Tekijä: Ada Kangas

4. Moos. 27

Tässä on Raamatun paikka, jota on syytä pysähtyä hieman hehkuttamaan: äärimmäisen patriarkaalisen ajan ja maailmankulttuurin keskellä tyttärille turvataan perintöoikeus! Tässä kohdassa näemme myös hienon mallin siitä, kuinka epäselvä tilanne vietiin Herran ratkaistavaksi.

Tämä haaste tulisi yhä suuremmaksi, sillä Mooseksen aika oli käymässä vähiin. Miten toimittaisiin, kun häneltä ei enää voitaisi kysyä neuvoa? Jumala ohjaa heidät valtuuttamaan Joosuan ja pappi Eleasarin kansan johtajiksi.

On joitain kysymyksiä, joissa tänä päivänä toivoisin, että voisin pyytää Jumalaa antamaan yksiselitteisen vastauksen. Onneksi voimme kuitenkin yhdessä rukoillen, Pyhän Hengen voimassa ja Raamatun äärellä etsiä vastauksia. 

Joh. 14

Samoin kuin vanhassa testamentissa Israelin kansaa aletaan valmistella Mooseksen poismenoon, Jeesus valmistelee opetuslapsia. Sanoessaan, että menee valmistamaan meille sijaa, Jeesus ilmeisesti viittaa aikansa kihlajaiskulttuuriin, jossa sulhanen lähti kihlajaisten jälkeen isänsä taloon valmistamaan huonetta, jossa voisi sitten morsiamensa kanssa asua häiden jälkeen. Saattoi kulua pitkäkin aika, ennen kuin sulhanen palaisi hakemaan morsiantaan.

Tässä ajassa puhumme paljon siitä, kuinka moni asia on epävarmaa ja moni kokee turvattomuutta. Jeesus lupaa, ettemme jää orvoiksi ja avuttomiksi, emme edes tässä ajassa. Hän on lähettänyt meille puolustajan, Pyhän Hengen. Hän jättää meille rauhan, oman rauhansa, joka on aivan toista, kuin se rauha, jota maailma meille voi tarjota. Tässäkin ajassa meillä on syy toivoon, syy olla rohkeita.

Tule Pyhä Henki, tule elämäämme, keskellemme. Anna meille viisautta ja rohkeutta, kuljeta meitä tänään.

Ada

4. Moos. 26

Katkerasti kapinoinut sukupolvi on kuollut ja Mooses toimittaa uuden väenlaskun. Tämä sukupolvi ei muistanut Egyptiä eikä ollut kenties kokenut Punaisen meren ylitystä. Jumala aloitti heidän kanssaan ikäänkuin puhtaalta pöydältä.

Raamatullisessa Israelin kansan historiassa nähdään, kuinka jokainen sukupolvi on oma käännekohtansa, joka joko kieltää tai ottaa vastaan Herran lupaukset ja tahdon. On hurjaa ajatella, että Jumala tekee aina uudelleen työtä uuden sukupolven parissa. Tämän äärellä iloitsen siitä hengellisestä heräämisestä, mitä saamme ajassamme nähdä!

Joh. 13

Jostain syystä lapseni pitävät tästä paikasta, jossa Jeesus pesee opetuslasten jalat. Ehkä se on tilanne, joka heidänkin on helppo kuvitella.

Olen pohtinut paljon sitä, miten Jeesus kutsuu nöyryyteen ja rakkauteen, jonka on tarkoituskin saattaa ihmiset hämilleen. Ajattelen, että inhimillisesti katsoen tämän toteuttaminen on hyvin haastavaa, ja luulen, että moni siinä myös kuluttaa itsensä loppuun. Mietin, miten voisimme ottaa tämän kutsun vastaan terveellä tavalla.

Jumala voi käyttää monia ihmisiä samaan aikaan, jolloin kenenkään ei yksin tarvitse ajatella olevansa vastuussa kaikesta ja kaikista, vaan voi keskittyä niihin ihmisiin ja tilanteisiin, joiden äärelle Jumala kulloinkin vie. Ajattelen myös, että nöyrtymisessä ei ole kysymys siitä, että antaisimme ihmisten kohdella meitä miten sattuu, vaan, että kun ihmisellä on rauha ja arvon tunto Jumalassa, ei ole tarvetta todistella mitään. Antautuessaan toisille ihmisille ei antaudukaan heille vaan Jumalalle. Enkä usko, että luovuttaminen ja antautuminen olisi arvo sinänsä, vaan, että on tilanteita, jolloin Jumala kutsuu meitä päästämään irti, jotta hänen suunnitelmansa voi edetä. Silloin kun hän kutsuu meitä päästämään irti, rakastamaan yli rajojen, hän on valmistanut meille myös avun, levon ja voiman.

