Ps. 141, Ilm. 10

Ps. 141

Tässä psalmissa rukoillaan, että älä anna minun hairahtua pahaan. Me voimme saada Jumalalta apua kiusauksiin mitä kohtaamme. Jeesuskin kehoittaa Isä meidän-rukouksessa rukoilemaan ”äläkä saata meitä kiusaukseen”. Rukous on abstraktina helppo sanoa, mutta kun olen tilanneessa missä on kiusaus tehdä jotain houkuttelevaa, jonka tiedän olevan omaatuntoa ja Jumalan tahtoa vastaan on rukous paljon hankalampi sanoa. Silloin kun pyydän Jumalalta voimaa oikein toimimiseen, vaikka vastoin sen hetkistä tahtoani, niin huomaan sen tulevan siunaukseksi.

Ilm. 10

Elämme maailmassa joka tuntuu muuttuvan jatkuvasti. Tapamme viestiä, asua ja olla sekä kohtaamamme haasteet ovat muuttuneet  vuosikymmenten ja ihan vuosienkin sisällä. Raamattu kuitenkin kertoo Jumalasta joka pysyy.

Enkeli vannoo Jumalan, joka elää aina ja ikuisesti on luonut maan, meren ja kaiken mitä niissä on nimeen. Jumala on ankkurimme tässä maailmassa ja häneen turvatessamme saamme tulevaisuuteen varmuuden. Se mitä Jumalan nimeen vannotaan on Kun tulee päivä, jolloin seitsemäs enkeli kohottaa torvensa ja puhaltaa, on Jumalan salattu suunnitelma viety päätökseen, sen mukaisesti kuin hän on palvelijoilleen profeetoille ilmoittanut.” Tuon päivän tuleminen ei ole mahdollisuus tai hyvä skenaario, vaan asia mikä tulee väistämättä tapahtumaan jonain hetkenä. Emme tiedä tarkkaa ajankohtaa tai yksityiskohtaista tapahtuma järjestystä, mutta tiedämme mihin päin maailma on menossa. On tulossa sotia, nälänhätiä, pandemioita, luonnonkatastrofeja, pahoja hallitsijoita ja uskonnonvapauden rajoittamista. Evankeliumi kerrotaan kaikille kansoille kielille ja heimoille. Jeesus palaa ja tulee uusi maa ja taivas. Kun kohtaamme pahuutta maailmaassa tiedemme että se ei voi kasvaa loputtumiin ja Jumala panee sen päätökseen määrämänään hetkenään, jonka saapuminen on varmaa. Jumalalla on kaikki hallinnassa. Kun maailma ahdistaa niin pyydän että Jumala voi antaa meille hänen näkökulmansa ja näyttää että kaikki on hallinnassa. 

Elli

Jer. 24, 2. Tim. 2

Jer. 24

Jumala puhuu vertauksin. Jonkin meille tutun asian kautta hän selittää syvempiä totuuksia ja mitä Hän ajattelee. Kerran kun olin lukenut kauheuksista mitä jotkut kristityt olivat joutuneet kohtaamaan Neuvostoliiton aikana, niin kysyin Jumalalta miksi Hän sallii tällaista. En saanut suoraa vastausta, mutta kun katsoin pihalle ja näin suojatie merkin, jossa isä pitää kiinni lapsen kädestä, niin Jumala vakuutti minulle, että Hän on aina vierellä ja pitää kiinni vaikeissakin tilanteissa, niinkuin suojatie merkin isä. Samalla tavoin Jumala selitti Jeremialle mitä ja miksi tekee viikuna korien kautta sen hetken tilanteessa.

