Tekijä: Elli Alenius

2. Sam. 8

Hepr. 7

Heprealaiskirje kirjoitettiin erityisesti juutalaisille. He olivat noudattaneet Vanhan testamentin ohjeita ja säädöksiä tarkasti sukupolvien ajan. Käännyttyään seuraamaan Jeesusta heidän tuli kuitenkin hyväksyä hänet ylipapikseen, vaikka Jeesus ei ollut leeviläinen eikä kuulunut siihen sukuun, josta papit tavallisesti tulivat. Hän ei myöskään ollut palvellut temppelissä samalla tavalla kuin Vanhan liiton papit.

Tällaisesta pappeudesta kerrotaan tarkemmin Toisen Mooseksen kirjan loppupuolella, jossa kuvataan, kuinka Leevin suvusta tulevat papit palvelivat temppelissä ja toimivat välittäjinä Jumalan ja Israelin kansan välillä.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja tuo kuitenkin esiin vielä varhaisemman pappeuden. Hän viittaa pappiin nimeltä Melkisedek. Melkisedek siunasi Abrahamin, ja Abraham antoi hänelle kymmenykset sotasaaliistaan. Melkisedek oli sekä kuningas että pappi.

Hänen pappeutensa ei perustunut sukulinjaan. Raamattu ei kerro hänen vanhemmistaan tai sukutaustastaan, toisin kuin monista muista papeista. Tämä korostaa sitä, ettei hänen tehtävänsä perustunut perittyyn asemaan, vaan Jumalan antamaan kutsuun. Melkisedek toimi pappina ja oikeudenmukaisena hallitsijana alueellaan sekä ympäröivien kansojen keskuudessa – ei vain juutalaisille.

Jeesuksen pappeus muistuttaa tätä Melkisedekin pappeutta. Heprealaiskirjeen mukaan Jeesus ei riko lakia, vaan uuden liiton kautta hän palauttaa pappeuden siihen alkuperäiseen tarkoitukseen, joka Jumalalla oli. Hän on ylipappi, joka toimii kaikkien ihmisten puolesta.

Koska Jeesus on ylipappimme, voimme päästä Jumalan yhteyteen suoraan. Meidän ei tarvitse matkustaa tiettyyn paikkaan tai suorittaa erityisiä rituaaleja päästäksemme Jumalan luo. Jeesuksen kautta tie Jumalan yhteyteen on avoin.

Tämä on valtavan suuri asia, vaikka huomaan itse välillä pitäväni sitä itsestäänselvyytenä. Meillä on suora pääsy Jumalan luo Jeesuksen kautta.

Elli

Ruut. 3

Gal. 2

Ryhmäpaine on todella voimakasta. Koulussa, kun paikalla ei ole muita uskovia, uskosta puhuminen tuntuu usein vaikealta, ja sanat saattavat juuttua suuhun. Kun keskustellaan elämän tärkeimmistä asioista, Jumalan mainitseminen voi tuntua erityisen hankalalta. Tietyissä tilanteissa huomaan haluavani vaieta tai olla ilmaisematta erilaista mielipidettä. Välillä on vaikeaa olla eri mieltä jopa toisten kristittyjen kanssa, vaikka onneksi useimpien kanssa keskustelu pysyy rakentavana.
<span;>Tällainen paine ei ole uusi ilmiö. Pietarikin, joka normaalisti söi yhdessä pakanoiden kanssa, vetäytyi heidän seurastaan, kun eräitä juutalaisia saapui paikalle. Hän toimi näin ympäristön paineen vuoksi. Paavali puuttui tilanteeseen suoraan ja nuhteli Pietaria julkisesti. Tämä osoittaa, että ympäristön paine ei ole hyväksyttävä syy luopua arvoista ja periaatteista.

Rohkaistumalla vähitellen voimme oppia seisomaan vakaammin sen puolesta, mihin uskomme. Olen itse huomannut, että kun olen alusta asti avoin siitä, mihin uskon, ei enää tarvitse jännittää, mitä muut ajattelevat tai muuttavatko he mielipidettään minusta.