Jeesus lepäsi, hän otti omaa aikaa, hermostui ja puolusti rajojaan – mutta samalla hän rakasti ja oli valmis täyttämään Jumalan tahdon.

Rakas Jeesus, vie minua askel kerrallaan, pidä kädestäni kiinni. Opeta meitä rakastamaan, palvelemaan toisia, nöyrtymään terveellä, sinun mielesi mukaisella tavalla.   

Ada

4. Moos. 25

Summaan varmaankin monien ajatuksia, kun sanon, että tämän päivän Vanhan testamentin luku on järkyttävä. Israelilaisten keskuudessa tapahtuu se, mitä ei kerta kaikkiaan saanut tapahtua ja sillä on musertavat seuraukset. 

Tämä ja kuvaukset Jerusalemin piirityksestä ennen pakkosiirtolaisuutta saavat minut kysymään, miksi tämän täytyi mennä näin. Eikö tätä olisi mitenkään voitu välttää? Joskus painin tämän kysymyksen kanssa pitkäänkin.

On armeliasta meille, että näemme ison kuvan, mitä on tapahtunut satojen vuosien aikana ja mikä on ollut Jumalan suunnitelma. Tässä kuvatut lankeemukset olivat niitä tismalleen samoja, jotka ajoivat Israelin lopulta pakkosiirtolaisuuteen. Vaikka Jumala käytti kaikkia mahdollisia keinoja, kansaa ei herättänyt mikään ennen pakkosiirtolaisuutta. Uudelleen ja uudelleen kysyn elämän ja Raamatun äärellä, olisiko sittenkin ollut jokin parempi keino. Se on varmaan yksi ihmisen sinnikkäimmistä kamppailuista, luotanko omaan viisauteeni vai Jumalan. 

Pelkästään näiden kohtien pohjalta olisikin aika mahdotonta luottaa Jumalan hyvyyteen ja täydelliseen oikeudenmukaisuuteen. Meidän linssimme kuitenkin Raamattuun ja elämään on Jeesuksessa ja hänen työssään, hänessä johon Koko Raamattu ensimmäisestä sanasta viimeiseen viittaa. 

Joh. 12

Johanneksen evankeliumissa meillä on kaksi päällisin puolin ristiriitaista tietoa: meille kerrotaan Jesajan sanoneen “ Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä”, ja samalla Jeesus huutaa “Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.” Taas kysyn, miksi tämän täytyi mennä näin? Miksi joidenkin silmät ovat sokaistut?

Yhden vastauksen tähän antaa Paavali Roomalaiskirjeessä (11:11-12): “Kysyn siis: eivät kai juutalaiset sen vuoksi kompastuneet, että he jäisivät maahan makaamaan? Päinvastoin! Heidän lankeemuksensa on avannut pelastuksen muille kansoille, ja näin juutalaiset ovat saaneet aiheen kadehtia niitä. Jos heidän lankeemuksensa on koitunut rikkaudeksi maailmalle ja heidän tappionsa rikkaudeksi kansoille, kuinka paljon enemmän saakaan aikaan heidän täysimääräinen voittonsa!”

Jeesus myös sanoo: “Jos joku ei noudata minun sanojani, vaikka on ne kuullut, en minä häntä tuomitse. En ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen.” Jumalan tahto on, että kaikki pelastuisivat. Minulla on usein oma näkemykseni siitä, miltä sen pitäisi kussakin hetkessä näyttää. Se näkemys perustuu kuitenkin kuin yhteen pysäytyskuvaan pitkässä elokuvassa. Raamatun äärellä harjoittelen zoomaamista isoon kuvaan, oman ymmärrykseni rajalle, uudelleen ja uudelleen.

Kiitos Jeesus sanoistasi, joissa on elämä. Sinä luotit Isän tahtoon ja suunnitelmaan kaikessa, auta meitäkin luottamaan. Sinä tulit näyttämään meille elämälläsi Jumalan armon ja totuuden. Kiitos, että tulit, tulit pelastamaan meidät. 

Ada