Tekijä: Ada Kangas

Ps. 18

Ilm. 15

Ilmestyskirjassa lauletaan tänään “Oikeat ja todet ovat sinun tiesi”. Näiden sanojen uskominen todeksi taitaa olla sellainen elämän mittaisen jumpan paikkaa. Laulussa Kuljeta ja johda lauletaan myös “kasvata lapseesi luottamus loppumaton”. Vaikka olosuhteet näyttävät miltä, Jumalalla todella on homma hanskassa. Mieleeni nousee se, kuinka Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumissa puhuessaan sodista ja taisteluista ja muista lopunajan merkeistä “niin täytyy käydä” (24:6). Olen usein ihmetellyt tätä, mitä tarkoittaa että jotain täytyy käydä. Kun Jumala kerran on kaikkivaltias, eiköhän voi vain sanoa, että minä haluan, että näin tai noin käy? Täytyykö jotain käydä meidän ihmisten vuoksi, tai jotta asiat menisivät lopulta hyvin tai oikein?  Meillä ei ole tähän muuta vastausta kuin “oikeat ja todet ovat sinun tiesi”.  

Mieheni voi todistaa, että tuuletin ääneen, kun huomasin, että saan kommentoida psalmia 18. Tämä psalmi on opettanut minut rukoilemaan psalmien avulla ja tukeutumaan Raamatun sanaan, kun oma kestävyys on koetuksella. Tämä psalmi on todella pitkä, minkä ansiosta siitä löytyy jae melkein tilanteeseen kuin tilanteeseen. Sen sanoilla olen mm.

• Huutanut epätoivoani Jumalalle (jakeet 5-6)
• Pyytänyt kestävyyttä (29, 30, 33, 40)
• Pyytänyt Jumalaa paljastamaan asioiden juurisyyt (8, 16)
• Pyytänyt Jumalaa opettamaan minua rukoilemaan (35)
• Julistanut tilanteen ylle voittoa ja Jumalan kykyä viedä asiat päätökseen (17, 18, 32, 38, 47)
• Muistuttanut itseäni Jeesuksen voitosta ja armosta (47, 51)

Minulle tämän psalmin tärkein kohta on kuitenkin aivan ensimmäiset sanat, jotka 92 käännöksen mukaan ovat “Minä rakastan sinua Herra.” Kun avasin tämän psalmin peukkupaikkana vajaa kaksi vuotta sitten, ajattelin lukea sen ääneen, mutta meinasin tikahtua näihin sanoihin. Voinko sanoa Jumalalle näin? Voiko repaleinen ja häilyvä ihminen sanoi Jumalalle sanan “rakastan”? Kuitenkin tämä psalmi kutsui sanomaan nämä ihmeelliset sanat “Minä rakastan sinua Herra. Sinä olet minun voimani.” Niistä on tullut minulle yksi pelastusrengas, oikopolku ylistykseen ja Jumalan voiman muistamiseen. Sillä ei ole väliä kuka tai millainen minä olen, vaan kuka Jumala on.

Minä rakastan sinua Herra, sinä olet minun voimani. Sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani. Sinun ohjeesi, sinun tiesi ovat täydelliset, oikeat ja todet. Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala tuot pimeyteeni valon. Sinä olet uskollinen sille, jonka olet voidellut, Kristukselle ja hänen omilleen, nyt ja aina.

Ada

Ps. 17

Ilm. 14

Tämän päivän ilmestyskirjan jakeet ovat ilmeisesti olleet erityisen haastavia ihan Raamatun selittäjillekin, joten painetta oikeasta tulkinnasta ei kannata ottaa. Tässä voidaan ainakin nähdä vertauskuvallisen täysi ja täydellinen määrä (12×1200) pelastettuja, jotka Jeesus on tehnyt aivan täydellisiksi ja jotka saavat iloita Herran edessä. Minulle kolme enkeliä ja kuvat sadonkorjuusta vahvistavat sitä, mitä Ilmestyskirja yleensäkin puhuu valinnan paikan edessä oleville kristityille: kun ymmärrämme, mitä on pelissä, tiedämme aivan varmasti, kummassa tiimissä haluamme olla.