Paavali nostaa esiin myös kysymyksen kristityn synninteosta. Kukaan ihminen ei ole täydellinen eikä pelastu lain noudattamisen kautta. Pelastus on Kristuksessa. Mutta entä silloin, kun elämme Kristuksessa ja silti välillä teemme syntiä – miten siihen tulisi suhtautua?

Purkaminen ja rakentaminen ovat mielestäni hyviä kuvia synnin käsittelemisestä. Purkamisessa päästetään irti vanhasta, kamppaillaan houkutuksia vastaan ja puretaan huonoja tapoja ajatella ja toimia. Rakentamisessa taas vaalitaan sitä syntiä ja kasataan sen päälle uutta.

Paavali sanoo, että jos alan rakentaa uudelleen sitä, minkä olen jo purkanut, teen itsestäni lainrikkojan. Tämä haastaa minut tarkkailemaan omaa elämääni. Toivon, että osaisin huomata ajoissa, jos alan palata siihen, mistä olen jo päästänyt irti – olipa kyse epärehellisyydestä, katkeruudesta, haureudesta, itsekkyydestä, ylpeydestä, ahneudesta, pelkuruudesta tai jostain muusta paheesta. 

Elli

Ruut. 2

Gal. 1

Galatalaiskirjeen ensimmäinen luku korostaa vahvasti sitä, että evankeliumi ei muutu. Se ei ole syntynyt ihmisten toiveista, järkeilystä tai kulttuurisista tarpeista, vaan se on saatu suoraan Jeesukselta Kristukselta. Apostolit oppivat evankeliumin seuratessaan Jeesusta, hänen opetustensa ja tekojensa kautta. Jeesuksen ylösnousemus ja hänen ilmestymisensä opetuslapsilleen ja monille muille vahvistivat sanoman totuuden.

Pyhä Henki palautti Jeesuksen opetukset apostolien mieleen ja kirkasti Kristusta heidän sydämissään. Helluntaina ja sen jälkeen monet kuulivat evankeliumin, uskoivat siihen ja lähtivät seuraamaan Jeesusta.

Paavali itse oli aluksi kristittyjen vainoaja. Siitä huolimatta Jumala oli valmistanut hänet levittämään evankeliumia pakanoille. Kun Jeesus ilmestyi Paavalille poikkeuksellisella tavalla, hän avasi evankeliumin Paavalille suoraan, niin ettei hänen tarvinnut vastaanottaa sitä muilta ihmisiltä. Tästä huolimatta Paavali ei aloittanut työtään heti, vaan vetäytyi Arabiaan. Vasta kolmen vuoden kuluttua hän palasi Damaskokseen ja vieraili Jerusalemissa.

Jerusalemissa Paavali tapasi Pietarin ja muita apostoleja ja saattoi todeta, että evankeliumi, jonka hän oli saanut, oli täysin yhdenmukainen heidän sanomansa kanssa. Paavali ei ollut saanut evankeliumiaan Pietarilta, vaan molemmat olivat saaneet sen Jeesukselta Kristukselta, samanlaisena ja muuttumattomana. Tästä syystä Paavali voi todeta painokkaasti, että jos joku yrittää muuttaa tätä evankeliumia, häntä ei tule kuunnella – olipa kyseessä enkeli, pappi tai kuka tahansa muu.

Historiassa useampi uskonto on saanut alkunsa väitteestä, että enkeli olisi antanut uuden ilmoituksen profeetalle, joka muuttaa evankeliumin sanomaa. Myös niin sanotussa progressiivisessa kristillisyydessä väitetään toisinaan, että evankeliumi on aikansa tuote eikä sitä tulisi enää ottaa kirjaimellisesti. Tämä ei kuitenkaan ole uusi haaste. Sama kamppailu oli jo ensimmäisillä kristityillä.

Koska he pysyivät uskollisina alkuperäiselle evankeliumille, sanoma on säilynyt meidän päiviimme asti. Meitä kutsutaan välittämään tätä samaa evankeliumia eteenpäin samalla uskollisuudella.

Elli