Saarn. 10, Mark. 4

Saarn. 10

Mark. 4

Vertauksessa Jeesus kertoo kylväjästä, joka kylvää laajalle alueelle ja kohtiin joissa viljan täysikasvuiseksi kasvaminen on epätodennäköistä. Osa siemenistä kuolee heti, osa vähän aikaa kasvettuaan ja osa kasvaa täyteen mittaan tuottaen siemeniä moninkertaisesti.

Monesti vertausta pohtiessa tulee mieleen, mitä haasteita uskon elämässä kohtaamme ja mitkä kiusaukset houkuttelevat meitä. Kuitenkin vertauksessa puhutaan kylvämisestä kasvamisen lisäksi. Kun haluan pienen, mutta varmemman sadon vaikkapa herneestä, niin istutan sen parvekelaatikkoon huolellisesti oikealle syvyydelle. Kastelen sitä tarvittaessa ja toivon, että se kasvaa täyteen mittaansa. Tämä viljelijä kuitenkin kylvi laajalle aluelle pellon reunoja myöten, toivoen mahdollisimman suurta satoa. Moni siemenistä ei selvinnyt täysikasvuisiksi, mutta ne mitkä selvisivät tuottivat moninkertaisen sadon.

 Olisi helpompi kertoa vain harvoille uskosta ja valita kohteiksi niitä, jotka ovat todennäköisimmin vastaanottavaisia. Jumala kuitenkin kutsuu olemaan avoimia uskostamme ja piilottamisen sijaan nostamaan sen lampunjalkaan näkyville. Tällöin useat eivät ota vastaan tai luovuttavat matkalla, mutta osa ottaa sanan vastaan ja tuottaa hedelmää.

Samoin kuin siemenen kohdalla, niin myös uskon kohdalla kasvu ei johdu meistä. Voimme antaa hyvät kasvuolosuhteet, mutta sekään ei takaa kasvua. Vain Jumala tietää, miksi mikäkin kasvaa. Tämä kasvu voi olla suurta. Sinapinsiemen voi kasvaa tavallisesti jopa puolitoista metriseksi, mikä on kiitettävä pituus niin pienelle siemenelle. Kuitenkin sen kuvataan kasvavan niin suureksi, että linnut tekevät pesän sen varjoon. Jumala voi kasvattaa asoita suuremmiksi, kuin ne tavallisesti voisivat.

Rukolen, että Jumala antaa rohkeutta ja sopivia tilanteita, missä jakaa elämästä Jumalan kanssa, sekä luottamusta siihen, että Hän tuottaa kasvun.

Elli

Saarn. 9, Mark. 3

Saarn. 9

Saarnaaja katsoo asioita näkyvän todellisuuden rajoissa. Ilman iankaikkisuuden näkökulmaa kaikkien kohtalo on sama. Jokainen kuolee ja lakkaa olemasta ”auringon alla”. Tämä on varsin lohduton näkökulma. Tieto näkymättömän todellisuudesta ja kuoleman jälkeisestä elämästä tuo elämälle tarkoituksen ja toivon. Moni aikamme ihmisistä katsoo elämää samasta näkökulmasta kuin Saarnaaja. Iloitaan siitä, että me jotka tunnemme Jumalan, näemme kauemmas. Jaetaan rohkeasti näkökulmaa toisillekin.

Jae 9 on puhutellut minua siitä asti, kun nuorena luin sen ensimmäistä kertaa. ”Nauti elämästä rakastamasi vaimon kanssa kaikkina turhina elinpäivinäsi, jotka Jumala on antanut; se on osasi tässä elämässä auringon alla, kaiken vaivannäkösi keskellä.” Siihen kiteytyy, että Jumala on luonut elämään ilon aiheita, joita meidän tulee arvostaa. Meidän osamme on myös nähdä vaivaa ja tehdä oma osamme. Ja omalla tavallaan ”turhuus” on lohdullinen ajatus, koska silloin kun tekee virheitä, mittakaava auttaa. Kun omat tekoni ovat pieniä ja merkityksettömiä, minun ei tarvitse jäädä jumiin virheisiini. Ne ovat vain pisara meressä, ja unohtuvat pian. Toisaalta en myöskään saa meriittiä ansioistani. Näiden sijaan saan levätä Jeesuksen armon varassa.

Saarnaajan huomio köyhästä miehestä ja viisaudesta pysäytti minua. Monilla, joilla ei ole syystä tai toisesta merkittävää asemaa tai varallisuutta, on paljon viisautta. Pysähdytään kuuntelemaan ennakkoluulottomasti. Monesti minut on yllättänyt se, kenen neuvo tai sana on ohjannut minua oikeaan suuntaan.

