Tekijä: Anna

5. Moos. 29

Oli valtava ihme ja todistus Jumalan voimasta, että kokonainen kansa pystyi asumaan vuosikymmeniä autiomaassa. Autiomaassa kun ei nimensä mukaisesti ole ruokaa tai vettä, eikä muitakaan raaka-aineita. Jumala juurrutti kansaa itseensä huolehtimalla heistä kuin lapsista. Vaatteet eivät kuluneet ja ruoka ilmestyi yöllä kerättäväksi. 

Jumalan huolenpidosta muistuttamisen lisäksi kansaa muistutetaan pelottavista seurauksista. Koen, että pelkoa pidetään nykyään lähinnä huonona asiana. Raamatun mukaan ratkaisevaa on, mitä tai ketä pelkää. Jumalan pelko näyttäytyy monessa kohdin hyvänä asiana. Itse hahmotan Jumalan pelon parhaiten miettiessäni oikeudenmukaista vanhempaa tai tuomaria. Silloin pelko ohjaa toimimaan oikein ja tuo mukanaan turvallisuutta. Kun pidän yhteyden avoimena, hän puolustaa minua, eikä minun tarvitse pelätä mitään! 

Room. 15

Kestävyys, lohtu, toivo, rohkaisu, yksimielisyys, toisten huomioon ottaminen ja hyväksyminen. Luvusta löytyi muitakin sanoja kuvaamaan uskovien yhteyttä. Oman kokemukseni mukaan tällaisia ominaisuuksia on ihmisillä, joilla on turvallinen olo. Uhattuna herkästi puolustaudumme tai hyökkäämme. Jumala kutsuu meitä yhteyteensä seisomaan vakaalla kalliolla. Hän on antanut meistä jokaiselle arvon. Juuri sinä olet arvokas, koska Jumala on luonut sinut. Mikään ei voi uhata sinua, kun olet Kristuksessa. Siksi voimme jokainen turvallisella sydämellä kohdata toisiamme. Tuetaan ja kannetaan toisiamme tänäänkin.

Paavali näyttää kirjeessä mallia kuinka elää kristittynä. Hän huomioi sekä pakanoita, että juutalaisia. Kaikki olemme arvokkaita taustaan katsomatta. Myös Paavali itse on vain ihminen. Hänkin tarvitsi toisia. Se näkyy siitä, kuinka hän kertoo kirjeessä käytännön järjestelyistä, suunnitelmista, toiveista ja tarpeistaankin.  

Anna

5. Moos. 28

Välillä unohdan, että kaikki on Jumalan kädessä. Silloin ajattelen, että on itsestäni kiinni, mitä elämässäni tapahtuu. Yritän omin neuvoin ratkaista asioita ja teen hommia väsyneenä ja pysähtymättä. Jumalan kuuntelemiselle ja seuraamiselle ei löydy aikaa ja herkästi ajattelen, että ”ei tässä muutakaan voi”. Silloin elämän painopiste on heilahtanut paikaltaan. Onneksi Jumala on kärsivällinen ja vetää puoleensa. Alan huomata, että on tärkeintä kuunnella Herraa ja pyrkiä noudattamaan hänen tahtoaan. Joka kerta yllätyn yhtä paljon, jos tai kun arjen asiat alkavatkin loksahdella paikoilleen ilman omaa panostani.

Israelin kansan kohdalla asia oli vielä vakavampi. Heille oli erityisen suunnitelma. Siksi heille luvattiin todella suuri siunaus, mutta myös valtava kirous. Tämä luku on osittain ahdistava. Se kuvaa, mihin Jumalasta eroon joutuminen voi pahimmillaan ajaa ihmisen. Toisaalta myös sitä, kuinka Jumala pitää lupauksensa ja huolen ihmisistä.

