Rahabin, Jerikon vakoojat pelastaneet prostituoidun poika. Ruut taas oli leski ja moabilainen, osa kansaa, jotka suljettiin 5. Mooseksen kirjassa Israelin kansan ulkopuolelle. Kaikki neljä henkilöä mainitaan nimeltä Jeesuksen sukuluettelossa. Jumala käyttää niitä, jotka ovat jääneet yhteisöjen ulkopuolelle, niitä, joilla on sotkuinen menneisyys, niitä, jotka tekevät virheitä, niitä, joilta loppuu toivo kesken matkan. Hän tahtoo siunata kaikkia, jotka etsiytyvät hänen siipiensä suojaan.

Gal. 3

“Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta tulemalla itse kirotuksi meidän sijastamme, niin kuin on kirjoitettu: »Kirottu on jokainen, joka on ripustettu paaluun.» (jae 13)

Ruutin kirjassa tapahtuva lunastus on kuva iankaikkisesta lunastuksesta, kuinka lunnaat maksanut Jeesus ottaa meidät suojiinsa. Meiltä ei vaadita muuta, kuin että uskomme häneen ja ymmärrämme tarvitsevamme häntä. Joskus on vaikeaa hahmottaa, minkä mittaluokan asia tämä on. Kun pohdin tämän tekstin äärellä Ruutin ja Noomin saamaa pelastusta, sain samalla muistaa, että vielä suurempi ilo ja pelastus on tullut myös minun osakseni. “Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.” (jakeet 26-27).

Jeesus, kiitos, että olet ottanut minut suojiisi, täysin ilman omaa ansiotani. Sinussa saan olla täysin turvassa.

Ada