”Tuomitkaa oikein, osoittakaa toinen toisellenne hyvyyttä ja laupeutta. Leskeä ja orpoa, muukalaista ja köyhää älkää sortako, älkää suunnitelko pahaa toinen toisellenne.”
Vaikka Jumala halusi kansansa uhraavan ja viettävän juhlia hänen kunniakseen, ne eivät olleet itse tarkoitus. Jumala on pyhä ja oikeudenmukainen, joten jos haluamme elää hänen kunniakseen, meitä kutsutaan elämään pyhää ja oikeudenmukaista elämää. Sydämen kovettaminen on huono asia. Mietinkin usein nykykulttuuria, joka korostaa yksilöä ja ihmisen kovuutta. Ei muka saisi olla naiivi tai liian herkkä. Olen kuullut, että liikaa hymyily voi antaa vaikutelman, että on yksinkertainen. (Päätin silti jatkaa hylyilemistä.) Ei olekaan ihme, että ihmiset ahdistuvat tai masentuvat. Jumalan arvot ovat onneksi erilaisia. Hän korostaa yhteyttä, hyvyyttä, laupeutta ja sydämellä muiden kohtaamista. Tällainen elämä kuulostaa paljon palkitsevammalta ja merkitykselliseltä. Tavoitellaan sitä!
”Luotettava ei ole se, joka itse suosittelee itseään, vaan se, jota Herra suosittelee.”
Joskus on vaikeaa tunnistaa, milloin kannattaa kuunnella ylempiarvoisia ja olla kuuliainen ja milloin taas pitää kiinni omista ajatuksistaan ja siitä, miten uskoo. Korintin seurakunnassa epäonnistuttiin tässä. He olivat tapakeskeisiä ja ahdaskatseisia silloin, kun heidän olisi pitänyt kuunnella Paavalia ja Jeesusta. He olivat kritisoineet Paavalia ja kyseenalaistaneet hänen asemansa, ehkä uskonsakin. Tässä luvussa Paavali puolustaa omaa asemaansa seurakunnalle. Hän vetoaa mm. siihen, että hänen puheensa ja tekonsa ovat yhtenäisiä. Hän tuo esille yhteytensä Kristukseen ja vetoaa tämän hyvyyteen ja laupeuteen. Paavali jopa kertoo elävänsä itsekin hyvyyttä ja laupeutta. Hän on seurannut Kristusta. Rohkeaa puhetta. Tätä kohti voimme pyrkiä.
Yhteistä molemmille Raamatun luvuille on elämä yhteisönä Kristuksen yhteydessä . Siihen meidät on kutsuttu. Siitä seuraa paljon hyvää!
Anna