1. Moos. 20
Jumala piti huolen Aabrahamista ja Saarasta tässäkin tilanteessa. Hän oli luvannut että suuri kansa saa alkunsa heidän lapsesta joka syntyisi, mutta nyt kuningas jonka alueelle he olivat saapuneet kutsui Saaran hoviinsa maatakseen hänen kanssaan. Aabraham oli esitellyt Saaran sisarenaan ilmeisesti ja todennäköisesti ihan aiheesta peläten, että jos kuningas tykästyy hänen vaimoonsa tämä tappaisi hänet ja hänen palvelusväkensä saadakseen vaimon itselleen. Jumala pysäytti kuninkaan ennen kuin ehti kajota häneen varoitti häntä niin että kuningas lähetti Saaran takaisin, antoi luvan asettua alueelle ja lahjoitti omaisuutta. Jumala ei antanut kuninkaan tehdä syntiä ja piti huolta Aabrahamille ja kaikille ihmisille antamastaan lupauksesta.
Sisarus avioliitosta, niin sen kieltämisestä puhutaan suoraan vasta Mooseksen laissa, joka tuli monta sataa vuotta myöhemmin israelilaisten kasvettua suureksi kansaksi Egyptissä. Aabrahamin sanojen mukaan naimisiin meneminen oli sallittua tuolloin puolisisaruksilla. Se oliko tuo siihen aikaan hyväksyttävä tapa ihmisen geeniperimän ollessa ehjempi ja maailman väkimäärän ollessa vielä pieni (jos uskomme että Jumala on luonut Aadamin ja Eevan joilla on laaja ja terve geeniperimä, josta kaikki ihmiset ovat lähtöisin), mutta se tulee Mooseksen laista ja muusta Raamatusta selville ettei kyseessä ole tapa jota kuuluu toistaa.
Luuk. 15
Jeesus kertoo vertauksen kolmena eri tarinana. Ensimmäisen lampaasta, joka on hävinnyt ja toisen kolikosta joka kadonnut. Lampaan löytäessään paimen nostaa hänet iloisesti harteilleen. Hankala kuvitella, että siinä vaiheessa kun täysikasvuinen lammas joka on ainakin 45kg tai suurimmallaan 100kg panikoi niin paljon että se pitää kantaa takaisin koko matka niin paimen olisi iloinen, kuitenkin vertauksen paimen tekee sen iloiten ja kutsuu vielä muita juhlimaan. Naisen kolikko, jonka hän on hukannut on osa myötäjäislahjaa jota hän kantaa koruna ja jonka käyttäminen olisi suuri asia. Kuitenkin muiden kutsuminen kylään ja juhliminen on hieman ylimitoitettua. Ensimmäinen vertaus liittyi siihen aikaan miehille tuttuun asiayhteyteen ja toinen taas naisille on hienoa lukiessa huomata kuinka Jeesus selittää asiat niin että kaikki kuulivat voivat ymmärtää.
Tämä vertaus kerrottiin fariseuksille ja lainopettajille kun he paheksvat sitä kuinka Jeesus söi syntisten seurassa. Vertaukset kertovat siitä ilosta mikä Jumalalla on siitä kun eksynyt löytyy. Tuhlaajapoika vertauksessa isä ottaa vastaan pojan, joka oli hylännyt hänet ja palannut ajatuksella mennä palvelijan asemaan ja mahdollisesti myöhemmin nousta asemassaan, juoksu jaloin (mikä oli sopimatonta aikuiselle miehelle) ja ottaa hänet takaisin pojakseen ja kutsuu kaikki juhlaan. Kertomusta ollaankin kutsuttu myös tuhlaaja Isä vertaukseksi, sillä Isä tuhlaa rakkauttaan ylenmäärin. Tuo toinen veli, joka oli kotona ei kuitenkaan ollut ymmärtänyt isäänsä. Hän raatoi ja noudattai isänsä käskyjä mutta ei ymmärtänyt, että voisi pyytää häneltä mitä tarvitsee. Kun tuhlaajaveli palaa niin, isän järjestäessä juhlat omassa kodissaan, omilla rahoillaan toinen tämä suuttui ja kieltäytyi tulemasta sisälle nolaten isänkaikkien juhlavieraiden edessä. Isä yhtälailla tuhlaa rakkauttaan tähän poikaan ja kutsuu hänet mukaan juhlaan. Farisukset ja lainoppineet saivat nähdä itsensä tässä veljessä joka ensin vaikutti täysin nuhteettomalta, mutta kuitenkin paljastui ymmärtäneen isän väärin ja käyttäytyneen sopimattomasta. Heille jäi nyt avoin kutsu tulla iloitsemaan siitä kuinka syntinen löytänyt Jumalan luokse ja tulla samalla itse löydetyiksi.
Elli
