Psalmin ydinajatus vaikuttaa minusta olevan herätyksen kaipuu. Psalmin kirjoittaja rukoilee Jumalan apua, että Hän virvoittaisi kansan eloon ja sytyttäisi Herran pelon. Silloin kansa toimisi oikeudenmukaisesti, kunniakkaasti, totuudellisesti ja olisi anteeksiantavia. Silloin he olisivat lähellä Herraa, kuten aiemminkin oli ollut.
Luin juuri määritelmän, jonka mukaan herätys on ”uskonelämässä kuolleiden ja uneliaiden kristittyjen ylle voimakkaasti lankeava Jumalan läsnäolon mykistävä tunne, joka elvyttää asiat, joiden Jumala suunnitteli olevan normaaleja kristillisessä elämässä”.
Vaikka lause on pitkä ja hankala, minusta tämä kuulosti aika hyvältä näkökulmalta. Jos me elämme todeksi sen, mitä Raamattu opettaa, se ei voi olla vaikuttamatta myös ympäristöön, ja silloin alkaa tapahtua muuallakin!
Apostolien teoissa näemme kuinka vahva usko ja Jumalan mielen mukainen toiminta vaikutti seurakunnan alkuaikoina. Pyhä Henki laskeutui muidenkin kuin juutalaisten ylle, ja evankeliumia julistettiin eteenpäin muiden kansojen keskuuteen. Jumala siunasi työn, joka tapahtui Hänen kutsustaan. Uskovat pitivät toisistaan huolen tukien toistensa työtä, ja seuraukset näkyvät vielä tänäkin päivänä!
Vaikka tapahtumat ovat uskomattomia, niin edelleen meidät on kutsuttu samaan. Saamme elää rohkeasti Jumalalle kuuliaisina, ja hän siunaa edelleen työmme jäljet.
Anna