Tekijä: Elli Alenius

Jer. 18

1. Tim. 2

Joka kerta kun kokoonnumme ehtoolliselle, lausumme uskontunnustuksen. Vaikka uskontunnustus, jota nykyään käytämme  on yhtenäistetty ja otettu kristikunnan laajalti käyttöön vasta 300-luvulla, niin kristityt kautta aikain ovat tunnustaneet uskoaan. Sillä tavoin he ovat tiivistäneet mihin uskomme (ja pois sulkeneet mihin emme usko), sekä olleet osana yhtä suurta saman uskon jakavaa kristillistä seurakuntaa. Seuraavissa jakeissa Paavali todennäköisesti siteeraa yhtä ensimmäisistä uskon tunnustuksista: ”Jumala on yksi, ja yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus. Hän antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta, todistukseksi Jumalan tarkoituksesta, kun oikea aika oli tullut.” Kun tunnustamme uskoamme voimme yhtyä Jumalan edessä samaan uskoon kuin lukuisat ihmiset ympäri maailmaa kaikissa sukupolvissa.

Timoteus on jäänyt Efesokseen Paavalin lähtiessä eteenpäin lähetysmatkalle. Seurakunta oli uusi ja kasvava. Ihmisiä liittyi siihen kaikista yhteiskuntaluokista ja kulttuureista. Miehet ja naiset molemmat osallistuivat samaan tilaisuuteen, mikä oli tuohon aikaan hyvin epätavallista. Seurakunnassa tilanne oli todennäköisesti kaoottinen Paavalin lähdettyä, joten hän kirjoittaa heille nyt. Naiset tarvitsivat tuolloin ohjeita, koska useimmilla heistä ei ollut aiemmin ollut mahdollisuutta oppia kuinka käyttäytyä seurakunnan kokousten kaltaisissa tilaisuuksissa. Paavali ohjeistaa heitä kaunistumaan hyvillä teoilla eikä ulkoisilla koristuksilla sekä kuuntelemaan hiljaa ja kuuliaisena. Muualta uudesta testamentista voimme lukea miten naiset palvelevat ja puhuvat seurakunnassa monissa tehtävissä, joten seurakunnassa hiljaa oleminen ei selvästikään koske kaikkia kaikissa tilanteissa, vaan on ennemmin ohje toimintaan siinä seurakunnassa tietyissä tilanteissa, jotta opetukset on saatu pitää rauhassa ilman jatkuvia keskeytyksiä ja näin keskittyä Jumalaan.

Meidät on kutsuttu rukoilemaan vallanpitäjien ja kaikkien ihmisten puolesta. Osa tuon ajan vallanpitäjistä vainosi kristittyjä ja toimivat moraalisesti väärin, silti Paavali kehoittaa rukoilemaan heidän puolestaan. Jumala voi johtaa kaikenlaisia ihmisiä, ohjata heitä toimivaan oikein ja kääntää asiat parhaiten päin. Rukoillaan siis Suomen ja maailman päättäjien puolesta. Siunaa heitä, anna viisautta tehdä oikeita päätöksiä ja johdata heitä oikeaan suuntaan. Anna rauhaa konflikteihin ja sotiin.

 

Elli

Jes. 6

Tämä on yksi lempikohdistani Raamatussa. Jesaja näki Jumalan kaikessa kuninkuudessaan valtaistuimellaan. Jumalan kirkkaus täytti koko maan. Jumalan uskomattoman mahdin edessä Jesaja oli hukkua omaan ja kansansa syylisyyteen. Jumala vapautti Jesajan tästä syyllisyydestä ja synneistä.  Jumala sanoi: Kenet minä lähetän? Kuka lähtee puolestamme? Jesaja vastasi: Tässä olen lähetä minut. Hän ei tiennyt mitä haasteita tehtävä toisi tai olisiko hän paras mahdollinen henkilö tähän tehtävään. Hän luotti Jumalaan ja tahtoi suorittaa tämän antaman tehtävän.

Mahtava Jumala tahtoo olla yhteydessä kanssamme. Hän on vapauttanut synneistä ja nyt katsoo maailmaa, työkavereita, tuttuja, kaukaisia maita ja Suomea ja kysyy kenet minä lähetän? Kuka lähtee puolestamme? Tässä olen, tällaisena kuin olen, lähetä minut.

1. Kor. 5

Elli

Jes. 5

Jumala valmistelee ja hoitaa kansoja. Jumala on nähnyt paljon vaivaa Israelin eteen. Hän on kasvattanut kansaa ja suojellut sitä vihollisilta. Hän on rakastanut kansaa ja nyt odottaa hedelmää. Kansa ei kuitenkaan tottele ja tuottaa väärää hedelmää. He sortavat heikkoja, kääntävät valheen totuudeksi ja hylkäävät Jumalan. Jumala varoittaa vielä kansaa ja antaa aikaa muutokseen ennen kuin antaa sen vihollisten käsiin.

Jumala valmistelee ja hoitaa kansoja ja ihmisryhmiä vieläkin. Kuinka me vastaamme siihen? Olemmeko sopivan ajan tultua yhteisönä valmiita kirkastamaan Jumalaa vai hylkäämmekö hänet ja pidämme valhetta totena.

1. Kor. 4

Uskovina kuulumme jonkinlaiseen seurakuntaan tai uskovien yhteisöön. Kuuntelemme tiettyjä Raamatun opettajia ja seuraamme joidenkin uskovien esimerkkiä. Voimme oppia ja saada tästä paljon hyvää mallia. Siitä mitä olemme löytäneet on turha ylpistyä, emmehän me ole edes saanet sitä aikaan. Ylemmyydentunto muita kristittyjä kohtaan, jotka eivät seuraa samoja asioita on rikkovaa. On asioita jotka eivät ole Jumalasta, ollen ristiriidassa Raamatun tai uskontunnustusten kanssa ja ne meidän tulee hylätä ohjaten toisia kristittyjä kun he menevät niissä vikaan. Meidän ei kuitenkaan tule tuomita toisia erilaisesta ajattelusta, vaan luottaa siihen että Jumala tuomitsee ja antaa kiitoksen niille kenelle se kuuluu. On hyvä muistaa, että Jumalan valtakunta ei ilmene puheina vaan voimana, joka muuttaa elämiä.

Elli