Tekijä: Anna

Ps. 119: 1-48

Keveä mieli ja askeleet, rauha ja luottamus sisimmässä, sekä ilo. Näitä Psalmissa kirjoittaja kertoo saavansa Herran laista. Itselläkin silloin, kun on hyvä omatunto (armo) ja olen seurannut ja kuunnellut Jumalaa, on sisimmässä rauha. Nyky-yhteiskunta tuntuu olevan kaiken tämän vastakohta. Kaikki on suhteellista, eikä tunnusteta, että olisi oikeaa ja väärää. Informaatiotulva ja jatkuva viihde on rauhan ja levon vastakohta ja huolet asioista, joita kuulee, vievät herkästi keveyden. Psalmi on kuitenkin totta tänäkin päivänä. Jumalan lupaukset eivät koskaan vanhene.

Joh. 14

Johanneksen evankeliumi puhuu osin samasta asiasta kuin Psalmi 119. Älä ole levoton, vaan luota Jeesukseen. Psalmissa on paljon sellaista, joka on itselle vaikeaa elää todeksi. Jeesus kuitenkin teki niin. Hän eli todeksi kaiken sen, mitä Jumalan laissa ja kirjoituksissa sanottiin. Meitä kutsutaan nyt uskomaan ja luottamaan Häneen. Vaikka emme itse pysty täyttämään lakia, se ei haittaa. Riittää, että seuraamme Jeesusta. Se ei ole helppoa, mutta Jeesus lähetti Pyhän Hengen puolustajaksemme. Hän opettaa meitä ja auttaa muistamaan oikeat asiat oikealla hetkellä. Lisäksi saamme rauhan. Se tarkoittaa kaikkea sitä hyvää sisimmässä, josta Psalmissakin kirjoitettiin. Jumala ei muutu, vaan hän on halunnut meille hyvää alusta asti ja haluaa hyvää loppuun saakka!

Minulle rauha ja keveys löytyi aikoinaan astumalla ulos oravanpyörästä. Valitsin missä ajankohtaisissa ilmiöissä haluan pysyä ajantasalla (niitä jäi aika vähän) ja missä asioissa minua ei haittaa, että olen ihan pihalla. Mietin mikä on tärkeää, mikä ei ja mihin minulla on aikaa. Äsken katsoin Myrskyluodon Maija -elokuvan ja ihmettelin taas maailman muutosta. Vauhti on lisääntynyt valtavasti, mutta samalla mahdollisuudetkin. Rukoillaan viisautta Herran seuraamiseen.

Anna

Ps. 118

Ihana lukea Raamatun paikka, johon Jeesus itse on viitannut: ”Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät on nyt kulmakivi.” Ihmeellistä, että psalmissa kerrotaan yhtäkkiä tuollainen totuus. Toisaalta se on aivan luontevaa kun pysähtyy sen äärelle mistä Psalmissa lauletaan: Jumalan armosta, siitä kuinka hän pelastaa hädästä, vanhurskauden portista, sekä siitä joka tulee Herran nimessä! On ihanaa jatkaa tästä Johanneksen evankeliumiin ja lukea Jeesuksesta, jossa tämänkin Psalmin sanat toteutuvat.

Joh. 13

Tämä luku tekee surulliseksi. Jeesus on ihminen ja häntä sattuu, kun läheinen pettää hänet. Jäljelle jäävistä Pietari vakuuttaa uskollisuuttaan, mutta Jeesus tietää mitä on tulossa. Nämä kuvaukset nostavat tunteita pintaan ja mietin miltä heistä on tuntunut. Jeesuksella on kuitenkin opetuslasten kysymysten keskelle tunnepitoinen ohje, joka on vastauksia tärkeämpi. ”Rakastakaa toisianne.” Silloinkin kun kiellämme joskus Jeesuksen tai olemme hukassa, meille on annettu toisemme. Kun rakastamme toisiamme kaikkine puutteinemme, olemme yhdessä kestäviä.

Anna

Ps. 117

Tämän psalmin voisi painaa vaikka paitaan. Täyttä asiaa tiiviissä muodossa!

Joh. 12

Ajatellaan tilanne, kun Jeesus tulee syömään ystävien luokse. Sisaret ovat todella kiitollisia Jeesukselle, joka paransi heidän kuolleen veljensä. Maria on niin kiitollinen, että käyttää sijoitusrahastonsa, eli korkkaa tuoksuvoidepullon, jonka arvo on vuoden palkan verran rahaa ja käyttää sen Jeesuksen jalkoihin. Suomalaisesta näkökulmasta koko ajatus jalkojen voitelusta tuoksuviksi ja kuivaamisesta hiuksilla kuulostaa suoraan sanottuna oudolta. Miksi kukaan tekisi niin?

Etu-Aasiassa asuessani kuulin paikallisten (muslimitaustaisten) naisten ihmetelleen aivan eri asiaa lukiessaan kyseistä kohtaa Raamatusta. He olivat sanoneet, että Marian toiminta on tavatonta, sillä ”noin voisi tehdä vain Jumalalle”. Minua heidän näkökulmansa puhutteli, sillä he näkivät teon taakse syvällisemmin. Jäin miettimään, miksi he ajattelivat niin. Ymmärtääkseni itämaisessa kulttuurissa hiukset ovat naisen kunnia, samoin tuoksuva voide on kunnian osoitus. Esimerkiksi kuninkaaksi asetettaessa valutettiin tuoksuöljyä päähän. Ehkä se, että tällainen kunnia kohdistetaan jalkoihin, jotka siis ovat saastaisin osa ihmisestä, korottaa teon kohteen Jumalan arvoon. Joka tapauksessa teko oli itämaisesta kulttuurista katsottuna looginen ja saattoi myös toistua tekijöiden toisistaan tietämättä. 

Fariseukset sanovat: ”Katsokaa, koko maailma juoksee hänen perässään” ja seuraavaksi kerrotaankin kreikkalaisten haluavan Jeesuksen luo. Jeesus ymmärtää Kreikkalaisten tulon tarkoittavan, että hänen hetkensä on koittanut. Ennen kuolemaansa Jeesuksen toiminta kohdistui pääasiassa juutalaisiin. Kuolema ja ylösnousemus oli se tie, jonka kautta hän tavoitti kaikki kansat eli tuotti suuren sadon. Haastavinta minusta tässä on, että Jeesus opetti seuraajilleen samaa. Jae 25: ”Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän.” Tämä kutsuu meidät seuraamaan Jeesusta silloinkin, kun tie ei ole helppo. Hän antoi esikuvan, jota parempaa ei voi olla. Omassa voimassani en voisi tehdä mitään, joten onneksi Jeesus kulkee rinnallani silloinkin kun koen alimittaisuutta. Hänen armonsa ja rakkautensa riittää!

Siunausta ja iloa päivääsi!

Anna