2. Aik. 16, Matt. 11

2. Aik. 16

Matt. 11

Kuningas Asa turvaa omaan järkeensä ja ihmisiin Jumalan sijasta. Kun Israelin Kuningas hyökkäsi Juudaan, Juudan kunigas Asa selvitti tilanteen ostamalla itselleen liittolaisia naapurimaasta ottamalla temppelistä ja palatsista kultaa ja hopeaa. Hän olisi voinut turvata Jumaan ja rukoilla apua, mutta näki parhaaksi hoitaa asian itse omilla voimillaan. Herra etsii niitä, jotka vilpittömin mielin palvelevat Herraa, ja tahtoo vahvistaa heitä.

Jeesus puhuu ihmisille ja selittää, että Johannes on se profeetta, josta on ennustettu. Johannesta pidettiin pahan hengen riivaamana, koska hän ei syönyt ja juonut (herkutellut). Jeesusta taas syömärinä ja juomarina, koska hän nautti ruuasta ja hyvästä seurasta. Koska Jeesus ja Johannes eivät olleet sellaisia, kuin ihmiset olettivat, ihmiset eivät suostuneet tekemään parannusta ja turvaamaan Jumalaan.  Tästä Jeesus soimasi kaupunkeja, joissa hän oli tehnyt ihmeitä ja jotka eivät tehneet parannusta.

Monesti me ihmiset haluamme olla oman elämämme herroja ja päättää mitä tehdä ja mikä on oikein. Meitä kuitenkin pyydetään luopumaan omahyväisyydestä ja palvelemaan Herraa vilpittömin mielin, vaikka asiat eivät olisikaan aina niin kuin haluaisimme tai olettaisimme. Kun otamme Jeesuksen meille antaman kuorman kannettavaksi, saamme levon.

Elli

2. Kun. 22, Ilm. 19

2. Kun. 22
Ilm. 19

Josia oli Juudan kuninkaana kuin raikas tuulahdus. Hän näki asemansa Herran edessä. Hän ei katsonut asioita vain ajallisesta näkökulmasta, vaan selvästi myos iankaikkisuuden kannalta ja pelkäsi enemmän Jumalaa kuin huolehti omasta asemastaan. Hän nöyrtyi ja suri kuullessaan mitä Jumala oli säätänyt Israelista, ja näytti kansallekin surunsa. Kunpa menkin osaisimme surra Jumalan mielen mukaan, etsiä Jumalan tahtoa silloin kun olemme ymmärtämättömyyttämme kulkeneet harhaan. Jeesuskin kehotti parannuksen tekoon. Se toimii varmasti.

Ilmestyskirjassa kuvataan pysäyttäviä tapahtumia. Minulle erityisintä tässä on se, että meidän Jumalamme ei edes taistele saatanaa vastaan. Joukot kokoontuvat taistelua varten, ja sitten ennen kuin taistelu edes alkaa, saatana omineen on jo heitettynä helvettiin tai tuhottuna miekalla. Me monesti katsomme omasta näkökulmasta henkivaltojen taistelua, kuin ne olisivat toisiaan vastaavia joukkueita. Näin ei kuitenkaan ole. Taivaassa juhlittiin voittoa jo ennen kuin taistelu alkoi. Meidän Herramme on enemmän kuin voittaja. Hän on luoja ja hallitsija. Ainoa, jonka varaan elämän voi laittaa. Aina se ei näy maan päällä. Siksi tarvitsemme uskoa. 

Anna

2. Kun. 8, Ilm. 5

2. Kun. 8
Ilm. 5

Kuninkaiden kirjan luku on aika lohduton kuvaus syntisestä kansakunnasta ja sen johtajista, jotka eivät halua seurata Jumalan tahtoa. Toisaalta luku tuo esille myös jumalallista ajoitusta. Sunemilainen nainen saa talonsa ja paljon enemmänkin takaisin, koska ajoitus on täydellinen. Pienemmässä mittakaavassa olen kokenut vastaavaa itsekin. Jumala on ihmeellinen ja hänellä on valta vaikuttaa yksityiskohtia myöten.

Ilmestyskirjassa avataan ihmeellinen näköala taivaallisiin tapahtumiin. Ajattelen kirjakäärön kuvaavan tapahtumia, jotka tuovat lopun ajalle, jota elämme. Jotta tuleva uusi aika voisi alkaa, on vanhalle tultava loppu. Emme halua, että tämä maailma jatkuu loputtomiin, sillä se olisi lohduton näköala. Vain Jeesus voi aloittaa tuon loppulaskennan. Jeesus on tehnyt maan päällä asioita, joista voimme lukea evankeliumeista. Hän eli, kuoli ja nousi kuolleista ihmisenä. Sen jälkeen hän on edelleen vaikuttanut voimallaan keskuudessamme. Minusta tuntuu kuitenkin, että helposti unohdamme hänen arvonsa. Ajatelkaa nyt lukematonta määrää enkeleitä. Yksikin heistä on meidän silmissämme ihmeellinen, loistava, voimakas ja pystyvä. Ja tässä kuvataan lukematon joukko enkeleitä ylistämään Jeesusta. Samoin kaikki luodut meidän maailmassamme ylistävät häntä, sillä hän vie tapahtumia kohti ikuista valtakuntaa, jossa hän hallitsee. Kunpa voisimme jo nyt nähdä asiat kirkkaasti ja elää elämäämme ja tehdä valintoja ikuisuuden näkökulmasta.

Anna