Enpä tiedä mitä tästä ajattelisi. Aika tiukoilta määräyksiltä tuntuu nykyhetkestä katsottuna. Toisaalta asiaa voi katsoa monelta kantilta. Puhtausmääräykset aikana, jolloin ei ollut juoksevaa vettä ja sisävessoja ovat varmasti edistäneet hygieniaa, kun bakteerit eivät ole päässeet leviämään. Patjat eivät ole olleet makuuhuoneissa sängyissä, vaan asunnossa ”olohuoneessa” lattialla ja niillä ovat istuneet myös vierailijat. Näin on ollut hyväksyttävää, että patja on voinut olla pois toisten käytöstä. Myös peseytymiset ja vaatteiden pesut ovat tärkeitä, kuten tiedämme. Hengellisesti katsottuna epäpuhtaus on tarkoittanut, että ihminen ei ole voinut uhrata Jumalalle. Jumala on pyhä ja puhdas ja sillä on ollut merkitystä, että ihminen kunnioittaa Jumalaa puhdistautumalla, ennen kuin lähestyy Häntä. Tämä oli se asia, jonka Jeesus kumosi. Jeesuksen kautta puhtauskäsitys mullistui. Sen sijaan, että saastaisuus olisi tarttunut sairaasta Jeesukseen, puhtaus tarttuikin Jeesuksesta sairaaseen. Me olemme oppineet Jeesuksen uudistaman todellisuuden, siksi Vanhan Testamentin saastumiskäsite tuntuu niin vieraalta ja ankaralta.
Pietari ja Johannes haluavat heti ihmeen tapahduttua kääntää huomion pois itsestään. He tiedostivat täysin, etteivät itse parantaneet, vaan se tapahtui Jeesuksen voimassa. Tämä on yksi terveen kristillisyyden merkki, kun emme nosta valokeilaan itseä tai toisia ihmisiä, vaan Jeesusta. Nämä tapahtumat kuvataan niin tarkasti, että voin melkein nähdä kuhinan ja hälinän kun asiaa on selvitetty. Tässä on elämän makua, jollaista kaipaan meidänkin keskuuteen.
Sama voima on tarjolla edelleen. Pietari opettaa siitä. Jakeissa 25-26 ”kaikki maan sukukunnat” viittaa meihinkin. Ei tarvitse olla juutalainen. Siunauksen saa ”kun käännytte itsekukin pois pahuudestanne.” Jakeet 19-20 sisältää kehotuksen kääntyä ja tehdä parannuksen. Mitä se sitten käytännössä pitää sisällään, sitä joutuu / on joutunut kukin meistä miettimään itse.
Minä en ajattele, että kääntymisellä tarkoitettaisiin vain yhden kerran tapahtuvaa ratkaisua, jossa jätetään paheita täynnä oleva elämä. Sen sijaan omasta kokemuksesta ajattelen, että kyse on päivittäisistä valinnoista. Koska ihmisellä luonnostaan on taipumusta huonojen valintojen suuntaan, joudumme tietoisesti tekemään (helppojen ja huonojen sijaan) hyviä valintoja. Se kyky onneksi vahvistuu harjoituksen myötä. Ikävä kyllä olen huomannut, että kuormitus, sairastaminen, kriisit ja muut elämän haastekohdat laittavat rutiinit koetukselle. Se koskee myös hyvien valintojen rutiineja. Väsyneenä ja sairaana joudun taistelemaan paljon enemmän, ettei arki lähde luisumaan väärään suuntaan. Onneksi meillä on toisemme rinnalla kulkijoina ja armollinen Jumala, joka on luvannut virvoituksen.
Anna
