2. Aik. 11, 1. Tess. 1

2 Aik. 11

Enpä tiedä mitä tästä luvusta ajattelisi. Raamatussa kerrotaan ihmisten teoista ja niiden seuraamuksista. Ihmeellistä on, että Jumala on toiminut kaiken tämän keskellä. Rehabeamin hallituskauden viisaita ratkaisuja oli kuunnella profeettaa ja olla hyökkäämättä, sekä Herran palveleminen. Alussa jopa muiden heimojen keskuudesta ne, jotka halusivat palvella Herraa, tulivat Jerusalemiin.

1 Tess. 1

Tessalonika oli alueensa avainkaupunki, sillä se sijaitsi Rooman ja Aasian välisen päätien (Via Ignatia) varrella. Se oli myös satamakaupunki ja merkittävä rahapaja ja siten talouskeskus. Kaupungissa asui laaja sekaväestö. Paavali oli julistanut evankeliumia synagogassa, mikä nostatti kaupungissa mellakan (Ap.t. 17: 1-10) ja Paavali seuralaisineen jatkoi Beroiaan, josta Paavali yksin jatkoi eteenpäin. Tämä kirje on kirjoitettu, kun Timoteus on liittynyt myöhemmin Paavalin seuraan ja kertonut terveiset, että Tessalonikan seurakunnalle kuuluu hyvää.

Tätä lukiessani mietin, mistä tunnistaa terveen uskon. Olen törmännyt ääriajatteluun useammallakin suunnalla. Se näkyy mediassa, uutisissa ja tv-sarjoissa. Usein kyse on äärimmäisyyteen viedyistä ajatuksista, jotka johtavat isoon kärsimykseen. Välillä ihan tavallinen uskokin käännetään näyttämään kiihkoilulta. Uskon alkutaipaleestani muistan, kuinka Jeesuksen vaikutuksesta sydämeni oli levollinen ja löysin rauhan. Se oli iso muutos aiempaan. Silloin silmäni myös avautuivat näkemään kaiken kauniin ympärillä ja rakastamaan ja arvostamaan hankaliakin ihmisiä ympärilläni. Tässä luvussa kuvataan asioita, joita usko on synnytti Tessalonikan seurakuntalaisissa. Iloa, vaivannäköä, rakkautta, kärsivällisyyttä. Ilokseni näitä samoja asioita näin Kohtaamispaikassa, kun tulin jumalanpalvelukseen ensimmäistä kertaa.

Jatketaan tällä hyvällä tiellä Jeesuksen seurassa.

Anna

2. Aik. 10, Kol. 4

2 Aik. 10

Tämä on kovin surullista luettavaa. Kansa vetoaa uuteen hallitsijaan, joka ei välitä viisaista neuvoista vaan laittaa ihmiset koville. Tämä ei toisaalta ollut yllätys. Jumala oli jo ennen Salomon kuolemaa ilmoittanut, että jättäisi Salomon pojalle vain yhden heimon, loppuja hallitsisi Jerobeam (1. Kun 11:31). Jumala ei vienyt asemaa kuitenkaan viattomalta mieheltä, vaan Rehabeam ansaitsi seuraamuksen. Pohdin, että koska hän oli elänyt eristettyä ja etuoikeutettua elämää, hän ei käsittänyt tai välittänyt siitä, mitä häneltä pyydettiin, vaan halusi vain osoittaa valtaansa. Seurauksena hän menetti sen mitä havitteli eniten. Tämä on esimerkki siitä, kuinka ei tule toimia. Välillä Vanhasta testamentista on kuitenkin hankalaa tunnistaa mikä on tarkoitettu esikuvaksi. Onneksi emme ole vain Vanhan testamentin varassa, vaan Jeesus on antanut meille parhaan esikuvan. Sitä on hyvä seurata.

Kol. 4

Lopputervehdykset kertovat ihmissuhteiden tärkeydestä. Pohdin, että suomalainen kiertokirjeen kirjoittaja luultavasti ”keskittyisi olennaiseen” ja jättäisi tervehdykset yleiselle tasolle ja lyhyeksi. Jumala kuitenkin kutsuu omiaan läheisiin ja merkityksellisiin ihmissuhteisiin, joille tulee varata sekä aikaa, että palstatilaa. Meidän kuuluu tarvita toisiamme ja olla rinnallakulkijoita. Merkittävimmät muutokset, tapahtumat ja liikehdinnät saavat usein alkunsa siitä, että samanhenkiset ihmiset kohtaavat toisensa, ovat aitoja, rohkaistuvat ja alkavat yhdessä toimia. Mitä me voimme tänään tehdä, on olla toisille aitoja ja rakastavia lähimmäisiä. ”Puhukaa aina ystävällisesti, sananne suolalla höystäen.”

Anna

2. Aik. 9, Kol. 3

2 Aik. 9

Kuvaus Salomon voittokulusta jatkuu. Salomo on viisain, rikkain ja mahtavin, kuten Jumala lupasi. Tämä toimii muistutuksena siitä, etteivät nykypäivän ihmiset ole viisaampia tai parempia kuin tuhansia vuosia sitten. Tuolloin on ollut huikean paljon tietoa ja taitoa. Nyt voimme katsoa kuvitteellisia kuvia Salomon palatsista, temppelistä ja muista rakennuksista, mutta todellisuus on luultavasti ollut upeampi kuin kuvitelmat. Itse len välillä pohtinut miksi Jumala antoi niin paljon menestystä, eikä ainoastaan viisautta, jota Salomo pyysi. Ehkä vastaus on tässä luvussa. Maine Salomosta ja samalla Israelin voimallisesta Jumalasta levisi ympäri tunnettua maailmaa.

Kol. 3

Mitäpä tähän lisäisi. Harvinaisen selkeää puhetta Paavalilta! Hän kehottaa tavoittelemaan sitä mikä on ylhäällä, luopumaan siitä mikä on vahingollista ja sen sijaan toimimaan rakkaudessa ja rakentamaan itseämme ja toisia. Ei ole kreikkalaista, juutalaista, barbaaria, skyyttalaista, orjaa tai vapaata. Seurakunta on siitä ihmeellinen paikka, että en keksi yhteiskunnassamme muuta paikkaa, jossa saan tutustua ihmisiin niin puhtaasti samanarvoisina ihmisinä asemasta tai taustasta riippumatta. Eräs uskova tuttu puki tämän hyvin sanoiksi kertoessaan harrastuskaveristaan, joka oli kysynyt häneltä pitkähkön tuttavuuden jälkeen ”miten voit tuntea noin erilaisia ihmisiä?” Seurakunnassa tutustumme kaikenlaisiin ihmisiin ja se on iso rikkaus.

Anna