Sananlaskut
Sananlaskut ovat heprealaista runoutta, jossa on rakenteena ajatuksen toisto. Eli ensin esitetään pääajatus, sitten se toistetaan eri sanoin (esim. 15:33, 16:20-21), täydennetään sitä (esim. luku 16: 23-25) tai esitetään vastakohta (esim. lukujen 12-13 sananlaskut). Näin ollen merkityksen ei ole edes tarkoitus olla eksakti, vaan ennemminkin ajatussuunta. Kyse ei ole kaiken kattavista totuuksista, vaan perusperiaatteita, joihin on myös poikkeuksia, koska elämä ei ole yksinkertaista.
Sananlaskuissa näkyy, että ihminen on edelleen samanlainen. Viisas, tyhmä, laiska, ahkera, oikeamielinen, jumalaton, petollinen, uskollinen. Ihmisenä kasvaminen on sitä, että elämän aikana kartutetaan viisautta ja ymmärrystä. Tähän Jumala kutsuu meitä. Sananlaskujen pohdiskeleminen on yksi tie viisauden kartuttamiseen. Rakenteen ymmärtäminen auttaa tässä. Itse olen tykästynyt erityisesti toistoa sisältäviin jakeisiin, sillä pohtimalla sitä, millä perusteella nämä tarkoittavat samaa, pääsen yleensä ydinmerkityksen äärelle ja pohtimaan omaakin toimintaani.
2. Kirje korinttilaisille
Toinen kirje korinttilaisille on poikkeuksellinen, koska Paavali puhuu niin paljon itsestään ja omasta palvelutyöstään. Kirje on myös suunnattu ensisijaisesti seurakunnan johtajille ja vastuunkantajille. Kirjeestä käy myöhemmin ilmi, että seurakuntaan oli tullut uusia ”apostoleita”, jotka syyttivät Paavalia oikukkaaksi, pelkuriksi (ei uskaltaudu vierailulle), araksi ja etäiseksi, arvostelivat häntä siitä, ettei hänellä ollut suosituskirjettä, ja syyttivät salamyhkäisyydestä ja siitä, ettei hän puhunut hienostuneesti, eikä ottanut palkkiota. Kun Paavalille selvisi asioiden tila, hän päätti lähettää Timoteuksen viemään tämän kirjeen ja selvittelemään tilannetta. Tämä kirje onkin kuin sydämen vuodatusta. Se ei ole selkeästi jäsennetty, ja ajatus tuntuu välillä poukkoilevan. Suuria totuuksia ja unohtumattomia ilmauksia, välillä kiitosta, välillä nuhdetta. Lukujaot ja jakeet katkaisevat usein ajatuksen, ja pyydänkin että ohitat Raamattuun lisätyt väliotsikot ja luet tekstiä niin kuin kirjettä luetaan, kokonaisuutena. Kommetointikin hyppii minun osaltani lukujen välillä, ethän pahastu tästä!
Maanantai: Sananl. 12 2. Kor. 1
Luin juuri vainotusta seurakunnasta kertovaa uutta kirjaa. Kieli ja sanavalinnat muistuttavat hämmästyttävästi näitä Korinttolaiskirjeen ilmauksia. Rohkaisu, lohdutus, ahdinko, voima, kärsimys, pelastus, rukous ja kiitos toistuvat usein. Kärsimys ja lohdutus kulkevatkin käsi kädessä. Itsellänikin on kokemusta siitä, että kärsimysten aikana Jumala on lähellä ja tuo lohdutusta, siten koetuksesta on mahdollista selvitä. Siksi meidän ei tule etukäteen olla huolissaan siitä, kuinka voimme selvitä vaikeista ajoista.
Paavali kertoo olosuhteista, joista ei uskonut selviävänsä hengissä. Tapahtumapaikkana Aasian maakunta viittaa Efeson ympäristöön, ja Apostolien teoistakin voimme lukea suuresta kuohunnasta ja kansannoususta, joka siellä oli (luku 19). Paavalilla on kuitenkin jo aiempaakin kokemusta kuolemanvaarasta.
