Tekijä: Anna

Est. 8

Tässä Raamatun kertomuksessa näkyy elämän haasteellisuus. Ester oli jo tunnustautunut juutalaiseksi ja ottanut riskin mennessään kuninkaan luo ilman kutsua. Se ei kuitenkaan riittänyt korjaamaan juutalaisten tilannetta. Esterin täytyi vielä toiseen kertaan ottaa riski ja mennä kuninkaan eteen. Tällä kertaa hän ei järjestänyt pitoja vaan meni suoraan asiaan. Minua puhuttelee Esterin rohkeus. Hän ei jäänyt odottelemaan sanoen tehneensä jo parhaansa, vaan toimi määrätietoisesti. Hän oli luja ja rohkea.

Kuninkaan käskyä ei voinut perua, joten kehotus ryöstää ja tuhota juutalaiset säilyi voimassa. Ratkaisuna oli toinen käsky. Puolustautuminen on hyväksyttävää, mutta hyökkäys ei kuulosta nykyihmisen korviin sivistyneeltä toimintatavalta, varsinkin kun mukana on lupa tappaa naisia ja lapsiakin. Jäin kuitenkin miettimään, että oliko juutalaisten vihollisille tuo perheenjäseniin kohdistuva riski ratkaiseva tekijä. Ehkä se vaikutti heihin niin, etteivät moni tahtonutkaan ottaa riskiä, vaan mieluummin antoi sittenkin juutalaisten elää rauhassa.

Yksi tämän Raamatun kirjan opetuksista on, että Jumala käyttää yksilöitä. Jokaiselle on oma kutsumus ja paikka. Yksikin ihminen voi vaikuttaa ratkaisevasti Jumalan valtakunnan hyväksi. 

1 Joh. 5

Jumalan ja Jumalan lasten rakastamista ei voi erottaa toisistaan. Uskova on kuin puu, joka palaa muiden lähellä. Tarvitsemme yhteyttä.

Kuulin rinnastuksen Jumalan rakastamisen ja hänen käskyjen noudattamisen yhteydestä. Kun rakastan jotakuta niin, että esimerkiksi olemme menossa naimisiin, niin kuvitellaan tämän toisen asettavan yhdessäololle ehtoja. ”Et saa rakastella muiden kanssa, sinun pitää viettää kanssani yksi päivä viikossa, älä varasta minulta jne.” Eivät tällaiset ehdot rajoittaisi yhdessäoloa, vaan olisivat itsestäänselvyyksiä, joiden mukaan haluaisin elää. Tahtoisin olla useammankin kuin yhden päivän viikossa rakkaani kanssa, muiden kanssa olo ei houkuttelisi ja tahtoisin antaa toiselle hyvää, en viedä häneltä. Samoin jos rakastan Jumalaa, niin tahdon noudattaa Hänen käskyjään. Silloin se ei ole raskasta.

Anna

2 Aik. 13

Tämä on surullista luettavaa. Vasta nyt Israel ja Juuda todella jakautuivat, sillä sota alkoi toden teolla ja 500 000 israelilaista sotilasta kuoli. Jerobeam oli johtanut kansan palvelemaan epäjumalia, kun taas Abian joukko huusi Herraa avuksi. Jumala puuttui tapahtumien kulkuun ja alakynnessä olleet voittivat taistelun.

1 Tess. 3

Yhteys ja rohkaisu ovat tärkeämpiä kuin ymmärrämmekään. Paavali näki sen ja huolehti Tessalonikan seurakunnasta lähettämällä Timoteuksen. Rohkaisu olikin molemminpuolista, kun seurakunnan usko lisäsi Paavalin ja Timoteuksen rohkeutta ja iloa.

Jokainen meistä tarvitsee välillä rohkaisua. Tämän on erityisen totta yksinäisten  kohdalla. Etäiset sanat kirjeessä eivät riitä, vaan tarvitsemme kohtaamista, läheisyyttä ja kosketusta. Rakastaminenkin onnistuu paraiten lähietäisyydeltä, kun voi hymyillä ja nauraa yhdessä. Yritetään tänään kohdata toisia. Rohkaisevat sanat, pistäytyminen tuttavan luona, puhelinsoitto, hymy tai juttelemaan pysähtyminen voivat tuoda paljon iloa päivään. Sellaisissa tunnelmissa on hyvä päättää mennyt vuosi.

Anna

2 Aik. 12

Tässä luvussa kerrotaan, kuinka Rehobeam asemansa vahvistuttua hylkäsi Herran lain. Sen seurauksena hän joutui vihollisten armoille. Jumala näki hänessä silti hyvääkin ja säästi hänet, kun hän nöyrtyi yhdessä johtomiesten kanssa. Onneksi meillä on armollinen Jumala, joka ei näe ainoastaan rikkomuksiamme, vaan myös sen mikä meissä on hyvää.

1 Tess. 2

Paavali on tätä kirjoittaessaan ollut vähän hankalassa välikädessä. Hän on joutunut lähtemään Tessalonikan seudulta nopeasti väkivallan uhan vuoksi ja häntä vastaan on varmasti seudulla liikkeellä paljon syytöksiä. Hän ei kuitenkaan ole voinut matkustaa takaisin Tessalonikan seurakunnan luokse puhumaan puolestaan. Nyt hän tuokin esille oman näkökulmansa asioihin. Hän on toiminut rohkeasti ja vilpittömästi, eikä ole hakenut palkkiota ihmisiltä vaan Jumalalta. Usein Paavali otti vastaan ylläpidon, mutta Tessalonikassa hän jatkoi palkkatyötä palvelutyön rinnalla, jotta ei kuormittaisi paikallisia. Paavali on antanut hyvän esikuvan ja toivoi, että jokainen voisi elää Jumalan mielen mukaisesti. Nykyaikana se tuntuu hyvin haastavalta ja vanhanaikaiseltakin. Todellisuudessa hyvä ei kuitenkaan koskaan vanhene. Jumala iloitsee vilpittömyydestä, aitoudesta, rehellisyydestä, rohkaudesta ja rakkaudesta. Sillä tiellä on hyvä kulkea.

Anna