Room. 14

”Älkää siis tuomitko.” Paavali ohjaa Roomalaisia uskovia tukemaan toisiaan. On niin helppoa nähdä puutteita ja vikaa toisissa. Olemme erilaisia ja se on rikkaus, mutta myös haaste. Jumala ei puhu meille kaikille samoista asioista, vaan kukin tunnemme Jumalan eri tavoin ja seuraamme häntä jokainen oman kutsumme mukaan. Meidänkin yhteisössämme lienee niitä, jotka haluavat välttää lihaa koska Jumala on kutsunut siihen. Se on hienoa. Lihan syöminen tuskin johtaa muita harhateille, mutta alkoholi taas on monelle suomalaiselle haaste. Kristittyjen keskuudessa Suomessa viisaasti vältetään usein alkoholin nauttimista yhteisissä juhlissa ja tapahtumissa. Jakolinjoja on kuitenkin lukemattomia muitakin. Mistä tiedän kuinka toimia? Itse olen monessa asiassa huomannut, että ratkaisevaa on suunta. Mihin suuntaan tämä toiminta vie minua tai läheistäni? Lähemmäs Jeesusta, vai kauemmas hänestä?

Anna

5. Moos. 27

Room. 13

Tämän päivän luvut puhuivat minulle osittain samasta asiasta. Kuuliaisuudesta Jumalalle ja esivallalle. Mooseksen kirjassa Jumala haluaa koko kansansa sitoutuvan häneen ja elävän tahtonsa mukaan. Kiroukset tuntuvat tänä päivänä rankoilta. Kyse on kuitenkin kuoleman vakavasta asiasta, sillä jopa pelastussuunnitelma rakentuu valitun kansan varaan. Jumala haluaa heidän kauttaan tulla näkyväksi muille kansoille. 

Se että koko kansa vastaa yhteen ääneen on voimallinen asia. He sitoutuvat Jumalaan ja säädöksiin sekä yksilöinä, että yhteisönä. Meidän yksilökeskeisessä kulttuurissa yhteisöön kuulumisen merkitys usein unohtuu. Meille kohtaamispaikka on nimensä mukaisesti yhteisö, jossa jaamme uskon ja arvoja ja tuemme toisiamme hyvään suuntaan. Itse koen tärkeinä ne hetket kun yhdessä laulamme tai vaikka lausumme uskontunnustusta.

Kalkki edustaa puhtautta ja lain kirjoittaminen kiviin osoittaa sitoutumista Jumalan lakiin. Kun tähän vielä yhdistetään uhraaminen, se tuo mieleen 1. Samuelin kirjan kohdan, jossa Samuel sanoo kuningas Saulille: ”Kumpi on Herralle mieleen, uhrit vai kuuliaisuus? Kuuliaisuus on parempi kuin oinasten rasva”. Eli Jumala haluaa ennen kaikkea kansansa elävän puhtaasti, kuuliaisena hänelle.

Jumala on edelleen sama. Hän haluaa meidänkin elävän puhtaina ja hänen yhteydessään. Roomalaiskirjeen opetus kertoo meille, kuinka noudatamme Jumalan tahtoa, vaikka hallituksemme ei seuraisi Jumalaa. Aivan kuten valitun kansan, meidänkin tulee säilyä puhtaina. Ohjeet nostavat mieleeni kysymyksiä. Missä menee raja esim. verosuunnittelussa viisaan talouden hoidon ja itsekeskeisyyden välillä? Samoin pohdin mitä tarkoittaa ruumiin hemmottelu tai vanhan käännöksen mukainen ”lihasta huolen pitäminen”. Onko se sama asia, kuin meidän ajalle tyypillinen nautintohakuisuus? Sen välttäminen voi olla vaikeaa monien herkkujen ja uutuusmakujen, musiikin, katseltavan (mm. suoratoisto tarjoaa silmäherkkuja tauotta), pehmeiden patjojen ja mieleisten vaatteiden keskellä. Miten varmistan, että nämä mukavuudet ja niistä nauttiminen eivät ohjaa toimintaani?

Anna