Sivuraide asiasta kiinnostuneille: Esimerkkinä Paavalin kärsimyksistä ja lohdutuksesta on myös tapahtumasarja (Ap.t. luku 14), joka kulminoitui siihen, että Paavali kivitettiin ja virkosi (mahdollisesti jopa henkiin) ystäviensä kokoontuessa (kenties rukoilemaan) hänen ympärilleen (jakeet 19-20). Voit myös verrata tapahtumia Paavalin kuvaukseen omasta kokemuksestaan (2. Kor 12:2-6). On syytä olettaa hänen puhuvan tuossa itsestään, vaikka puhuukin kolmannessa persoonassa, jotta ei kehuskelisi kokemuksellaan.
Paavali siis tuntee sekä kärsimykset että lohdutuksen. Hän haluaa, että Korinttilaisten luottamus Jumalaan vahvistuu ja he saavat Herralta voiman toimia oikein haastavassa ympäristössä.
Tiistai: Sananl. 13 2. Kor. 2
Paavali perui matkansa Korinttiin ja selittää tätä kirjeessään. Häntä on sanottu ailahtelevaksi, ja siksi hän haluaa osoittaa, että matkan peruminen oli perusteltu valinta. Hänen sanaansa voi luottaa ja hänen tekojensa takana vaikuttaa rakkaus. Tilanne, jossa joutuu noin vahvasti perustelemaan tekemisiään, tuntuu kurjalta. Paavali kuitenkin antaa esimerkin siitä, kuinka ei pidä kääntyä etsimään vikoja toisesta, vaan tulee avata oman toimintansa taustat. Näin voi löytyä hyvä yhteys.
Paavali ohjaa antamaan anteeksi rikkoneelle. Ohjaaminen oikealle tielle voi olla haastavaa, mutta katuvalle on osoitettava rakkautta. Seurakunta on kutsuttu yhteisöksi, jossa ei ole välimuureja, vaan yhteyttä. Keskinäinen aito yhteys myös suojaa meitä paholaisen ansoilta.
Keskiviikko: Sananl. 14 2. Kor. 3
Paavali viittasi edellisessä luvussa Jumalan sanan kaupitteluun ja jatkaa tässä aiheesta. Kreikkalaisuudessa kiertävien filosofien palkkion suuruus osoitti heidän arvonsa. Paavalin olisi siis tullut ottaa iso palkkio. Hän kuitenkin osoittaa, että evankeliumi on eri asia, se ei ole ihmisten viihdettä, eikä sitä levitetä oman edun vuoksi, vaan Jumalan nimissä. Paavali ei myöskään voisi nostaa arvoaan ajalle tyypillisten suosituskirjeiden avulla, sillä Hänen tehtävänsä ei ole ihmisten antama.
Kristillisyys eroaa muista uskonnoista Hengen vaikutuksesta. Jumala vaikuttaa meissä konkreettisesti. Sen olen huomannut mm. matkustaessani ja kohdatessani toisia uskovia, jotka ovat heti kuin sisaria veljiä.
Torstai: Sananl. 15 2. Kor. 4
Aarre saviastioissa. Jumala käyttää meitä erityisellä tavalla silloin, kun olemme heikkoja. Juuri tuolloin näkyy parhaiten Jumalan voima. Meidän tulisikin luottaa Jumalaan ja uskaltaa olla heikkoja ja haavoittuneita. Vaikka meidät on kutsuttu valoksi, niin emme tuota sitä valoa omilla ponnistuksillamme, vaan yksinkertaisesti olemalla yhteydessä Jumalaan. Se johtaa muutokseen, joka tulee sisältä.
Perjantai: Sananl. 16 2. Kor. 5
Tämän mukaan ei ole mikään ihme, että kaipaa päästä täältä pois. Elämä maan päällä on vain väliaikaista. Herran pelon tulisi ohjata elämäämme täällä. Vähän vieras ajatus meille. Se, että Jumalan tahto merkitsee enemmän kuin ihmisten mielipiteet, takaa kuitenkin rauhan sisimpään.
