Tekijä: Anna

2. Moos. 22

Hepr. 13

Minua puhuttelee se, kuinka samoja asioita molemmissa luvuissa tänään käsitellään. Vaikka emme enää ”elä lain alla”, niin sydämiimme on kirjoitettu laki joka on aiempaa vahvempi. Jo Vanhassa Testamentissa lakien ja rangaistusten kautta välittyy rakkaus ja huolenpito. Muukalaiset, lesket, orvot ja köyhät olivat erityisesti Jumalan suojelun alla. Meillä Suomessa yhteiskunta huolehtii teoriassa kaikkien tarpeista. On mm. toimeentulotukea ja muita tukia pienituloisille. Meillä on myös kaikilla oikeus koulutukseen ja terveydenhuoltoon. Katukuvaan ei täällä kuulukaan kerjäläiset. Mikään järjestelmä ei kuitenkaan ole aukoton. Itse olen kokenut että kun sairastaa ilman diagnoosia, voi jäädä kokonaan ilman tuloja. Samoin asunnottomaksi voi joutua, jos on kirjoilla esim. sisäilmaongelmaisessa asunnossa, jossa ei oikeasti voi asua. Myös paperittomilla ”muukalaisilla” on hyvin vaikeat olot täällä. Pidä silmät ja korvat auki. Voit kohdata lähimmäisen joka ei saa apua muualta. Saat mahdollisuuden auttaa. Saattaa olla, että pääset majoittamaan enkelin!

Meitä kehotetaan muistamaan vankeja ja kidutettuja. Tämä on helppoa, jos on varallisuutta. Silloin voi auttaa ahtaalla eläviä veljiä ja sisaria tukemalla järjestöjä, jotka auttavat vainottuja kristittyjä.

Uhraaminen ei ole pelastuskysymys, koska Jeesus uhrasi itsensä. Meillä on siksi aihetta iloon, kiitollisuuteen ja halutessamme omien resurssien lahjoittamiseen Jumalan käyttöön. Kuuliaisuuteen ja kiitollisuuteen liittyen jäin vielä pohtimaan tuota leirin ulkopuolelle menemistä.  Ajattelen, että se tarkoittaa suostumista tarvittaessa jopa häpeällisiin tai noloihin tilanteisiin Jumalaa seuratessa.

Rohkeutta ja iloa tähän päivään!

Anna

2. Moos. 21

Lait luovat pohjan oikeudenmukaisuudelle ja tuovat turvaa yhteiskuntaan. Nämä lait kuulostavat osittain hämmentäviltä. Minun on vaikea käsittää, että orjiin liittyen on määräyksiä, koska olen oppinut, että jokaista ihmistä kohdellaan laissa tasavertaisena. Samoin vanhempiin liittyvät määräykset kuulostavat kummallisilla. Isän tai äidin lyömisestä tai kiroamisesta seuraisi kuolemantuomio.

Nämä lait eivät ole enää voimassa. Tämä on se vanha liitto, jonka Jeesuksen sovitustyö korvasi. Silti näistäkin säädöksistä voi oppia. Esimerkiksi sen, että isän ja äidin kunnioittaminen on Jumalan silmissä erityisen arvokasta. Se on ympäröivässä yhteiskunnassa vieras arvo, jota me voimme kuitenkin elvyttää.

Hepr. 12

Heprealaiskirjeessä kehotetaan jatkamaan sinnikkäästi loppuun saakka. On hyvä muistaa, että tämä kehotus on annettu Jeesukseen uskoville. Jatketaan rohkeasti, vaikka tulisi vastoinkäymisiä. Niitä ei voi välttää. Haasteiden ja ikävän tuntuisten asioiden keskellä kuitenkin kehotetaan pyhittymään ja varomaan, ettei katkeruus pääsisi ajatuksiin. Tämä on vaikeaa, mutta tärkeää.

Pari päivää sitten kirjoitin Jumalan pelosta, kun kansa kokoontui vuoren juurelle. Tässä muistutenaan samasta hetkestä. Nyt tilanne on toinen. Kuten Heprealaiskirjeen lukijat, mekin saamme olla erilaisessa suhteessa Isän kanssa. Meidän ja Jumalan välillä vaikuttaa sovitus ja saamme tulla hänen lähelleen ja elää ja iloita yhdessä enkeleiden kanssa. Huima ero aiempaan!

Mietin, että kristinusko on täynnä vastakohtia. Jumala on yksi ja kolme. Jumala on pelottava ja rakastava, oikeudenmukainen ja armahtava. Yhteys Jumalaan ja hänen seuraaminen on mahdollisuus, jota ei kannata torjua. Se on palkitsevaa ja tuo mukanaan kärsimyksiä. Jumala ei pakota ketään, vaan saamme itse valita haluammeko hänen tiimiinsä. Voisiko parempaa valintaa tehdä, kuin voittajan puolella oleminen?

Hän tulee vielä kerran ja laittaa kaiken kohdalleen. Sitä odotellessa ollaan uskollisia päivä ja hetki kerrallaan.

Anna

2. Moos. 20

Jumala halusi yhteyden kansansa kanssa. Hän halusi, että hänen valitsemansa ihmiset olisivat hänelle uskollisia. Ensimmäiset käskyvät kohdistuvat Jumalasuhteeseen ja niiden mukana on ihana lupaus: ”Polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni”.

Jumalan ohjeet antoivat valitulle kansalle hyvän arvopohjan. Jos minun pitäisi miettiä, millaisten naapureiden kanssa haluaisin elää, niin nämä käskyt kiteyttäisivät ydinasiat. Jos olisi ihmisiä, jotka aidosti seuraisivat näitä periaatteita, niin he olisivat ihanteellinen yhteisö.

Hepr. 11

Tämä on yksi lempiluvuistani. Pidän kiteytyksistä ja suurista linjoista. Nämä esikuvat ovat hyvin erilaisia. Mikä heitä siis yhdistää? Kukaan heistä ei tavoitellut kunniaa ja hyvää asemaa. He kaikki halusivat olla kuuliaisia Jumalalle. He uskalsivat toimia sen mukaan, mitä uskoivat.

Vertaan usein uskoa jäällä kävelyyn. Jos sanon uskovani, että jää kantaa, se ei ole vielä aitoa uskoa. Kun uskaltaudun kävelemään jäällä, uskoni jään kantavuuteen on todellista. Minulle usko Jumalaan on merkinnyt luottamista häneen, eli ratkaisujen tekemistä Jumalaa kuunnellen. Osa ratkaisuista on tuonut mukanaan selvän siunauksen, osa ei niinkään. Esimerkiksi lähetystyöhön lähtö. Käytin puolisoni kanssa paljon rahaa ja aikaa mm. lähetystyöhön valmistaviin opintoihin. Usko palkittiin ja pääsimme lähtemään. Kuitenkin monien asioiden vuoksi jouduimmekin palaamaan Suomeen alle puolen vuoden kuluttua. Kutsumustyö jäi tekemättä ja olimme taloudellisesti hyvin hankalassa tilanteessa vuosien ajan. Piti ikään kuin aloittaa taas alusta. Silti en nyt kadu kokemuksiani.

Uskon esikuvien kohdalla asenne ja uskollisuus ratkaisivat, ei lopputulos. Osa ei saanut elinaikanaan mitään muutosta aikaan. Joillakin tie johti nopeastikin kärsimykseen ja vainoon. Silti he ovat meille esikuvia. 

Anna