Tekijä: Anna

Hes. 45

Apt. 14

Ihmeet jatkuvat!

Tässä luvussa näkyy kieli- ja kulttuurimuuri hyvin konkreettisella tavalla. Barnabasta ja Paavalia luultiin kreikkalaisen mytologian jumaliksi. He tajusivat tilanteen vasta, kun heille oltiin uhraamassa. Kansa oli varmasti todella pettynyttä, kun he eivät saaneetkaan vetonaulaksi maan päälle tulleita Olympoksen asukkaita, vaan vierailijat olivatkin vain juutalaisia. Pettymyksen päälle saatiin vähän lisäkierroksia ja niin Paavalia jo kivitettiin kuoliaaksi. 

Paavali kirjoittaa 2.Kor 12 luvussa ”kerskailuitaan” turhauduttuaan siihen, että joutuu puolustamaan itseään. Tulloin hän kirjoittaa tuntevansa erään, joka temmattiin taivaaseen. Mietin, voisiko hän viitata siinä kokemuksiinsa kun hän oli kuollut, mutta herätettiin kuolleista. Kivittäminen ei ollut kevyt rangaistus, eikä vihainen väkijoukko jättäisi sitä kesken. Epäilen, että Paavali olisi voinut tällöin kuolla. Se, että hän kykeni nousemaan sen jälkeen, kun hänen ympärilleen kokoonnuttiin, kuulostaisi rukoilulta ja ihmeeltä. Voin olla aivan väärässäkin. Mutta harvoin kivitetty lähtee kävelemään ja jatkaa matkaa seuraavana päivänä.

Ihailen tapaa, jolla evankeliointi tehtiin. He tavoittivat avainkaupungit, puhuivat tavalla, joka tavoitti kuulijat, opettivat kunnes seuraajat ymmärsivät ja kasvoivat uskossa, istuttivat seurakunnan, asettivat sinne vanhimmat ja tarvittaessa jättivät sopivia henkilöitä opettamaan seurakuntaa. He siis synnyttivät omavaraisia uskovien yhteisöjä. Tästä voi ottaa mallia tänä päivänäkin.

Anna

Hes. 44

Apt. 13

Tässäkin luvussa on paljon pohdittavaa. Seurakunta lähettää lähettää omat opettajansa eteenpäin. He eivät lähetä ylimääräistä, vaan sen joka soveltuu tehtävään parhaiten. He luottivat Jumalan pitävän seurakunnasta huolta, kun he ovat kuuliaisia.

Juutalainen syntyperä ei taannut, että ihminen seuraa Jumalaa. Barjeesus /Elymas piti Sergius Paulusta otteessaan, eikä halunnut menettää asemaansa. Hän oli niin täynnä omaa voimaansa, että uskaltautui haastamaan Jeesuksen seuraajat. Jeesus on kuitenkin vahvempi kuin pahan vallat ja Paavali käsitti sen. Käsitämmekö me? Ehkä vasta kun itse elää ja näkee, sen todella ymmärtää.

Tässä luvussa tapahtuu muutos henkilödynamiikassa. Tähän asti on kerrottu mitä ”Barnabas ja Saul” tekivät, mutta tästä hetkestä eteenpäin mainitaan ”Paavali ja Barnabas” tai ”Paavali seurueineen”. Paavalista siis tuli matkan johtaja. Pian kerrotaan, että Johannes Markus keskeytti matkan. Epäilen, että syynä oli, että hänen serkkunsa menetti johtajan aseman. Barnabakselle se ei ollut ongelma, mutta ehkä nuori sukulaipoika koki oman asemansa heikkenevän muutoksen myötä. Todellista syytä lähtöön en kuitenkaan tiedä. Yksi opettaja raamattukoulussa, jota kävin, pohti olisiko syynä, että Perge oli kylpyläkaupunki. Jospa Johannes Markus turhaantui ja lähti, kun vanhemmat miehet halusivat parannella kolotuksiaan kylpylässä.

Pisidian Antiokian saarna kuvataan varsin tarkasti. Juutalaisille tarjottiin ensin mahdollisuutta seurata Jeesusta. He olivat kiinnostuneita, kunnes koolle kokoontuivat väkijoukot. Ehkä heidän yhteisönsä oli uhattuna, kun he jäivät vähemmistöksi väkijoukon keskellä. Ehkä juutalaiset olivat arvostetussa asemassa yhteisössä ja muutos väestössä oli siksi uhka. Useimmiten vastustuksen taustalla on jokin taloudellinen intressi. Ehkä synagooga sai taloudellista tukea kaupungin johtohenkilöiltä, ja jos he olisivat kääntyneet kristityiksi, tuki olisi voinut loppua. Joka tapauksessa Paavali ja Barnabas jatkoivat matkaa ja Jumala siunasi uskovia ja täytti heidät Hengellään. Vaikeuksien keskellä saa monesti kokea Jumalan läsnäolon. Hän ei jätä!

Anna

Hes. 43

Apt. 12

Jumala vastaa rukouksiin

Minusta tämä kuvaus Pietarin vankilapaosta on käsittämätön. Jumalalle on todella kaikki mahdollista. Pietarin tilanne oli totaalisen toivoton. Roomalaiset sotilaat vastasivat vangeista hengellään. Se motivoi tekemään työn hyvin. Pietarin tapauksessa vartiointiin oli todella panostettu, mutta siitä huolimatta enkeli pystyi saattamaan Pietarin vapauteen. Tässä kerrotaan, että Jaakob oli jo tapettu, eli Jumala ei pelastanut häntä. Myös Pietari kuoli myöhemmin marttyyrikuoleman. Eli emme voi tehdä sääntöä siitä, että Jumala säästää kärsimykseltä tai kuolemalta. Kuitenkin voimme aina tietää, että Jumalalla on valta ja voima. Kun rukoilemme, hän voi vastata myös ihmeellä.

Tämä rukousvastaus jatkuu sillä, että Herodes kuoli Jumalan käden kautta. Herodes antoi palvoa itseään Jumalana ja joutui siitä tilille. Se on varoittava esimerkki. Jumalalla on tuomiovalta ja hän voi käyttää sitä myös maan päällä. Monesti, kun ajattelen rakastavaa taivaan isää, unohdan kuinka suuri ja voimakas hän on. Tarvitsemme tervettä jumalanpelkoa. Sekin voi antaa rohkeutta seurata Herraamme.

Siunattua ja ihmeiden täyttämää päivää sinulle!

Anna