Kolmatta kertaa olen kommentoimassa kohtaa jossa puhutaan vihan viinistä ja maljasta, ja aina vain näen vastakkain tämän vihan maljan ja Jeesuksen ojentaman uuden liiton maljan, maljan hänen veressään. Jeesus otti meidän paikkamme, antoi oman verensä ja otti vastaan kärsimyksen maljan. Niin saamme kuulua siihen satoon joka kerätään Jumalan aittaan, turvaan taivaaseen. Vaikka kukaan meistä ei vielä ole synnistä vapaa, vaan kaukana puhtaasta, jo nyt saan rukoilla psalmin 17 sanoilla:

Sinä tutkit sydämeni, yölläkin sinä minua tarkkaat, sinä koettelet minua mutta et löydä minusta mitään väärää. Varjele minua kuin silmäterääsi, peitä minut siipiesi suojaan. Minä saan nähdä sinun kasvosi. Sinun läsnäolosi ravitsee minut.

Ada

Ps. 16

Tämän päivän psalmi on erityinen, sillä Pietari siteeraa sitä puheessaan Helluntaina: “Minun sydämeni iloitsee, mieleni riemuitsee, minun ruumiini ei pelkoa tunne. Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan, et anna palvelijasi joutua kuoleman valtaan/ etkä salli pyhän palvelijasi ruumiin maatua.” (Ps. 16:9-10, Apt. 2:27) Pietarin mukaan David “näki ennalta Kristuksen ylösnousemuksen” kirjoittaessaan nämä säkeet ja riemuitsi siitä, mitä Jumala tekisi hänen sukunsa ja jälkeläisensä kautta. Ajattelen usein, että Davidin “supervoima” oli se, että hän otti Jumalan lupaukset todesta. Olen pohtinut, mahtoiko hän Goljatia vastaan mennessään ajatella olevansa turvassa, olihan Jumala luvannut tehdä hänestä kuninkaan, eikä lupaus ollut vielä täyttynyt. Joskus haastan itseäni kiperässä paikassa miettimään, miltä tämä tai tuo asia näyttäisi jos luottaisin yhtä järkkymättömästi Jumalan lupauksiin ja huolenpitoon.

Ilm. 13

Ilmestyskirjassa kuvataan tänään petoja, Jumalaa vastustavia voimia. Ensimmäinen peto edustaa monen kommentaarin mukaan melko selkeästi Roomaa ja maallista vallankäyttöä ja valtakuntia yleensä. Toinen peto, väärä profeetta voi edustaa tulkintatavasta riippuen esimerkiksi taloudellista tai hengellistä vallankäyttöä ja se erityisesti yrittää johtaa ihmisiä harhaan. Kuitenkin sen puheesta, äänestä tunnistaa, ettei se edusta Jumalaa. Vaikka näille pedoille on ilmeisesti olemassa (ainakin yleisellä tasolla) tosielämän vastineet, niiden voima ei ole lopulta lähtöisin ihmisestä, vaan Lohikäärmeeltä, Paholaiselta. Samaa kuvataan Efesolaiskirjeessä (6:12) “Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan..”

Maailmanhistorian aikana paha yrittää käyttää kaikkea ja kaikenlaista valtaa Jumalaa ja hänen omiaan vastaan. Päivän luvussa kuvataan, että nämä vallat vaativat ihmisen uskollisuutta, Jumalalle kuuluva kunnioitusta. Kaiken keskellä saan kuitenkin asettaa turvani, uskollisuuteni Jumalaan. Päivän psalmi antaa tämän asian rukoilemiseen erityisen hyviä eväitä:

Jumala, pidä minusta huoli, sinuun minä turvaan. Minä kiitän Herraa, hän neuvoo minua, yölläkin kuulen sisimmässäni hänen äänensä. Kun hän on oikealla puolellani, minä en horju.  Sinun lähelläsi on ehtymätön ilo, sinun oikealla puolellasi on ikuinen onni.

Ada