2. Tim. 2

”Mieti sanojani! Kyllä Herra antaa sinulle ymmärrystä kaikkeen” on rohkaiseva kohta. Jumala auttaa ymmärtämään vaikeita asioita, eikä se ole kiinni omasta taidostamme. Meitä kehotetaan myös pohtimaan sanoja. Raamatussa on monia vaikeita kohtia, jotka ensi silmäyksellä saattavat vaikuttaa ristiriitaisilta, vaikeatajuisilta tai jopa moraalittomilta, mutta voimme luottaa siihen, että Jumala voi avata ne meille. Kun pyydämme Jumalalta viisautta ja tutkimme tekstin kontekstia – kuten kenelle se on kirjoitettu, mihin tilanteeseen, millainen tyylilaji on kyseessä, missä asiayhteydessä se esitetään ja onko kyseessä ohje, mielipide vai kuvailu – nämä kohdat avautuvat paremmin. Kun rukoilen Jumalalta viisautta, huomaan saavani Raamatun kohdista enemmän irti.

”Tämä sana on varma: Jos olemme hänen kanssaan kuolleet, saamme hänen kanssaan myös elää. Jos kestämme lujina, saamme myös hallita hänen kanssaan.” Tämä kohta pysäytti minut. Miten upeaa onkaan, että Jumala antaa meille varmuuden ja lupaa elämän. Olen kiitollinen siitä!

Elli

Jer. 23, 2. Tim. 1

Jer. 23

Jumala kieltää kansaa ja profeettoja puhumasta ”Herran taakasta”. Profeetoilta tulisi kysyä: mitä Herra on vastannut sinulle tai mitä Herra sanoo? Kansassa ajateltiin Jumalan sanaa taakkana, vaikka Jumala oli antanut käskynsä suojellakseen heitä ja johdattaakseen heidät pois pahoilta teiltään. Tilanne oli kuin nuoren, joka valittaa vanhempiensa olevan taakka, kun nämä asettavat rajoja kotiintuloon, päihteiden käyttöön tai käyttäytymiseen toisia kohtaan. Nuori rikkoo kaikkia sääntöjä ja vanhemmat huomauttavat asiasta, ilmoittavat, että käytöksen on loputtava tai siitä seuraa rangaistuksia, ja tarjoavat apua muutokseen. Nuori kuitenkin vastaa valittamalla taakasta ja osoittaa täyttä kiittämättömyyttä kaikesta huolenpidosta, jonka vanhemmat ovat antaneet — kodista, ruoasta, vaatteista, opetuksesta ja rakkaudesta.

Miten minä suhtaudun Jumalan ohjeisiin? Näenkö ne ylimääräisenä taakkana, jota Jumala odottaa minulta, tai tapana yrittää osoittaa Jumalalle, etten ole kuten muut, jotka eivät edes yritä noudattaa ohjeita? Molemmat ajattelutavat vääristävät suhdetta Jumalaan Isänä. On tärkeää olla avoin Jumalalle, puhua Hänelle ja kuunnella, miten Hän vastaa ja mitä Hänellä on sanottavana. Yritän noudattaa Jumalan ohjeita kuin lapsi, joka päättää siivota ilahduttaakseen vanhempansa, tai kuin urheilija, joka harjoittelee säännöllisesti saavuttaakseen tavoitteensa.

2. Tim. 1

Tämän kirjeen Paavali kirjoittaa vankilasta käsin. Ehkä juuri siksi hän painottaa uskon ydinkohtia ja rohkeutta seurata Jeesusta häpeämättä. Vankilassa ollessaan Paavalille tuotti iloa tietää Timoteuksen sekä hänen äitinsä ja isoäitinsä vilpittömästä uskosta, jota he elivät todeksi. Vaikka Paavali ei vankeuden vuoksi voinut jatkaa evankelioimistyötään, hän pystyi opettamaan ja rohkaisemaan muita kirjeiden kautta. Näistä kirjeistä on jäänyt meille Raamattuun arvokkaita opetuksia.

Joskus voi tulla tilanne, jossa emme pysty toteuttamaan alkuperäistä kutsumustamme. Silloin Jumala voi avata uusia mahdollisuuksia toimia Hänen suunnitelmiensa mukaan.

Elli