Job. 3, Ilm. 2

Job. 3

Job avaa suunsa purkaa tuskansa, minkä suuruutta on vaikea käsittää. Hän toivoo ettei olisi syntynytkään, jotta ei kokisi nykyistä tuskaa. Hän ei kuitenkaan kiroa Jumalaa. Joskus on tärkeää sanoa se mitä tuntee suoraan ja siloittelematta Jumalalle ja joillekkin läheisille. Jumala varmasti kestää kaikki tunteemme koko kauheudessaan.

Ilm. 2

Nämä kirjeet ovat Raamattun ainoat Jeesuksen suoraan sanelemat  kirjeet seurakunnille, jotka Johannes kirjoitti ylös.

Muiden apostolien kuoltua ja Johanneksen ollessa vangittuna seurakunnat kohtasivat haasteita. Ensimmäiset johtohahmot olivat poissa ja seurakunnissa tapahtui sukupolven vaihdosta. Osa seurakunnista kasvoi ja menestyi, toiset olivat ahdingossa. Monet harhaopit levisivät ja itseään apostoleiksi ja profeetoiksi väittävät henkilöt yrittävät päästä vaikutusvaltaan. Tähän tilanteeseen Jeesus päättää antaa kirjeet seurakunnille. Näissä on erilaisia tilanteita.

Efesossa on pysytty kestävästi uskossa, nähty vaivaa ja pidetty harhaopit loitolla, mutta ensi ajan rakkaudesta on luovuttu.

Smyrnassa seurakunta on ahdingossa, köyhä ja vainottu. Lisää vakeä on joutumassa vankilaan. Seurakunta on kuitenkin hengellisesti rikas. Jeesus muistuttaa hän on kuollut ja herännyt eloon, eikä toisella kuolemalla ole valtaa siihen, joka on voittanut.

Pergamonin seurakunta on tunnustanut horjumatta Jeesuksen nimeä vaikka Antipas on kuollut. Seurakuntaan on kuitenkin levinnyt Nikolaiittojen harhaoppeja ja epäjumalille uhrattujen lihojen syömistä ja siveettömyyttä.

Tyatiirassa tehdään paljon ja rakkaus sekä palvelumieli kukoistavat. Seurakunnassa ei kuitenkaan ole puututtu profeetaksi itsään väittävään Isebeliin joka ohjaa seurakuntaa harhaan. Niitä ketkä eivät ole lähteneet seuraan tätä kehotetaan pitämään kiinni siitä mitä heillä on.

Erisissa tilanteissa Jumala muistuttaa eri piirteistään. Rakkaudettomuuteen Hän muistuttuttaa pitävänsä seurakuntia kädellään ja antavansa elämänpuun hedelmiä puutarhasta. Vainon keskellä ikuisesta elämästä. Harhaoppien edessä suunsa miekasta ja uudesta identiteetistä. Väärän johtajuuden keskellä hallinnastaan. Nykypäivän kristityt kohtaavat samanlaisia haasteita, joten ollaan korvat avoimina, että kuulemme mitä Hengellä on sanottavana.

 

Elli

Job. 2, Ilm. 1

Job. 2

Jobin kirja on alkukielellä kuulemma todellinen kirjallisuuden helmi. Se on osittain kertomakirjallisuutta, paljolti runoutta. Se ei kyseenalaista kertomuksen ydinsisällön totuusarvoa, vaikka kerronta olisi yksinkertaistettu tai kärjistetty niin, että sanoma tulee keskiöön.

Minusta on ihanaa, kuinka Jumala iloitsee Jobista ja tämän uskollisuudesta. Job ei tiedä mitä ”taivaassa” tapahtuu, mutta saa kokea uuden koetuksen. Oma vaimokin on Jobia vastaan. Onneksi hänellä on ystäviä, jotka eivät hylkää häntä vaan ovat hänen rinnallaan viikon ajan. Harva meistä on noin uskollinen rinnallakulkija, kuin Jobin ystävät olivat. Uskon heidän läsnäolonsa lohduttaneen Jobia niin kauan kuin he olivat hiljaa. 

Ilm. 1

Ilmestyskirjan lukeminen on usein haastavaa, mutta sen lukemisesta seuraa siunaus. Se vastaa kysymykseen, mitä lopussa tapahtuu. Yksinkertaistetusti Jeesus voittaa. Itseäni lukemisessa helpottaa, kun muistan, että nämä asiat on kirjoitettu vainotuille kristityille. Tässä luvussa minua puhuttelee sekä lupaus, että Jeesus tulee takaisin, että se kuinka hänellä on voima. Jeesus, jonka Johannes näki, loistaa kirkkautta. Hän hallitsee. On varmasti ollut haastavaa Johannekselle kirjoittaa kaikkea näkemäänsä ja kuulemaansa ylös noin vaikuttavassa tilanteessa. Onneksi hän kirjoitti!

Anna

Job. 1, Juud. 1

Job. 1

Jobin kirja puhuttelee minua paljon. Haaste, jonka saatana esittää Jumalalle on, että Job ei rakasta Jumalaa tämän itsensä vuoksi, vaan koska se on kannattavaa Jobille. Jos Jumala ottaisi kaiken antamansa hyvän pois, niin varmasti Job kiroaisi Jumalaa. Jumala antaa saatanalle luvan tuhota Jobin omaisuuden. Job hyväksyy menetyksen syyttämättä Jumalaa ja vieläpä kiittää Herraa.

Mitä tästä opin?

  1. Sillä on merkitystä miksi seuraamme Jumalaa. Kun seuraamme riippumatta siunauksista, se on todistuksena toisille.
  2. Jobia kohtaan odotuksena oli, ettei hän kiroaisi Jumalaa. Tässä vaiheessa hän ylittää riman korkealta kiitostensa kanssa. Kuitenkin loppupelissä riittäisi, ettei hän kiroa Jumalaa. Oletan sen tarkoittavan, ettei luovu uskosta tai lakkaa turvaamasta Jumalaan. Siihen on itsekin lohdullista pyrkiä haasteiden keskellä. Ei tarvitse olla superkristitty, vaan riittää, että ei luovuta.
  3. Saatana ei voi kajota meihin, ellei Jumala salli sitä. Koska uskomme Jumalan olevan rakastava isä, voimme olla turvallisin mielin. Vaikka elämässä tulisi kuinka suuria haasteita, niin selviämme niistä uskossa ja pelastumme (jos emme itse valitse toisin). Kiitos Herralle!

Juud. 1

Olen miettinyt, että maailmassa on ehkä nyt enemmän kiusauksia kuin koskaan historian aikana. Onneksi Jumalalla on voima varjella meidät lankeamasta!

Anna