Tekijä: Anna

3. Moos. 16

Ilmaus ”syntipukki” lienee lähes kaikille tuttu. Syntipukiksi sanotaan henkilöä, jonka syyksi muiden virheet on laitettu. Se ilmaus nousee tästä Raamatun paikasta. Pahat teot laitettiin toisen pukin nimiin ja se karkotettiin pois. Konkreettinen kuva siitä, miten syntien sovitus vaatii verta ja sen jälkeen synnit ajetaan pois, ulos kaupungista. Tässä määrätään myös Suuren sovituspäivän, Jom Kippurin vietosta. Meille merkittävä sovitus tapahtui pääsiäisenä. Tämä on kuitenkin esikuva Jeesuksen sovitustyöstä.

Apt. 4

Minusta on ihanaa lukea näistä tapahtumista. Tässä on ikäänkuin useampi taso, joilla asioita tapahtuu. On yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna yhteiskuntarauhan häiritsijöitä, joita kuulustellaan ja ohjataan vaikenemaan. On evankeliumin etenemisen näkökulmasta rohkeat todistajat, joiden sanoma etenee huikealla tahdilla niin, että uskovien määrä moninkertaistuu. Ja on Jumalan yhteyden näkökulma, jossa apostolit ovat uhkailuista huolimatta kuuliaisia Jumalalle, koska keskittyvät Herraan, Hänen tahtoonsa ja tulevaan kirkkauteen.

”Kun he olivat päättäneet rukouksensa, vavahti paikka, jossa he olivat koolla, ja he kaikki täyttyivät Pyhästä Hengestä ja julistivat rohkeasti Jumalan sanaa.” Nämä ihmiset saivat kokea Jumalan voiman. Sivuhuomio: Yksi raamattukoulun opettajistani pohti, olikohan maan tärähtelyssä kristityille vähän liikaakin Jumalan voimaa. Jakeessa 23 rukoillessa Jumalasta käytettyä sanaa ”despota” (ei ihan suomennu, mutta tarkoittaa Herraa tai yksinvaltiasta) ei nimittäin käytetä enää tämän jälkeen.

Meidän Jumalamme on hyvä, pyhä ja voimallinen. Hän on paras kiinnekohta elämälle. Alkuseurakunnassa uskovat rakensivat koko elämänsä Jumalan varaan ja rakastivat lähimmäisiään. Heillä oli omakohtaista kokemusta siitä, mistä Jeesus oli luopunut heidän vuokseen. He olivat halukkaita luopumaan omastaan hänen hyväkseen. 

Anna

3. Moos. 15

Enpä tiedä mitä tästä ajattelisi. Aika tiukoilta määräyksiltä tuntuu nykyhetkestä katsottuna. Toisaalta asiaa voi katsoa monelta kantilta. Puhtausmääräykset aikana, jolloin ei ollut juoksevaa vettä ja sisävessoja ovat varmasti edistäneet hygieniaa, kun bakteerit eivät ole päässeet leviämään. Patjat eivät ole olleet makuuhuoneissa sängyissä, vaan asunnossa ”olohuoneessa” lattialla ja niillä ovat istuneet myös vierailijat. Näin on ollut hyväksyttävää, että patja on voinut olla pois toisten käytöstä. Myös peseytymiset ja vaatteiden pesut ovat tärkeitä, kuten tiedämme. Hengellisesti katsottuna epäpuhtaus on tarkoittanut, että ihminen ei ole voinut uhrata Jumalalle. Jumala on pyhä ja puhdas ja sillä on ollut merkitystä, että ihminen kunnioittaa Jumalaa puhdistautumalla, ennen kuin lähestyy Häntä. Tämä oli se asia, jonka Jeesus kumosi. Jeesuksen kautta puhtauskäsitys mullistui. Sen sijaan, että saastaisuus olisi tarttunut sairaasta Jeesukseen, puhtaus tarttuikin Jeesuksesta sairaaseen. Me olemme oppineet Jeesuksen uudistaman todellisuuden, siksi Vanhan Testamentin saastumiskäsite tuntuu niin vieraalta ja ankaralta.

Apt. 3

Pietari ja Johannes haluavat heti ihmeen tapahduttua kääntää huomion pois itsestään. He tiedostivat täysin, etteivät itse parantaneet, vaan se tapahtui Jeesuksen voimassa. Tämä on yksi terveen kristillisyyden merkki, kun emme nosta valokeilaan itseä tai toisia ihmisiä, vaan Jeesusta. Nämä tapahtumat kuvataan niin tarkasti, että voin melkein nähdä kuhinan ja hälinän kun asiaa on selvitetty. Tässä on elämän makua, jollaista kaipaan meidänkin keskuuteen.

Sama voima on tarjolla edelleen. Pietari opettaa siitä. Jakeissa 25-26 ”kaikki maan sukukunnat” viittaa meihinkin. Ei tarvitse olla juutalainen. Siunauksen saa ”kun käännytte itsekukin pois pahuudestanne.” Jakeet 19-20 sisältää kehotuksen kääntyä ja tehdä parannuksen. Mitä se sitten käytännössä pitää sisällään, sitä joutuu / on joutunut kukin meistä miettimään itse.