Mark. 3

Markuksen evankeliumi on täynnä toimintaa. Ihailen kirjoittajan kykyä kiteyttää ja kertoa olennainen. Nimenomaan Markuksen evankeliumi sopii luettavaksi sellaiselle, jolle kristillinen usko on vierasta. Teot puhuvat enemmän kuin sanat ja tämä evankeliumi on pakattu täyteen Jeesuksen tekoja.

Tässä ollaan vasta evankeliumin alkulehdillä, mutta Jeesus joutuu jo tekemään varotoimia, ettei pakkautuisi väkijoukon jalkoihin. Suomalaisena tätä on lähes mahdoton käsittää. Täällä ei ole koskaan missään niin paljoa ihmisiä. Asuessani Etu-Aasiassa jouduin kerran tilanteeseen, että kadulla väkimassa vei minua mukanaan ainakin parikymmentä metriä, ennen kuin pystyin pysähtyä. Ihmisiä on paikoittain niin paljon, että väki pakkautuu massaksi, jossa kukaan ei voi pysähtyä ja kaatuneet tallautuvat jalkoihin. Jeesus veti puoleensa niin paljon ihmisiä, että se oli jo vaarallista. Myös ”oppisopimuksella” kouluttautuneiden seuraajien teot lisäsivät Jeesuksen mainetta. Kun Jeesus meni kotiin, hän ei mahtunut syömään väkimäärän vuoksi ja kodin ympäristö oli pakkautunut täyteen väkeä. Ei ihme, että perhekin huolestui tilanteesta.

Ihanaa, että Jeesuksen näkökulma kattoi näkyvän maailman lisäksi taivaan valtakuntaan ja ajallisen lisäksi ikuisuuden. Koen että hän ei niinkään torjunut perhettään, kuin laajensi sitä. Hän tiesi mikä on Jumalan tahto hänelle. Jeesuksen ansiosta mekin olemme Jumalan lapsia ja saamme olla Jeesuksen sisaria ja veljiä.

Anna

Job. 4, Ilm. 3

Job. 4

Elifas ei kestänyt Jobin puhetta. Minusta on ihailtavaa, kuinka ikää kunnioitettiin niin, että vanhin ystävistä sai puhua ensimmäisenä. 

Mietin paljon mikä teki ystävien sanoista vääriä. Sanoma ei sinänsä ero esim. sananlaskuista tai psalmien lausahduksista. ”Ne, jotka kyntävät vääryyden peltoa ja kylvävät pahaa, ne myös korjaavat tuhon ja turmion.” Joten jos sanoma ei ole väärin, niin ongelman on oltava sen soveltamisessa. Pawson opetti että Raamatussa on lupauksia ja yleispariaatteita. Lupaus on sovellettavissa aina. esim. ”Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu”. Sen sijaan yleisperiaatteet ovat sellaisia joiden soveltamiseen tarvitaan viisautta. Johonkin tilanteeseen voi sopia jopa useampi sananlasku, joiden ohjeet voivat erota toisistaan.

Jobin ystävällä oli paljon elämänkokemusta. Hän oli oppinut ja nähnyt todeksi elämän yleisperiaatteen, jonka pohjalta hän päätteli, että Jobin tilanne on varmasti rangaistus jostain. Hän meni päätelmässään harhaan. Meidän on oltava todella varovaisia, kun ohjaamme toisia. On helppo antaa ohjeita ulkopuolelta. Rukoillaan viisautta, että osaisimme asettua toisen asemaan ja tukea ystävän lailla kun on sen aika.

Ilm. 3

Tässä luvussa sanoma jokaiselle seurakunnalle alkaa ”Minä tiedän sinun tekosi”. Filadelfian seurakunnalle se on hyvä sanoma, Sardeksen ja Laodikean seurakunnille sen sijaan ei. Heikkous, penseys ja haaleus kuvaavat tilannetta, jossa usko ei ole elävää. Seurakunta ei tiedosta tilannetta, mutta Jeesus ei luovuta, vaan kolkuttaa ovella ja haluaa yhteyteen kaikkien kanssa. Sardeksen ja Laodikean seurakunnat kuulostavat menestyksen mittareilla paremmin pärjääviltä, kuin Filadelfian, josta Jeesus sanoo ”voimasi ovat vähäiset” ja ”olet kestänyt”. Silti Jeesus näkee, että Filadelfian tilanne on paras. Hän sanoo seurakunnasta ”minun valittuni” ja lupaa varjella sitä, sillä he ovat olleet uskollisia.

Sama pätee tänäkin päivänä. Varotaan antamasta ulkoisille menestyksen mittareille väärää painoarvoa. Pyritään näkemään Jumalan silmin se, millä on merkitystä. Jumala tietää tekomme. Tavoitellaan sitä, mikä kestää ikuisesti.

Siunausta päivääsi!

Anna