Tekijä: Elli Alenius

1. Aik. 24

Matt. 17

Pietari, Jaakob ja Johannes näkivät, kuka Jeesus todella oli. Jumala otti Mooseksen taivaaseen, ja Elia otettiin tulivaunuilla taivaaseen. Molemmat olivat seuranneet Jumalan kutsua henkensä uhalla. On ihmeellistä ajatella, että Jeesus keskusteli heidän kanssaan juuri silloin, kun hänen edessään oli Isän tahdon seuraaminen ristinkuolemaan saakka. Jumala itse rohkaisi ja ilmoitti itsensä sanoen: ”Tässä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä.”

Verokysymyksen yhteydessä Jeesus osoitti käsityksensä omasta asemastaan. Eiväthän kuninkaan lapset maksa tullia tai sisäänpääsymaksua tullessaan kotiinsa palatsiin, eikä heiltä peritä veroa heidän tai heidän isänsä kulujen kattamiseksi. Nämä maksut kerätään vierailta tai kuninkaan alamaisilta. Jeesus osoittaa sanoillaan, että temppeli kuuluu hänelle kuin oma koti ja että maksut kerätään hänen Isänsä taloa varten.

Kuitenkin Jeesus toteaa, ettei veronkantajia tarvitse turhaan suututtaa, ja siksi hän maksaa veron. Jumala maksoi veroa tullakseen omaan taloonsa, jotta ei aiheuttaisi tarpeetonta suuttumusta eikä veisi ihmisten huomiota pois olennaisesta.

Elli

1. Aik. 23

Matt. 16

Minusta on kiinnostavaa, kuinka tässä luvussa on esiintyy kolmenlaisia sanoja/ajatustapoja.

Ensimmäisenä ovat ne, jotka tulevat ihmisestä. Kun Jeesus puhui opetuslapsilleen hapattavasta opetuksesta, he keskittyivät vain siihen, että leipä oli loppunut.

Toisena ovat Jumalasta tulevat sanat. Kun Jeesus kysyi Pietarilta: ”Kuka minä olen?”, tämä vastasi: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika.” Nämä sanat tulivat hänelle Jumalalta.

Kolmantena ovat paholaiselta tulevat sanat. Kun Jeesus kertoi heille tulevista kärsimyksistään, Pietari sanoi: ”Ei niin saa tapahtua sinulle, Herra.” Tähän Jeesus vastasi: ”Väisty, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä.”

Kuinkakohan monta kertaa Jumalalla on ollut merkittävää asiaa sanottavana Raamatun tai toisten ihmisten kautta, ja minä olen vain miettinyt, millainen penkki on, milloin pääsen nukkumaan tai mitä söisin ruoaksi.

Kun jokin tulee Jumalalta, siihen luottaminen ja sen muistaminen kantaa pitkälle. Ne rohkaisut ja oivallukset, joita olen saanut niin Raamatusta kuin uskovilta kristityiltäkin, ovat auttaneet minua paljon. Toivon, että olisin kirjannut useampia niistä ylös, jotta voisin palata niihin myöhemmin. Onneksi tämä on mahdollista Raamatun tekstien äärellä.

Välillä tulee kiusaus sanoa, ettei jokin voi olla Jumalan tahto, koska se sotii omaa maailmankäsitystäni vastaan. Tai muokata Jumalaa sellaiseksi, että hän kävisi paremmin järkeen ja olisi helpompi selittää. Uskon, että paholainen tekee parhaansa, jotta me kristityt lankeaisimme tähän.

Tällaisissa hetkissä olen huomannut rukouksen ja ylistyksen auttavan. Ne palauttavat minut takaisin omalle paikalleni ja näyttävät, että Jumala on luja ja häneen voi luottaa silloinkin, kun oma ymmärrykseni on vajavaista.

Elli

1. Aik. 22

Minusta on kiinnostavaa, kuinka luvussa Daavid, jota myöhemmin pidettiin yhtenä Israelin suurimmista ja Jumalaa parhaiten seuranneista kuninkaista, ei saanut lupaa rakentaa temppeliä. Jumala katsoi, ettei tehtävä sopinut hänelle, koska hänellä oli niin paljon verta käsissään. Se tehtävä, josta Daavid oli haaveillut pitkään elämänsä aikana, siirtyi hänen pojalleen.

Ihailen Daavidin asennetta tässä tilanteessa. Hän ei osoittanut suuttumusta Jumalaa kohtaan eikä ryhtynyt kapinoimaan, vaan valmisti Salomoa tehtävään ja tuki häntä. Toivon voivani iloita ja auttaa muita samalla tavalla, vaikka toiveeni olisi ollut, että se olisin minä siinä tilanteessa.

Jumala antoi Daavidille lupauksen, että hänen poikansa hallitsee rauhassa ja rakentaa temppelin. Jumala on hänelle isä, ja hän on Jumalan poika, ja valtakunta kestää iäti.

Salomo rakensi temppelin, oli viisas ja hallitsi laajaa aluetta vähemmillä taisteluilla kuin Daavid, mutta ei täysin rauhassa. Temppeli tuhottiin ja valtakunta sortui. Kristuksessa Daavidin Poika on todellakin Jumalan Poika. Hän rakensi uuden temppelin, seurakunnan, jonka osia me olemme, ja hän tulee hallitsemaan iäti valtakuntaa, joka ei sorru.

Matt. 15

Elli