Minä en ajattele, että kääntymisellä tarkoitettaisiin vain yhden kerran tapahtuvaa ratkaisua, jossa jätetään paheita täynnä oleva elämä. Sen sijaan omasta kokemuksesta ajattelen, että kyse on päivittäisistä valinnoista. Koska ihmisellä luonnostaan on taipumusta huonojen valintojen suuntaan, joudumme tietoisesti tekemään (helppojen ja huonojen sijaan) hyviä valintoja. Se kyky onneksi vahvistuu harjoituksen myötä. Ikävä kyllä olen huomannut, että kuormitus, sairastaminen, kriisit ja muut elämän haastekohdat laittavat rutiinit koetukselle. Se koskee myös hyvien valintojen rutiineja. Väsyneenä ja sairaana joudun taistelemaan paljon enemmän, ettei arki lähde luisumaan väärään suuntaan. Onneksi meillä on toisemme rinnalla kulkijoina ja armollinen Jumala, joka on luvannut virvoituksen.

Anna

3. Moos. 14

Puhdistusmenoista (oireen parantumisen jälkeen) annetaan lähes yhtä paljon ohjausta, kuin sairauden tunnistamisesta ja karanteenista. Oikein annettu syntiuhri sovittaa ihmisen Jumalan kanssa. Tärkeintä ei ole uhrin laatu, sillä köyhälle on vaihtoehtoinen uhri. Molemmissa tapauksissa Jumalalle on uhrattu kuitenkin jotain arvokasta. Uhratusta lihasta osan on voinut syödä, eli kyseessä on ollut myös juhla-ateria parantumisen kunniaksi. Samalla Jumalalle on annettu kunnia parantumisesta.

Tässä on puhuttu sairauksista puhdistumisesta. Myös talot voivat ”sairastua”. Tiedän sen omakohtaisesti, sillä olen perheeni kanssa menettänyt omaisuutemme sisäilmaongelmien seurauksena. Yritimme puhdistaa ja säästää tavaroita liiankin kauan. Lopulta ymmärsimme, ettei se onnistu. Tunnen ihmisiä, jotka ovat asuneet hometalossa. Joissain tapauksissa ei ole ollut muuta mahdollisuutta, kuin purkaa talo ja tuhota omaisuus. Sitä ennen on yritetty kaikki mahdollinen. Päätösten teko noin vaikeissa asioissa on riipivää. Parisuhde joutuu koetukselle ja näkemyksiä tuntuu olevan yhtä monta kuin ihmisiä. Raamatun tuoma selkeä ohjaus tuo selkeyttä ja turvaa mullistusten keskelle. Nopea päätöksenteko voi jopa pelastaa irtaimiston. Myös menetetystä irti päästäminen on luultavasti helpompaa, jos tietää jo alussa mitä asiasta on määrätty. Ennen kaikkea nämä ohjeet kuitenkin suojelevat yhteisöä. Olisi ihanaa elää niin, että voisi luottaa siihen, että talot ovat turvallisia. Jos terveydelle vaaralliset rakennukset korjattaisiin heti, se olisi hyväksi kaikille.

Apt. 2

Taivaasta kuulunut humaus houkutteli paikalle paljon väkeä, mukaanlukien ”turisteja”. Apostolit myös opettivat Jeesuksesta puhuen kieliä, mitä eivät itse osanneet puhua. Juutalaisina kuulijat olivat odottaneet messiasta koko ikänsä. He tiesivät, mitä merkitsee, että messias oli tullut. Kun he ymmärsivät, että Jeesus Nasaretilainen oli heidän odottamansa messias, se oli järkytys. He olivat olleet osallisina vakavaan tekoon, eivätkä tienneet, kuinka voisivat saada anteeksi.

Raamattu on täynnä vastakohtaisuuksia, jotka ovat totta yhtä aikaa. Tässä juutalaiset, jotka vaativat Jeesuksen kuolemaa, ovat täysin vastuussa hänen kuolemastaan. Samaan aikaan Jumala on johdattanut tapahtumat ja ne ovat kokonaan Jumalan suunnitelmaa. Kun kuulijat ymmärsivät millaiseen syntiin olivat syyllistyneet, he olivat hädissään. He uskoivat opetuslapsen selvityksen pohjalta, että Jeesus oli messias. Mutta he olivat syyllistyneet hänen murhaansa. Voisiko sitä saada anteeksi? Vastaus oli kyllä. Sama pätee tänä päivänä. Kun kohtaan raa’an totuuden siitä, mitä olen tehnyt, tunnustan sen, kadun ja teen parannuksen, saan anteeksi. Ei ole niin isoa rikosta, ettei Jumala sitä antaisi anteeksi. 

Vielä yksi asia nousi tekstistä. Jumalan pelko. Se kulki käsi kädessä ihmeiden, merkkien ja Jumalalle kuuliaisuuden kanssa. Siinä on asia, jota kannattaa pohtia. Siunausta päivääsi!

Anna