Tekijä: Anna

Est. 9

Purim juhlan vietto määrättiin juutalaisille vuosittaiseksi perinteeksi. Heidän tuli muistaa kuinka he olivat päässeet vihollisiltaan rauhaan. Edelleen juutalaiset juhlivat Purimina iloisesti, pitäen hauskaa, antaen toisilleen lahjoja ja herkkuja ja antaen lahjoituksia hyväntekeväisyyteen. He myös lukevat Esterin kirjan läpi kahteen kertaan.

Yhdessä iloitsemiseen sisältyy uskoakseni siunaus. Kun jaamme ilon ja muistelemme yhdessä kuinka uskollinen Jumala on ollut, se tuo toivoa ja nostaa katseen pois arjen haasteista Jumalan mahdollisuuksiin. Kun Jumala antaa meille, meillä on varaa antaa eteenpäin.

2 Joh. 1

Totuus ja rakkaus toistuvat tässä kirjeessä. Muistan kun nuorena etsin vastauksia ja aloin rukoilla ja lopulta löysin vastauksen Jeesuksessa. Elämässäni tapahtui kaksi merkittävää muutosta. Ensinnäkin koin Jumalan rakkauden ja sitä kautta yhteyden toisiin uskoviin. Yllätyin kuinka vieraat ihmiset olivat yhtäkkiä kuin perhettä. Aloin myös itse tuntea sisarellista rakkautta monia hankaliakin ihmisiä kohtaan. Jumala muutti sydäntäni. Se oli iso ihme ja minulle merkittävä kokemus. Toinen suuri (vaikkakin vähän hitaampi) muutos oli, että asiat mielessäni ikään kuin loksahtivat paikoilleen. Ei ollut enää vain erilaisia toisistaan irrallisia tietoja mm. biologiasta (kuten evoluutioteoria), maantiedosta, historiasta ja filosofiasta, vaan sain perustan, jota vasten voin arvioida kuulemaani. Kun perustin maailmankuvani Jumalan sanaan, niin asioihin tuli järki. Myös omat havaintoni todellisuudesta sopivat oppimani kanssa yhteen. Sain kaaoksen ja epävarmuuden tilalle vakaan maailmankuvan. Olin ajatellut, että ”kaikki on suhteellista”, mutta uskon myötä ymmärsin, että on paljon asioita, jotka yksinkertaisesti ovat totta. Suurin totuus on, että Jeesus on Kristus, ainoa pelastaja.

Ihailen Johanneksen kirjeissä ja evankeliumissa sitä, kuinka ne keskittyvät asian ytimeen. Usko ja totuus ovat Jumalan seuraamisen ydintä.

Anna

Est. 8

Tässä Raamatun kertomuksessa näkyy elämän haasteellisuus. Ester oli jo tunnustautunut juutalaiseksi ja ottanut riskin mennessään kuninkaan luo ilman kutsua. Se ei kuitenkaan riittänyt korjaamaan juutalaisten tilannetta. Esterin täytyi vielä toiseen kertaan ottaa riski ja mennä kuninkaan eteen. Tällä kertaa hän ei järjestänyt pitoja vaan meni suoraan asiaan. Minua puhuttelee Esterin rohkeus. Hän ei jäänyt odottelemaan sanoen tehneensä jo parhaansa, vaan toimi määrätietoisesti. Hän oli luja ja rohkea.

Kuninkaan käskyä ei voinut perua, joten kehotus ryöstää ja tuhota juutalaiset säilyi voimassa. Ratkaisuna oli toinen käsky. Puolustautuminen on hyväksyttävää, mutta hyökkäys ei kuulosta nykyihmisen korviin sivistyneeltä toimintatavalta, varsinkin kun mukana on lupa tappaa naisia ja lapsiakin. Jäin kuitenkin miettimään, että oliko juutalaisten vihollisille tuo perheenjäseniin kohdistuva riski ratkaiseva tekijä. Ehkä se vaikutti heihin niin, etteivät moni tahtonutkaan ottaa riskiä, vaan mieluummin antoi sittenkin juutalaisten elää rauhassa.

Yksi tämän Raamatun kirjan opetuksista on, että Jumala käyttää yksilöitä. Jokaiselle on oma kutsumus ja paikka. Yksikin ihminen voi vaikuttaa ratkaisevasti Jumalan valtakunnan hyväksi. 

1 Joh. 5

Jumalan ja Jumalan lasten rakastamista ei voi erottaa toisistaan. Uskova on kuin puu, joka palaa muiden lähellä. Tarvitsemme yhteyttä.

Kuulin rinnastuksen Jumalan rakastamisen ja hänen käskyjen noudattamisen yhteydestä. Kun rakastan jotakuta niin, että esimerkiksi olemme menossa naimisiin, niin kuvitellaan tämän toisen asettavan yhdessäololle ehtoja. ”Et saa rakastella muiden kanssa, sinun pitää viettää kanssani yksi päivä viikossa, älä varasta minulta jne.” Eivät tällaiset ehdot rajoittaisi yhdessäoloa, vaan olisivat itsestäänselvyyksiä, joiden mukaan haluaisin elää. Tahtoisin olla useammankin kuin yhden päivän viikossa rakkaani kanssa, muiden kanssa olo ei houkuttelisi ja tahtoisin antaa toiselle hyvää, en viedä häneltä. Samoin jos rakastan Jumalaa, niin tahdon noudattaa Hänen käskyjään. Silloin se ei ole raskasta.

Anna

2 Aik. 13

Tämä on surullista luettavaa. Vasta nyt Israel ja Juuda todella jakautuivat, sillä sota alkoi toden teolla ja 500 000 israelilaista sotilasta kuoli. Jerobeam oli johtanut kansan palvelemaan epäjumalia, kun taas Abian joukko huusi Herraa avuksi. Jumala puuttui tapahtumien kulkuun ja alakynnessä olleet voittivat taistelun.

1 Tess. 3

Yhteys ja rohkaisu ovat tärkeämpiä kuin ymmärrämmekään. Paavali näki sen ja huolehti Tessalonikan seurakunnasta lähettämällä Timoteuksen. Rohkaisu olikin molemminpuolista, kun seurakunnan usko lisäsi Paavalin ja Timoteuksen rohkeutta ja iloa.

Jokainen meistä tarvitsee välillä rohkaisua. Tämän on erityisen totta yksinäisten  kohdalla. Etäiset sanat kirjeessä eivät riitä, vaan tarvitsemme kohtaamista, läheisyyttä ja kosketusta. Rakastaminenkin onnistuu paraiten lähietäisyydeltä, kun voi hymyillä ja nauraa yhdessä. Yritetään tänään kohdata toisia. Rohkaisevat sanat, pistäytyminen tuttavan luona, puhelinsoitto, hymy tai juttelemaan pysähtyminen voivat tuoda paljon iloa päivään. Sellaisissa tunnelmissa on hyvä päättää mennyt vuosi.

Anna