Tekijä: Elli Alenius

Jer. 21

Muutosta ei ollut tapahtunut, vaikka Jumala oli lähettänyt useita profeettoja varoittamaan kansaa nykyisten tapojen seurauksista. Vasta kun Jumala lähetti babylonialaiset, kansan johtajat pyysivät Jeremiaa hakemaan neuvoa Jumalalta. Kuitenkin nyt oli jo liian myöhäistä, eikä kansalla ollut halua tehdä parannusta. Tilanne näytti toivottomalta: kansa oli hylännyt Jumalan, ja siksi Jumala nyt hylkäsi kansansa. Jumala ei pakota meitä yhteyteensä. Hän rakastaa meitä ja tahtoo olla yhteydessä kanssamme. Jos kuitenkin käännymme pois Hänestä, Hän kunnioittaa valintaamme.

On kuitenkin hyvä muistaa, että eivät kaikki hylänneet Jumalaa. Oli uskollisia profeettoja ja tavallisia ihmisiä, jotka noudattivat Jumalan tahtoa. Myös ylimystön joukossa oli Jumalalle uskollisia henkilöitä. Jotkut heistä olivat kasvattaneet Danielin, Sadrakin, Mesakin ja Abed-Nekon, jotka tiesivät, mihin uskoivat, ja pitivät siitä kiinni, vaikka heidät vietiin vieraaseen maahan uuden uskonnon ja kulttuurin keskelle. He pysyivät uskollisina Jumalalle, vaikka se oli vaikeaa.

Jumala ei myöskään hylännyt kansaansa lopullisesti. Hän piti huolta omistaan ja lupasi palauttaa maan heille myöhemmin. Jumalan pelastussuunnitelma eteni näissäkin tilanteissa, ja Messias syntyisi luvatussa maassa juutalaisille.

1. Tim. 5

Kirjeessä sanotaan: ”Joidenkin ihmisten synnit ovat kaikkien nähtävissä ja saavat tuomionsa aikaisemmin, toisten vasta myöhemmin. Samoin toiset hyvät teot ovat näkyvissä, mutta nekään, jotka eivät näy, eivät voi pysyä salassa.”

Jäin pohtimaan tätä kohtaa. Ensimmäisenä mieleeni tuli, ettei meidän tulisi tuomita muita sen perusteella, mitä näemme. Tajusin kuitenkin, että tämä koskee myös minua itseäni. Vaikka omat syntini eivät ehkä ole näkyvissä ulospäin, Jumala näkee ne silti, ja niillä on vaikutusta. Sama pätee myös hyviin tekoihin. Jos teen jotain hyvää, minun ei tarvitse miettiä, onko se näkyvää. Hyvät teot, joita kukaan ei näe tai huomaa, ovat yhtä arvokkaita. Ne muovaavat meitä ja vaikuttavat siihen, millaiseksi kasvamme ja millainen suhteemme Jumalaan on.

Elli

Jer. 20

Jeremian julistamaa sanomaa ei otettu vastaan. Kun Joona julisti samankaltaista sanomaa, kansa katui, pukeutui säkkivaatteisiin ja paastosi. Jeremian julistaessa papit halusivat vaientaa hänet ja häpäistä, jotta hän ei enää julistaisi Jumalan tuomiota pahuutta vastaan. Jatkuva häpeä kävi Jeremialle raskaaksi, ja hän halusi lopettaa julistuksensa. Kuitenkin Jumalan tahdosta kieltäytyminen toisi hänelle vielä suurempaa tuskaa kuin häpeä ja vaarat, joita hän nyt kärsi. Niinpä Jeremia toivoi, ettei olisi syntynytkään, jotta hänen ei tarvitsisi elää tuskassa. Näissäkin tilanteissa hän kuitenkin näki toivon Jumalassa.

