Tekijä: Anna

3. Moos. 19

”Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä.”

Mitä pyhyys on? IRT (Iso Raamatun tietosanakirja) sanoo tähän jakeeseen viitaten: ”Pyhittävänä voimana Jumalan pyhyys puhdistaa kansan sen saastaisuudesta ja synnistä ja liittoyhteydessä asettaa kansan pyhittävän vaikutuksen alaiseksi.” Suorana käännöksenä katsoin, että pyhä on jotain erotettua / erilleen otettua. Esim. erotettu saastaisesta, eli puhdistettu. Kansan oli erotettu Jumalalle eli valittu.

Kehotusta olla pyhät seuraa kehotus noudattaa Jumalan käskyjä ja paljon tarkennuksia, joista näkyy kuinka oikeudenmukainen Jumala on. Osa käskyistä on linjassa meidän oikeustajumme kanssa, osa tuntuu erikoiselta. Miksi esimerkiksi on kielletty sekoitekankaasta kudotun vaatteen käyttäminen? Myös kehotusten järjestys hämmentää. Miksi niitä ei ole järjestetty teemoittain? Vai onko sittenkin?

Kokonaisuutena kehotukset ovat edelleen ajankohtaisia. Jeesus itse opetti oikeudenmukaisuudesta ja nosti rimaa jopa tätä korkeammalle. Jumala haluaa, että sydämemme on oikeudenmukainen, että olemme Hänen kaltaisiaan. Sitä kannattaa tavoitella! Väistämätöntä kuitenkin on, että kun oikeamielisyyttä, pyhyyttä tai hyvyyttä yrittää täysillä, huomaa, että se on itselle mahdotonta. Onneksi meille on tarjolla armo. Samalla kun otamme sen vastaan, Jumala antaa voiman jatkaa tällä tiellä. Hän itse tekee työtään  meissä hiljakseen ja pyhittää meitä, jolloin saamme hänessä kasvaa oikeaan suuntaan.

Apt. 7

Stefanos oli täynnä Henkeä. Hän tiesi, mitä oli tapahtumassa, mutta hän ei pelännyt, vaan julisti rohkeasti. Välillä olen miettinyt, ärsyttikö hän oppineita tahallaan ja oliko toiminta ihan viisasta. Kuitenkin luotan siihen, että Jumala antaa viisauden jokaiseen hetkeen. Stefanos toimi saamansa johdatuksen mukaan. Viimeinen pisara kuulijoille oli, kun hän kertoi näkevänsä Herran. Se, kuinka Jumalan kirkkaus oli Stefanoksessa, toimi myös todistuksena. Hänen kuolemansa oli osa evankeliumin voittokulkua

Olen useinkin pohtinut kuolemaa ja viime aikoina ajatukset ovat usein kääntyneet kuoleman yli iankaikkiseen elämään. On hurja ajatus, että me jokainen elämme loputtomasti. Ajatus siitä, että elämä todella jatkuu kuoleman jälkeen, on tuonut minulle rauhaa nykyhetkeen. Iankaikkisuuden perspektiivistä arvojärjestys onkin erinäköinen. Moni kiireellinen asia muuttuu merkityksettömäksi ja osa merkityksettömistä asioista tärkeiksi. Stefanos eli ja kuoli Jumalan iankaikkisten arvojen mukaisesti. Toivon, että me uskallamme tehdä samoin.

Siunausta ja johdatusta päivääsi!

Anna

3. Moos. 18

Koti on turvapaikka. Jakeissa 6-18 olevat säännöt, joita israelin kansalle oikein rautalangasta vääntäen annetaan, turvaavat perheyhteyttä. Jatkona on sääntöjä, jotka varjelevat seksuaalista puhtautta. Jumala haluaa kansansa erottuvan muista kansoista. On vaara, että he omaksuvat tapoja ympäröiviltä kansoilta.

Jumala kohtaa ihmisen kokonaisuutena. Ei ole ruumista ja mieltä erillään, vaan ihminen on yksi kokonaisuus, johon kaikki vaikuttaa. Kristinusko on itseasiassa kehomyönteinen uskonto. Rajoituksista huolimatta ruumista ei koskaan pidetä pahana, vaan ihmistä kehotetaan palvelemaan Jumalaa kokonaivaltaisesti ja elämän jokaisella osa-alueella. Meille on jopa luvattu ylösnousemusruumis (1. Kor 15), eli edes taivaassa emme ole pelkkiä henkiä!

