Tekijä: Anna

3. Moos. 18

Koti on turvapaikka. Jakeissa 6-18 olevat säännöt, joita israelin kansalle oikein rautalangasta vääntäen annetaan, turvaavat perheyhteyttä. Jatkona on sääntöjä, jotka varjelevat seksuaalista puhtautta. Jumala haluaa kansansa erottuvan muista kansoista. On vaara, että he omaksuvat tapoja ympäröiviltä kansoilta.

Jumala kohtaa ihmisen kokonaisuutena. Ei ole ruumista ja mieltä erillään, vaan ihminen on yksi kokonaisuus, johon kaikki vaikuttaa. Kristinusko on itseasiassa kehomyönteinen uskonto. Rajoituksista huolimatta ruumista ei koskaan pidetä pahana, vaan ihmistä kehotetaan palvelemaan Jumalaa kokonaivaltaisesti ja elämän jokaisella osa-alueella. Meille on jopa luvattu ylösnousemusruumis (1. Kor 15), eli edes taivaassa emme ole pelkkiä henkiä!

Apt. 6

Minusta on hienoa, kuinka Raamattu ei keskity opillisiin asioihin, vaan kertoo käytännön elämästä ja haastavistakin tilanteista. Kulttuurien kohtaamisissa syntyy aina ”kolareita”. Kreikkalaiset kokivat, että heitä syrjitään. Ratkaisu tilanteeseen oli viisas. Nimettiin henkilöitä vastaamaan asiasta. Nimetyissä henkilöissä on nimien perusteella vieläpä hyvä kreikkalais-edustus. Ristiriidat eivät nousseet esteeksi evankeliumille, vaan niiden kohtaaminen jopa edisti uskon leviämistä.

Me monesti pelkäämme konflikteja. Jotta sopu säilyisi, moni on valmis vaikenemaan ja joustamaan. Paras ratkaisu kuitenkin on, jos tilanne tunnustetaan avoimesti ja ratkaistaan. Aina kuitenkaan ei löydy ratkaisua. Stefanos on malliesimerkki siitä, että oikein toimiminen, kuuliaisuus ja johdatus voivat johtaa vastoinkäymisiin ja jopa kuolemaan. Ei ole oikein, että joukolla ryhdytään vainoamaan syytöntä ihmistä. Helposti herää kysymys, missä on oikeudenmukaisuus? Vastaus tähän on ikuinen elämä. Oikeus ei toteutuisi, jos elämä loppuisi kuolemaan. Kristinuskossa keskeistä on käsitys ihmisestä iankaikkisuusolentona, kun taas maailma, valtiot ja valtakunnat kohtaavat lopun, eivätkä säily ikuisesti. Näin ollen ihminen on tärkeämpi ja ihmisen ikuinen kohtalo on tärkeämpää kuin se, mitä maan päällä tapahtuu. Stefanoksessa tuo ikuisuusnäkökulma tuli silminnähtävästi näkyviin, kun hänen kasvonsa loistivat (tai muuten muuttuivat enkelimäisiksi).

Meille, kuten Stefanokselle, on luvattu palkkio, kun pysymme kiinni Jeesuksessa. Silti elämä tuntuu välillä epäreilulta. Silloin on hyvä nostaa katse kohti tulevaa. 

Anna

3. Moos. 17

Ehdottomia kieltoja. Epäjumalien palvelu oli ehdottoman kiellettyä, samoin veren syöminen. Lihasta oli laskettava veri oikein, jotta sitä sai syödä. Tämä vereen liittyvä rajoitus näkyy tänä päivänäkin. Moni kristitty tekee päätöksen olla syömättä veriruokia. Ottamatta kantaa suuntaan tai toiseen mikä on oikein sanottakoon, että on hienoa, että ne, jotka kokevat näin, seuraavat omatuntoaan.

Apt. 5

Voimatekoja. Nämä tapahtuvat hämmentävät länsimaista ihmistä, joka lukee näistä (varsinkin jos lukee ensimmäistä kertaa). Eikö Jeesuksen pitänyt olla ”rakkauden lähettiläs”? Tässä kerrotaan pariskunnasta, joka kuolee välittömästi kristinuskon Jumalan toimesta, sekä kauhuissaan olevista seurakuntalaisista ja ihmisistä, jotka eivät uskaltaneet liittyä kristittyjen seuraan. 