Paavali osoittaa seurakunnalle, etteivät suosituskirjeet ole tarpeen, koska Henki vaikuttaa suosituskirjettä vahvemmin. Seurakuntana voimme seurata hengen johdatusta antaen arvoa eri asioille kuin maailma ympärillä.
Sovitustyön julistus herätti minussa joskus kysymyksiä. Millä perusteella saan vapauden kun toista rangaistaan synneistäni. Se kuulosti epäoikeudenmukaiselta. Avaimeksi ymmärrykseen löytyi vertaus huoltajasta / omistajasta. Jos taaperoni / lemmikkini aiheuttaa vahinkoa, on oikeudenmukaista että minä korvaan sen. Joten kun annan elämäni (huoltajuuteni) Jumalalle, on luonnollista että hän huoltajanani hyvittää puolestani kaiken. Tätä kuvataan Raamatussa liittona. Liitossa vahvempi osapuoli tarjoaa heikommalle osapuolelle sopimusta, jonka voi joko ottaa vastaan tai hylätä (vrt historiallinen avioliitto –käsite, jossa mies kosiessaan tarjosi puitteita ja nainen päätti ottiko vastaan). Heikomman osapuolen osuus liitossa on tehdä päätös siitä, onko sopimus kannattava. Suhteessa Jumalaan olemme tässä osassa. Paavali vetoaa edelleen seurakuntalaisiin (2. Kor 6:1), että he ottaisivat armon vastaan. Kun luet eteenpäin, huomaat että hän ei kuitenkaan kaunistele Jumalan seuraajan osaa, kuten meidän yhteiskunnassa usein tehdään. Meitä ei kutsuta matkalle risteilyalukselle vaan sotalaivalle.
Lauantai: Sananl. 17 2. Kor. 6
Paavali näyttää mihin Jumalalle kuuliaisuus on hänen ja työtoveriensa kohdalla johtanut, sekä kutsuu siihen muitakin! Tämä luku on täynnä vastakohtaisuuksia, jotka syntyvät kun ajallinen ja iankaikkinen näkökulma kohtaavat.
Korinttilaisten elinpiiriin verrattuna nykysuomi on ihan siveä paikka. Korintti oli aiemmin Rooman toimesta tuhottu kokonaan ja asutettu uudelleen roomalaiseksi siirtokunnaksi. Asukkaista iso osa oli vapautettuja orjia. Korintti oli satamakaupunki, jossa oli mm. Afroditen temppeli ja 2000 papitarta, jotka toimivat prostituoituina. Vapaa seksi oli arkea. Korinttilaiset erottivat Kreikkalaiseen tapaan ruumiin ja sielun, ajatellen, ettei se mitä ruumiillaan tekee, vaikuta sieluun. Ihminen on kuitenkin yksi kokonaisuus, ja meidät on kutsuttu varjelemaan itseämme kokonaisuutena.
Tässä Paavali käskee erottautua saastaisesta. Tämä koskee meitä edelleen. Meidän yhteiskunnassamme on aikuisille hyväksyttävää kuluttaa viihdettä, jossa on mm. raakaa väkivaltaa, pornoa ja kauhua. Samoin mm. erilaiset vaihtoehtolääketieteen muodot lisääntyvät ja mukana on henkivaltoihin perustuvia menetelmiä. Meidän tulee erottautua siitä mikä on väärää. Millainen vaikutus olisikaan, jos kaikki kristilliset seurakunnat yhdessä nousisivat tunnustamaan terveitä arvoja yhdessä.
Sunnuntai: Sananl. 18 2. Kor. 7
Minua puhuttelee jae 5, joka osoittaa, etteivät Paavali ja kumppanit olleet yli-ihmisiä. Vaikka he kulkivat Jumalan johdatuksessa ja selvisivät moninaisista vaikeuksista, heitäkin vaivasivat pelot. Avuksi löytyi yhteys toisiin. Meidän yhteiskuntamme on yksilökeskeinen. Ehkä siinä onkin yksi seurakunnan vahvuuksista. Voimme tarjota yhteisöllisyyttä. Rohkaistaan siis toisiamme ja pidetään huolta toisistamme, kerrotaan toistemme onnistumisista, puolustetaan toisiamme ja iloitaan yhdessä.
Anna