Tekijä: Elli Alenius

4. Moos. 18

Joh. 5

Minua on puhutellut ajatus, jonka kuulin keskustelussa Jeesuksen identiteetistä. On haitallista etsiä kompromissia, kuten esimerkiksi ajatella, että Jeesus oli ”vain hyvä opettaja”. Raamatusta käy selvästi ilmi, että Jeesuksella oli selkeä käsitys siitä, kuka hän oli – ja meillä on siihen riittävät todisteet.

Ensimmäinen tärkeä kysymys on, kuka Jeesus itse kertoi ja uskoi olevansa. Toinen kysymys on, tukevatko todisteet hänen väitteitään.

Jeesus uskoi olevansa Jumalan Poika, Jumalan vertainen, elämän lähde, henkilö, jolle Isä on antanut kaiken tuomiovallan. Kun juutalaiset kyseenalaistivat hänen väitteensä, Jeesus vetosi useisiin todisteisiin: Johannes Kastaja todisti hänestä, hän teki ihmeitä Jumalan voimalla, mikä osoittaa, että Jumala oli lähettänyt hänet, Vanhan testamentin kirjoitukset viittaavat häneen ja Jumala itse on antanut todistuksen Jeesuksesta. Kaikkein suurin todiste, jonka olemme saaneet, on Jeesuksen ylösnousemus

Elli

4. Moos. 17

Joh. 4

Jeesus kohtasi samarialaisen naisen, joka oli päivän kuumimpaan aikaan kaivolla, ehkä vältelläkseen muita. Hän kohtasi arvostavasti naisen ja vastasi haasteisiin tavalla, joka sai naisen pohtimaan oikeita asioita. Naisen uskottua Jeesuksen olevan messias, hän julisti sanoman kaikille tutuilleen ja monet uskoivat.

Kuninkaan virkamies haki apua Jeesukselta. Hän uskoi Jeesusta, kun tämä sanoi pojan parantuneen. 

Nämä kertomukset ovat harvoja, joissa Jeesus on tekemisissä ei juutalaisten kanssa. Jo alusta asti evankeliumi oli kaikille. Henkilön tausta, sukupuoli tai asema eivät ratkaise sitä miten hän reagoi. Samarialainen nainen oli yksi Raamatun innokkaimmista evankelistoista ja kuninkaan virkamies vahvimmin uskovista henkilöistä.

Opetuslapset olivat Jeesuksen ja naisen kohtaamisesta hämillään, eivätkä nähneet sitä satoa joka olisi korjattavissa. Mietin kuinkakohan usein on käynyt niin,  että en jutellut hengellistä keskustelua tai muuten jakanut uskoani jollekin ihmiselle ennakko oletukseni vuoksi. 

Elli

4. Moos. 16

Minulle kohta puhuivat siitä kuinka ihmiset uskovat tietävänsä paremmin kuin Jumala, ja voivansa itse valita kenen tulee johtaa heitä (hengellisissä)päätöksissä. Korah, Datan ja Abiram johtuvat suurta joukkoa päämiehiä kapinaan. Omien sukujensa päättäjinä he eivät olleet osallisina temppelipappien valintaan tai kansan päämäärää koskevissa päätöksissä. Eikö heillä ole oikeus päästä päättäjiksi ja edustaa merkittävän osan kansaa kansan mielipidettä tulevissa suunnitelmissa.  Jumala väliintulollaan pysäytti uskon siitä, että he voivat itse Jumalan ylitse valita mitä tekevät ja ketkä johtavat.

Olen huomannut samaa ajatusta niillä kirkon jäsenillä, joilla ei ole suhdetta Jumalaan. Eikö enemmistön tulisi voida päättää, mitä kirkko opettaa, ketkä johtavat sitä, mihin se käyttää rahansa ja mihin se suuntaa tulevaisuudessa. Jumala ei tee rajua väliintuloa tällä hetkellä. Kuitenkin seurakunta kuuluu Hänelle. Kristus on seurakunnan pää ja Hänen tehtävään on valita kirkon suunta, johtajat ja tehtävä. Meidän tulee Pyhän Hengen johdatuksessa ja Raamattuun nojaten kuunnella mitä hänellä on sanottavana. 

Joh. 3

Elli