Koen, että haaste ei nouse Raamatusta, vaan sen tulkinnasta. Länsimaissa on levinnyt käsitys Jumalasta, joka rakastaa ihmistä yli kaiken. Raamatussa kuitenkin puhutaan oikeudenmukaisesta Jumalasta, joka rakastaa ihmistä, mutta jolle vanhurskaus/ oikeudenmukaisuus/ oikeuden toteutuminen on kuitenkin tärkeämpää. Hän uhrasi poikansa / itsensä, jotta rikoksemme häntä kohtaan saatiin sovitettua. Evankeliumin leviäminen oli alkuseurakunnan varassa. Oli tärkeää, että he yhteisönä elivät Jumalan yhteydessä. Petos on vakava asia. Ananias ja Safira eivät olleet tehneet mitään väärää myydessään ja pitäessään osan tuotosta itsellään. Ainoa rike oli valehteleminen asiasta. Monesti omassa elämässäkin syntiä tehdessä asia olisi korjattavissa, kun tunnustaisi ja pyytäisi anteeksi. Suuremmaksi rikkeeksi tuleekin salailu ja asian peittely. Herra anna meille rohkeutta olla aitoja!

Luvun pääpaino on onneksi kuoleman sijaan ihmeteoissa. Oli parantumisia, kristittyjen määrä kasvoi, Jumalan enkeli vapautti apostolit vankeudesta ja he julistivat rohkeasti ja iloitsivat kärsimyksistä. Näissäkin tapahtumissa näkyy Jumalan voima ja apostolien tinkimättömyys. Herra anna meillekin rohkeutta seurata sinua täysillä!

Anna

3. Moos. 16

Ilmaus ”syntipukki” lienee lähes kaikille tuttu. Syntipukiksi sanotaan henkilöä, jonka syyksi muiden virheet on laitettu. Se ilmaus nousee tästä Raamatun paikasta. Pahat teot laitettiin toisen pukin nimiin ja se karkotettiin pois. Konkreettinen kuva siitä, miten syntien sovitus vaatii verta ja sen jälkeen synnit ajetaan pois, ulos kaupungista. Tässä määrätään myös Suuren sovituspäivän, Jom Kippurin vietosta. Meille merkittävä sovitus tapahtui pääsiäisenä. Tämä on kuitenkin esikuva Jeesuksen sovitustyöstä.

Apt. 4

Minusta on ihanaa lukea näistä tapahtumista. Tässä on ikäänkuin useampi taso, joilla asioita tapahtuu. On yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna yhteiskuntarauhan häiritsijöitä, joita kuulustellaan ja ohjataan vaikenemaan. On evankeliumin etenemisen näkökulmasta rohkeat todistajat, joiden sanoma etenee huikealla tahdilla niin, että uskovien määrä moninkertaistuu. Ja on Jumalan yhteyden näkökulma, jossa apostolit ovat uhkailuista huolimatta kuuliaisia Jumalalle, koska keskittyvät Herraan, Hänen tahtoonsa ja tulevaan kirkkauteen.

”Kun he olivat päättäneet rukouksensa, vavahti paikka, jossa he olivat koolla, ja he kaikki täyttyivät Pyhästä Hengestä ja julistivat rohkeasti Jumalan sanaa.” Nämä ihmiset saivat kokea Jumalan voiman. Sivuhuomio: Yksi raamattukoulun opettajistani pohti, olikohan maan tärähtelyssä kristityille vähän liikaakin Jumalan voimaa. Jakeessa 23 rukoillessa Jumalasta käytettyä sanaa ”despota” (ei ihan suomennu, mutta tarkoittaa Herraa tai yksinvaltiasta) ei nimittäin käytetä enää tämän jälkeen.

Meidän Jumalamme on hyvä, pyhä ja voimallinen. Hän on paras kiinnekohta elämälle. Alkuseurakunnassa uskovat rakensivat koko elämänsä Jumalan varaan ja rakastivat lähimmäisiään. Heillä oli omakohtaista kokemusta siitä, mistä Jeesus oli luopunut heidän vuokseen. He olivat halukkaita luopumaan omastaan hänen hyväkseen. 

Anna