Tekijä: Anna

2. Moos. 20

Jumala halusi yhteyden kansansa kanssa. Hän halusi, että hänen valitsemansa ihmiset olisivat hänelle uskollisia. Ensimmäiset käskyvät kohdistuvat Jumalasuhteeseen ja niiden mukana on ihana lupaus: ”Polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni”.

Jumalan ohjeet antoivat valitulle kansalle hyvän arvopohjan. Jos minun pitäisi miettiä, millaisten naapureiden kanssa haluaisin elää, niin nämä käskyt kiteyttäisivät ydinasiat. Jos olisi ihmisiä, jotka aidosti seuraisivat näitä periaatteita, niin he olisivat ihanteellinen yhteisö.

Hepr. 11

Tämä on yksi lempiluvuistani. Pidän kiteytyksistä ja suurista linjoista. Nämä esikuvat ovat hyvin erilaisia. Mikä heitä siis yhdistää? Kukaan heistä ei tavoitellut kunniaa ja hyvää asemaa. He kaikki halusivat olla kuuliaisia Jumalalle. He uskalsivat toimia sen mukaan, mitä uskoivat.

Vertaan usein uskoa jäällä kävelyyn. Jos sanon uskovani, että jää kantaa, se ei ole vielä aitoa uskoa. Kun uskaltaudun kävelemään jäällä, uskoni jään kantavuuteen on todellista. Minulle usko Jumalaan on merkinnyt luottamista häneen, eli ratkaisujen tekemistä Jumalaa kuunnellen. Osa ratkaisuista on tuonut mukanaan selvän siunauksen, osa ei niinkään. Esimerkiksi lähetystyöhön lähtö. Käytin puolisoni kanssa paljon rahaa ja aikaa mm. lähetystyöhön valmistaviin opintoihin. Usko palkittiin ja pääsimme lähtemään. Kuitenkin monien asioiden vuoksi jouduimmekin palaamaan Suomeen alle puolen vuoden kuluttua. Kutsumustyö jäi tekemättä ja olimme taloudellisesti hyvin hankalassa tilanteessa vuosien ajan. Piti ikään kuin aloittaa taas alusta. Silti en nyt kadu kokemuksiani.

Uskon esikuvien kohdalla asenne ja uskollisuus ratkaisivat, ei lopputulos. Osa ei saanut elinaikanaan mitään muutosta aikaan. Joillakin tie johti nopeastikin kärsimykseen ja vainoon. Silti he ovat meille esikuvia. 

Anna

2. Moos. 19

Minua mietityttää, miksi Jumala alussa huusi Moosekselle. Onko asia ollut niin tärkeä, vai onko hän ollut sen verran kauempana, että huutaminen varmisti Mooseksen kuulevan. Vuori oli niin korkea, että sen huippu oli pilvissä, joten on ehkä tarvittu kovaa ääntä. Oli niin tai näin, niin huutava Jumala ei meinaa käydä yhteen minun jumalakuvani kanssa.

Tämä luku onkin hurjaa luettavaa. Jumala on pyhä. Hän haluaa, ettei kenellekään jää epäilystäkään siitä, että juuri hän puhuu Moosekselle. Kaikkien on puhdistauduttava ja pidettävä välimatkaa. Jyrinää, savua, pilvi, torvet soivat ja maa järisi. Jumalan ääni jylisi. On vaikea kuvitella kaikkea tätä. Silti Jumala on edelleen sama. Hän on voimallinen ja pelottava. Tulee mieleen Matt. 10:26-28, kun Jeesus opettaa, ettei tulisi pelätä ihmisiä, vaan Jumalaa. Kuinka muistaisin, että luojani on minulle sekä rakastava Taivaan isi, että Pyhä ja pelättävä Jumala.

Hepr. 10

Huomasitko, että kirjeessä Heprealaisille on todella moneessa jakeessa viittaus Vanhaan Testamenttiin? Tämä kirje on suunnattu ihmisille, jotka ovat kuulleet Vanhan Testamentin kirjoja ja opetusta niistä. He tuntevat Jumalan sanan ja Paavali vetoaakin siihen, mikä heille on tuttua. Matteuksen evankeliumissa (13:52) kerrotaan Jeesuksen sanoneen: ”Niin on jokainen kirjanoppinut, joka on tullut taivasten valtakunnan opetuslapseksi, perheenisännän kaltainen, joka tuo aarrekammiostaan esille uutta ja vanhaa”. Paavali oli tällainen henkilö. Hän oli fariseus, joka oli opiskellut lakia ja kirjoituksia parhaiden opettajien johdolla. Hänelle totuus aukeni, kun hän kohtasi Jeesuksen. Hän halusi, että kaikki heprealaiset näkisivät, kuinka kirjoitukset kertovat Jeesuksesta. Tämäkin kirje on osoitus siitä.

Anna

2. Moos. 18

Minulle kertomus Mooseksen appiukon vierailusta tekee Mooseksesta inhimillisemmän. Kaikkien ihmeiden ja Jumalan johdatuksen keskellä ihmiset elivät arkista elämää ja yrittivät hoitaa ihmissuhteita. Jumalan tekemistä ihmeistä kertominen synnytti luottamusta Jumalaan ja rohkaisi kaikkia osapuolia.

Jethro uskalsi neuvoa Moosesta. Hän varmaan halusi tyttärelleen hyvän elämän. Mooseksen kokoaikainen omistautuminen kansalle esti yhteyttä oman puolison ja perheen kanssa. Jumala ei ole tarkoittanut, että kärsimme taakkojen alla, vaan että haemme neuvoja ja jaamme vastuuta. Tässä lopputulos oli hyvä. Sekä kansa, että Mooses kärsivät tilanteesta silloin. kun Mooses yksin vastasi kysymyksiin. Vastuun jaon jälkeen Mooseksen elämässä oli tilaa myös vaimolle ja lapsille.

Olen nyt puolisoni kanssa avioliittoleirillä. Se on tarjonnut mahdollisuuden tarkastella omaa elämää ja tärkeysjärjestystä vähän etäämmältä. Olemme ottanet puheeksi arjessa hiertäviä asioita ja muiden tuella löytäneet niihin uusia näkökulmia ja toimintatapoja.

Onko sinun elämässäsi jokin osa-alue joka on hiertänyt pitkään? Joskus asiaan voi löytää uuden ratkaisun, kun päästää toisia ihmisiä tarpeeksi lähelle, jotta he voivat opastaa tai jakaa taakkoja. Etsitään oikeaa tärkeysjärjestystä. Jumala ohjaa tässäkin. 

Hepr. 9

Minusta on upeaa, miten tässä luvussa selitetään auki Jeesuksen sovitustyötä ja sitä mille pohjalle se perustuu. Meille temppeli ja nuo uhraamiskäytännöt, joiden avulla asiaa selitetään, ovat kuitenkin vieraita. Pääasia on, että Jeesus on tuonut lopullisen ja pysyvän vapautuksen niille, jotka laittavat elämänsä hänen varaansa. Voimme luottaa siihen, että hän elää ja palaa vielä voittajana maan päälle. Ei kärsimykseen ja uhratakseen itsensä, vaan voimakkaana hallitsijana, joka tuo oikeudenmukaisuuden!

Anna