Tekijä: Anna

Sak. 10

Hyvää kiirastorstaita! Muistelemme tänään Jeesuksen viimeistä ateriaa ja ehtoollisen asettamista. Ensimmäisen ehtoollisen asetus oli lupaus siitä, että Jeesus antaa itsensä seuraajiensa puolesta. Myös Sakarjan kirjan teksti on täynnä lupauksia. Jumala lupaa koota kansansa, lunastaa heidät vapaiksi, kasvattaa suureksi kansaksi joka saa kulkea Jumalan omana. Molemmat lupeukset ovat toteutuneet, vaikka toisaalta odotamme vielä niiden lopullista täyttymystä.

2. Kor. 13

”Hän oli heikko, kun hänet ristiinnaulittiin, mutta Jumalan voimasta hän elää. Mekin olemme heikkoja, koska olemme häneen liitettyjä, mutta yhdessä hänen kanssaan me elämme Jumalan voimasta, ja te saatte sen tuntea. Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa. Pankaa itsenne koetteelle. Ettekö huomaa, että Jeesus Kristus on teissä?”

Ettekö huomaa? – Siinä hyvä kysymys. Monesti huomaan olevani sokea kaiken tärkeimmälle toteuudelle. Arjen murheet tai kiireet vievät huomion ja keskityn kaikkeen epäolennaiseen. Televisiossa on ohjelmatyyppi, joka minua ärsyttää. Pudotuskisat. Haluaisin mieluummin, että jatkoon valittaisiin parhaat, sen sijaan että yksi kerrallaan tiputetaan heikoin. Huomaan kuitenkin, että sama ajattelu on alkanut hiipiä minuun. En tahdo olla porukan heikoin. Saatan verrata itseäni toisiin ja miettiä kuinka olla edustavampi. Se on kuitenkin itsekeskeistä ajattelua. Yritänkin ohjata ajatuksiani siihen, mihin Jumala on minut kutsunut. Silloin saan olla tukemassa ja nostamassa toisia. Näen Kristuksen ja saan arvoni häneltä. Silloin saan kokea Jumalan voiman!

Anna

Sak. 9

Nyt pääsiäisen tullessa tämä luku pysäyttää. Tämä on kirjoitettu karkeasti 500v eKr ja silti puhuu konkreettisista tulevista tapahtumista. Tässä luvussa limittyy kaksi Jeesuksen tulemista. Ensimmäinen jolloin hän ratsastaa aasilla ja valmistautuu pelastustyöhönsä ristillä ja toinen, jolloin lopun aikoina Jeesus kokoaa omansa ja lyö kaikki viholliset ja jolloin kaikki tulee ihanaksi. Molemmista me saamme lukea uudesta testamentista, mutta toista mekin vielä odotamme.

Luvun alussa luetellaan menestyviä viholliskansoja, jotka saavat kokea tuomion. Ihmisnäkökulmasta moni tilanne on aivan toivoton. Vahvat hallitsevat ja heikot vaipuvat vallan alle. Jumalan näkökulmasta asia ei ole näin, sillä hänen valtansa on suurempi kuin kenenkään maan päällä. Toivoa on myös tuhoon tuomitulle naapukansalle, sillä jäljelle jääneet liitetään Herraan kansaan. Jumala tahtoi omakseen kaikki kansat, siksi Jeesus toi pelastuksen meillekin.