On myös tänä päivänä henkilöitä, joita Jumala on kutsunut vaikeisiin tehtäviin. Heitä löytyy esimerkiksi julkisista tehtävistä tai vaarallisista maista. Heidät on voitu kutsua puolustamaan totuuksia, jotka haluttaisiin nyt unohtaa. Usein näemme heistä vain sen, kuinka he ovat rohkeita ja toimivat Jumalan tahdon mukaan, tai sitten silloin, kun he uupuvat tai lankeavat julkisesti syntiin. Nämä ihmiset ovat kuitenkin samanlaisia kuin me, mutta heitä kohtaavat paljon suuremmat haasteet kuin meitä. Meidän tarvitse jättää heitä yksin tai ajatella että he ovat jotenkin suurempia kuin me, eivätkä siksi tarvitse apua, vaan voimme rukoilla heidän puolestaan, tukea heitä ja seistä heidän rinnallaan silloinkin kun heitä halveksitaan.

1. Tim. 4

Se, että tiukennamme Jumalan ohjeita, on yhtä väärin kuin niiden rikkominen. Joskus huomaamme asioita, jotka vievät meitä kauemmas Jumalasta, ja tällöin voimme välttää niitä omassa elämässämme. Kuitenkaan meidän ei tule kieltää muilta asioita, joita Jumala ei ole kieltänyt.

Paavali puhuu uskon harjoittamisesta ja siinä kilvoittelusta. Usko on Jumalan lahja, jonka Hän on antanut meille. Jos saan lahjaksi soittimen, minun on harjoiteltava, jotta saan siitä kaiken sen irti, mitä on tarkoitettu. Samoin olemme syntyessämme saaneet kehon, ja jotta saamme siitä kaiken irti, meidän on harjoitettava sitä ja pidettävä siitä hyvää huolta. Kehon harjoittaminen tuo meille hyvää vointia, terveyttä ja taitoja, mutta uskon harjoittaminen on vielä paljon tärkeämpää. Mietin, miten harjoitan uskoani. Jumala on antanut meille tavoitteen, että meidän tulisi kasvaa Jeesuksen kaltaisiksi ja säilyttää uskomme loppuun asti. Urheilussa kehittymiseen tarvitaan harjoitusrutiineja, ja samoin myös uskossa. Toistemme tuki ja kannustus, motivointi sekä apu haasteissa ovat myös tärkeitä. Näitä saamme seurakunnassa ja kristittyjen kokoontuessa yhteen. Pyydän Jumalalta viisautta, että Hän näyttää minulle, miten voin harjoittaa uskoani.

Elli

Jer. 19

Jumalan voimalla saadussa maassa, jota Hän on suojellut monin tavoin, ihmiset ovat hylänneet Hänet. Siellä, missä heidän tulisi ylistää Herraa ja rukoilla Hänen apuaan, ihmiset ovat palvelleet muita jumalia, vuodattaneet viatonta verta ja jopa uhranneet lapsiaan Baalille. Tämän vuoksi Jumala ilmoittaa tuhoavansa koko laakson ja lähettää Jeremian julistamaan tätä viestiä. Jeremian tehtävä muistuttaa Joonan tehtävää, kun hänet lähetettiin julistamaan tuhoa Niinivelle. Tällaisen sanoman julistaminen vaatii suurta rohkeutta, mutta siitä huolimatta Jeremia valitsee julistuspaikakseen temppelin esipihan, missä kaikki papit, johtajat ja vierailijat voivat kuulla hänen sanansa.

1. Tim. 3

Tässä luvussa Paavali antaa paljon ohjeita siitä, millaisia henkilöitä tulisi valita seurakunnan virkoihin ja miten heidän tulee käyttäytyä. Seurakunnan kaitsijan tehtävä on ohjata seurakuntaa oikeaan suuntaan, torjua harhaopit, rakentaa yhteisöä, edustaa seurakuntaa ulospäin ja palvella Jumalaa nöyrällä asenteella. Tähän vastuulliseen tehtävään valittavan henkilön täytyy olla kykenevä hoitamaan kaikki nämä asiat, ja siksi kriteerit ovat tiukat. Myös muissa tehtävissä se, miten toimimme, voi tuoda joko kunniaa tai häpeää niin ulkopuolisilta kuin muilta kristityiltä. Meiltä ei kuitenkaan vaadita täydellisyyttä, vaan voimme oppia matkan varrella ja kasvaa uskossamme. Aiemmin temppeli toimi Jumalan kunnian osoittajana maan päällä. Nyt me seurakuntana saamme tuoda esiin Jumalan kunniaa.

Elli