Apt. 6

Minusta on hienoa, kuinka Raamattu ei keskity opillisiin asioihin, vaan kertoo käytännön elämästä ja haastavistakin tilanteista. Kulttuurien kohtaamisissa syntyy aina ”kolareita”. Kreikkalaiset kokivat, että heitä syrjitään. Ratkaisu tilanteeseen oli viisas. Nimettiin henkilöitä vastaamaan asiasta. Nimetyissä henkilöissä on nimien perusteella vieläpä hyvä kreikkalais-edustus. Ristiriidat eivät nousseet esteeksi evankeliumille, vaan niiden kohtaaminen jopa edisti uskon leviämistä.

Me monesti pelkäämme konflikteja. Jotta sopu säilyisi, moni on valmis vaikenemaan ja joustamaan. Paras ratkaisu kuitenkin on, jos tilanne tunnustetaan avoimesti ja ratkaistaan. Aina kuitenkaan ei löydy ratkaisua. Stefanos on malliesimerkki siitä, että oikein toimiminen, kuuliaisuus ja johdatus voivat johtaa vastoinkäymisiin ja jopa kuolemaan. Ei ole oikein, että joukolla ryhdytään vainoamaan syytöntä ihmistä. Helposti herää kysymys, missä on oikeudenmukaisuus? Vastaus tähän on ikuinen elämä. Oikeus ei toteutuisi, jos elämä loppuisi kuolemaan. Kristinuskossa keskeistä on käsitys ihmisestä iankaikkisuusolentona, kun taas maailma, valtiot ja valtakunnat kohtaavat lopun, eivätkä säily ikuisesti. Näin ollen ihminen on tärkeämpi ja ihmisen ikuinen kohtalo on tärkeämpää kuin se, mitä maan päällä tapahtuu. Stefanoksessa tuo ikuisuusnäkökulma tuli silminnähtävästi näkyviin, kun hänen kasvonsa loistivat (tai muuten muuttuivat enkelimäisiksi).

Meille, kuten Stefanokselle, on luvattu palkkio, kun pysymme kiinni Jeesuksessa. Silti elämä tuntuu välillä epäreilulta. Silloin on hyvä nostaa katse kohti tulevaa. 

Anna

3. Moos. 17

Ehdottomia kieltoja. Epäjumalien palvelu oli ehdottoman kiellettyä, samoin veren syöminen. Lihasta oli laskettava veri oikein, jotta sitä sai syödä. Tämä vereen liittyvä rajoitus näkyy tänä päivänäkin. Moni kristitty tekee päätöksen olla syömättä veriruokia. Ottamatta kantaa suuntaan tai toiseen mikä on oikein sanottakoon, että on hienoa, että ne, jotka kokevat näin, seuraavat omatuntoaan.

Apt. 5

Voimatekoja. Nämä tapahtuvat hämmentävät länsimaista ihmistä, joka lukee näistä (varsinkin jos lukee ensimmäistä kertaa). Eikö Jeesuksen pitänyt olla ”rakkauden lähettiläs”? Tässä kerrotaan pariskunnasta, joka kuolee välittömästi kristinuskon Jumalan toimesta, sekä kauhuissaan olevista seurakuntalaisista ja ihmisistä, jotka eivät uskaltaneet liittyä kristittyjen seuraan. 

Koen, että haaste ei nouse Raamatusta, vaan sen tulkinnasta. Länsimaissa on levinnyt käsitys Jumalasta, joka rakastaa ihmistä yli kaiken. Raamatussa kuitenkin puhutaan oikeudenmukaisesta Jumalasta, joka rakastaa ihmistä, mutta jolle vanhurskaus/ oikeudenmukaisuus/ oikeuden toteutuminen on kuitenkin tärkeämpää. Hän uhrasi poikansa / itsensä, jotta rikoksemme häntä kohtaan saatiin sovitettua. Evankeliumin leviäminen oli alkuseurakunnan varassa. Oli tärkeää, että he yhteisönä elivät Jumalan yhteydessä. Petos on vakava asia. Ananias ja Safira eivät olleet tehneet mitään väärää myydessään ja pitäessään osan tuotosta itsellään. Ainoa rike oli valehteleminen asiasta. Monesti omassa elämässäkin syntiä tehdessä asia olisi korjattavissa, kun tunnustaisi ja pyytäisi anteeksi. Suuremmaksi rikkeeksi tuleekin salailu ja asian peittely. Herra anna meille rohkeutta olla aitoja!

Luvun pääpaino on onneksi kuoleman sijaan ihmeteoissa. Oli parantumisia, kristittyjen määrä kasvoi, Jumalan enkeli vapautti apostolit vankeudesta ja he julistivat rohkeasti ja iloitsivat kärsimyksistä. Näissäkin tapahtumissa näkyy Jumalan voima ja apostolien tinkimättömyys. Herra anna meillekin rohkeutta seurata sinua täysillä!

Anna