Tekijä: Elli Alenius

1. Aik. 22

Minusta on kiinnostavaa, kuinka luvussa Daavid, jota myöhemmin pidettiin yhtenä Israelin suurimmista ja Jumalaa parhaiten seuranneista kuninkaista, ei saanut lupaa rakentaa temppeliä. Jumala katsoi, ettei tehtävä sopinut hänelle, koska hänellä oli niin paljon verta käsissään. Se tehtävä, josta Daavid oli haaveillut pitkään elämänsä aikana, siirtyi hänen pojalleen.

Ihailen Daavidin asennetta tässä tilanteessa. Hän ei osoittanut suuttumusta Jumalaa kohtaan eikä ryhtynyt kapinoimaan, vaan valmisti Salomoa tehtävään ja tuki häntä. Toivon voivani iloita ja auttaa muita samalla tavalla, vaikka toiveeni olisi ollut, että se olisin minä siinä tilanteessa.

Jumala antoi Daavidille lupauksen, että hänen poikansa hallitsee rauhassa ja rakentaa temppelin. Jumala on hänelle isä, ja hän on Jumalan poika, ja valtakunta kestää iäti.

Salomo rakensi temppelin, oli viisas ja hallitsi laajaa aluetta vähemmillä taisteluilla kuin Daavid, mutta ei täysin rauhassa. Temppeli tuhottiin ja valtakunta sortui. Kristuksessa Daavidin Poika on todellakin Jumalan Poika. Hän rakensi uuden temppelin, seurakunnan, jonka osia me olemme, ja hän tulee hallitsemaan iäti valtakuntaa, joka ei sorru.

Matt. 15

Elli

2. Sam. 14

Hepr. 13

Heprealaiskirjeen lopussa on hyviä ohjeita Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Kehotukset ohjaavat siihen, miten elää ja toimia, eivät vain siihen, mitä syntiä tulee välttää. Siinä kehotetaan veljesrakkauteen, vieraanvaraisuuteen, kärsivien muistamiseen, avioliiton kunnioittamiseen, kuuliaisuuteen johtajille sekä anteliaisuuteen ja hyvän tekemiseen.

Kaikki nämä tapahtuvat suhteessa toisiin ihmisiin, eikä niitä voi toteuttaa yksin eläen. Niiden noudattaminen voi olla pieniä asioita: toisen rohkaisemista ja anteeksi pyytämistä, muiden kutsumista omaan ruokapöytään, kärsivien muistamista rukouksin, viestein ja taloudellisesti. Se voi olla myös auttamista arjessa, kuten ostoskassien kantamisessa tai muissa käytännön asioissa.

Nämä ja monet muut pienet teot ovat kuitenkin niin tärkeitä, että niistä muistutetaan erikseen kirjeen lopussa.

Pyydän, että Jumala auttaa minua huomaamaan arjessa ne tilanteet, joissa voin tehdä hyvää, ja antaa voimaa toimia niiden mukaan.

Elli

2. Sam. 13

Hepr. 12

”Kun siis meillä on todistajien kokonainen pilvi” on kannustava sanoma. Ne, jotka ovat päässeet perille ja selvinneet kiusauksista, ovat ikään kuin nyt kannustamassa meitä, jotta mekin pääsisimme maaliin. En tahdo luovuttaa kaikkien näiden esikuvien edessä.

Ohjausta ja kuritusta on monenlaista. Vanhemmat voivat joskus antaa lapsen kohdata vaikeuksia puuttumatta suoraan, jotta lapselle kehittyisi sinnikkyyttä, rohkeutta ja kykyä selvitä tilanteista. He voivat myös määrätä tekemään asioita, joista lapsi ei pidä – kuten käymään hammaslääkärissä, tekemään läksyt tai siivoamaan huoneensa. Nämä ovat lapsen parhaaksi, vaikka hän ei itse aina ymmärrä niiden merkitystä.

Jos taas lapsi rikkoo ohjeita – esimerkiksi lyö sisarustaan, valehtelee tai tekee jotain vaarallista – hän saa rangaistuksen ja ohjausta toimia oikein. Vanhempi, joka ei välitä siitä, pärjääkö lapsi, käykö hän lääkärissä tai satuttaako hän muita, toimii laiminlyövästi. Silti suurin osa tällaisesta ohjauksesta tuntuu ikävältä silloin, kun sen itse kokee.

Samalla tavoin Jumala tahtoo, että kasvamme ja opimme. Siksi hän myös ohjaa meitä joskus tavoilla, jotka tuntuvat epämiellyttäviltä. Se ei ole outoa. Hän ei kuitenkaan koskaan jätä meitä yksin, vaan on Henkensä kautta lohduttamassa ja tukemassa meitä myös vaikeissa tilanteissa.

Tänä päivänä näemme, kuinka kaikki luotu voi järkkyä. Rauha, jota on rakennettu pitkään, valtioiden ja talouden vakaus, terveytemme ja tulevaisuutemme – kaikki nämä voivat horjua. Välillä jopa maa järkkyy konkreettisesti pommien, sodan tai maanjäristysten seurauksena.

Tämä järkkyminen tekee tilaa valtakunnalle, joka ei järky ja joka pysyy ikuisesti paikallaan.

Elli