2. Kor. 12

Paavali puhuu eräästä, jonka tuntee. Olen kuullut, että luultavasti hän kuitenkin viittaa itseensä. Paavalilla oli useita kokemuksia, jolloin hän lähes kuoli. Esimerkiksi kerta, kun hänet kivitettiin ja raahattiin ulos kaupungista, uskovat kerääntyivät hänen ympärilleen ja nousi ja jatkoi matkaa kävellen. (Apt. 14:19-20) Arvelen, että kivittäjät eivät erehtyneet siinä että Paavali oli kuollut. Jospa hän kuoli, tuli temmatuksi taivaaseen ja rukouksen kautta parani ja palasi henkiin. Edesmennyt pappani kertoi minulle kerran kokemuksestaan taivaan porteilla. Hän kuuli kauneinta musiikkia ikinä ja olisi halunnut sisään. Hänet kuitenkin käännytettiin pois. Niinpä hän heräsi sydämen käynnistyttyä uudelleen ja jatkoi elämäänsä täällä. Taivaskaipuu kulki kuitenkin hänen mukanaan. Ehkäpä Paavalillekin kokemus iankaikkisuudesta toi Jeesuksen sovitustyön ja pelastuksen konkreettisemmaksi ja hän entistä enemmän puursi Jumalan työssä. Ehkäpä myös siksi arvostelu satutti häntä.

Se, että joku iloitsee vastoinkäymisistä, heikkoudesta ja kärsimyksistä kertoo, että hän on lähellä Jeesusta. Silloin ikuinen elämä on todellinen ja konkreettinen palkinto, johon huomio keskittyy. Kun siivoan hiki päässä, ei puurtaminen harmita, jos mielessä on palkkiona siisti koti, kun läheisiä tulee kylään. Odotan innolla yhteistä aikaa. Samoin kärsimys tässä ajassa on ohimenevää, jos huomio suuntaa tulevaan. Kaikki riitaisuus, suvaitsemattomuus, kiukku, juonittelu, panettelu, juoruilu, pöyhkeys ja kurittomuus liittyvät hyötyyn tai asenteeseen tässä ajassa. Jos huomio kohdistuu ikuisuuteen, se näkyy ajattelussa ja toiminnassa. Silloin en kilpaile muita vastaan, vaan Jeesuksen puolella!

Anna

Sak. 8

Tämä luku koskettaa tunteita. Lupaus kuulostaa uskomattomalta ihmisille, jotka elävät sota-alueella. Kaupungissa, jossa soditaan, miehet kuolevat varsin nuorina. Lapset eivät selviä nälästä, ja niiden jotka selviävät, ei ole turvallista olla kaupunkialueilla. Lähes kaikilla on pulaa ruuasta ja työnteko ja palkan maksu keskeytyvät. Monet viljelykset tuhoutuvat. Aikakaudesta riippumatta sodan seuraukset ovat hirveitä. Jumala kertoo kansalleen, että hän salli kärsimyksen, mutta hän lupaa myös tuoda rauhan. Hänellä on siihen voima ja valta. Jumala haluaa asettaa kansansa kaikille kansoille merkiksi siunauksestaan. Hän haluaa näyttää voimansa kaikille kansoille oman kansansa menestyksen kautta.

”Nämä teidän tulee pitää: Puhukaa totta toisillenne! Jakakaa oikeutta totuuden mukaan, niin että rauha vallitsee keskuudessanne. Älkää suunnitelko pahaa toinen toisellenne. Rakastakaa totuutta ja rauhaa!”

2. Kor. 11

Paavali on kärsinyt paljon. Hän ei kuitenkaan surkuttele kokemuksiaan vaan luottaa Jeesukseen. Hänelle on luvattu palkka taivaassa. Niinpä hän voi ylpeillä kokemuksillaan. Hän ei ainoastaan kärsi fyysisesti kipua, nälkää ja uupumusta, vaan myös sisäisesti. Hän on heikko ja huolissaan. Häntä polttaa, kun joku lankeaa. Ei käy kateeksi.

Minua tämä ”vuodatus” muistuttaa siitä, ettei meidän kuulu vertailla itseämme muihin. Ei arvostella toisia, eikä surkutella itseä. Jokaiselle meistä on oma kutsu ja oma elämän mittainen tie. Koemme eri asioita. Joidenkin elämä on täynnä vaikeuksia. Joillakin on paljon siunauksia. Joillakin paljon molempia. Meidän tulee kuitenkin kunnioittaa ja tukea toinen toisiamme ja vahvistaa toistemme uskoa. Siinä Paavali on hyvä esikuva. Kaiken keskellä ja kärsimyksistä huolimatta hän halusi palvella Herraa ja lähimmäisiä.

Anna