Tekijä: Elli Alenius

Ps. 74

Tässä Asaf vetoaa Jumalaan, että tämä pitäisi lupauksensa ja auttaisi valitsemaansa kansaa hädässä. Missä ennusmerkit ja profeetat? Kaunko kestää, että tuomio kohtaa Jumalaa pilkaavia ja kansaa sortavia kohtaan? Jumala tämä on sinun asiasi olet mahtava. Nouse ja toimi.

Joskus hetkiä jolloin miettin missä ovat herätys ja ihmeet? Missä apu vaikeuksiin? Tällöin voimme vedota suoraan Jumalaan. Olet luvannut sanassasi ihmeitä ja kääntymystä. Jumala tämä on sinun asiasi olet mahtava ja voit toimia. Nouse ja toimi keskuudessamme lupaamillasi tavoilla. 

Viimeistään viimeisen tuomion ja ikuisen elämän koittaessa näemme kuinka Jumala vastaa vuosituhansia rukoiltuihin rukouksiin; ”tulkoon sinun valtakuntasi” ja ”päästä meidät pahasta” lopullisesti. Kuitenkin kaikki aika tätä odotaessamme on Jumalan laupeutta ja aikaa kääntyä.

Hepr. 6

Uskolla on perustuksia kuten usko Jumalaan, parannus kuolemaan johtavista teoista, kaste, kätten päällepaneminen (siunaaminen/rukoileminen), kuolleiden ylösnousemus ja iänkaikkinen tuomio. Uskon perustuksia on kerätty ylös uskontunnustuksiin ja ne rajaavat mitä uskoon kuuluu. Edes apostolit eivät voineet muokata tai perustaa uudelleen näitä. Tämä on perusta, joka on muuttumaton ja pysyy muuttumattomana aikojen saatossa. Parannus synneistä, usko kuolleiden ruumiillisesta ylösnousemuksesta ja iankaikkisesta tuomiosta ovat luovuttamattomia osia uskostamme, vaikka ne eivät ole tällähetkellä kovassa huudossa Suomen luterilaisessa kirkossa. Tämä perusta kuitenkin on vasta alku, josta voimme lähteä rakentamaan. Jumala kutsuu elämään tästä käsin. Hän ei unohda tekojamme ja rakkauttamme jota osoitamme Häntä kohtaan palvelemalla toisiamme kristittyinä. Meidän on tärkeä tukea toinen toisiamme niin iloissa kuin suruissa. Toinen toistemme rakastaminen kirkastaa myös Jumalaa.

Elli

Ps. 73

Psalmin kirjoittaja on tilanteessa missä häntä kohtaa kärsimys ja  miettii miksi oikein seuraa Herraa. Muut menestyvät paremmin ja heidän elämänsä on helpompaa. He voivat puhua mitä haluavat miettimättä seurauksia. Oliko uskon pitkähartainen vaaliminen kuitenkin aivan turhaa ja helpommallakin olisi päässyt. 

Tätä pohtiessaan hän menee temppeliin ja Jumalan edessä tajuaa miten typerä oma ajatus on. Ei pahana menestys johda onneen. Jumala antaa kaiken kerätyn menestyksen kadota ja johtaa heidät tuhoon. Jumala on luonani hankalissakin tilanteissa ja pitää kiinni. Hän nostaa minut viimein kunniaan taivaassa. 

Niin hän päätyy lopputulemaan: ”Ne jotka luopuvat sinusta menehtyvät. Sinä tuhoat kaikki, jotka pettävät sinut. Minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaille Hänen teoistaan.” (Jae 27-28) Tähän samaan lopputulokseen olen myös itse päätynyt kun varkkina mietin miksi uskon ja myöhemmin kun elämässä on ollut erilaisia vastoinkäymisiä. Jumala pelastaa kuolemalta ja on kanssani. Hän on hyvä ja tahdon kertoa hänen teoistaan muille.

Hepr. 5

Heprealaiskirjeestä nousi esille ylipappeus ja kuinka kukaan ei ole itse omalla toiminnallaan korottanut itseään siihen arvoon, ei Aaron eikä edes Jeesus. Isä korotti Jeesuksen kun hän taipui tämän tahtoon. Jumalalla on hierarkia ja hän asettaa henkilöitä eri asemiin . Meidän tulee taipua Jumalan tahtoon Jeesuksen esimerkin mukaan ja esivallan tahtoon silloin kun se ei ole ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa.

Jeesuksen pappeus on erilaista kuin muiden ylipappien. Ylipappi edusti ihmisiä Jumalan edessä, kuitenkin kuninkaat, profeetat tai sukujen päämiehet hallitsivat kansaa. Melkisedek (jonka identiteetistä on kiinnostavia arvailuja, jotkut pitävät häntä Seeminä toiset enkelina, jotkut vain Jumalalle uskollisena paikallisena kuninkaana) joka tässä mainitaan oli Saalemin Kuningas Aabrahamin aikaan. Hän hallitsi maata ja oli Jumalan pappi yhtäaikaa. Hän ei ollut pappisuvusta vaan Jumala antoi pappeuden hänelle suoraan. Hän siunasi Aabrahamin. Jeesuksen pappeus on Melkisedekin pappeutta, sama henkilö toimii Jumalan ja ihmisen välikätenä ja hallitsee kuninkaana. Jumala valitsi Jeesuksen suoraan ylipapiksi, eikä toiminut Leeviläisten perimyslinjojen mukaan.

Elli

2 Aik. 36

Aikakirjan luku 36 kertoo karuista tapahtumista. Joosia yksi Jumalalle uskollisimmasta kuninkaista kuolee ja kansa hylkää jälleen Herran. Kerran loistokkaana seissyt kuningaskunta ensiksiksi jättää Jumalan, joka on suojellut heitä ja sitten joutuu täysin viholliskansan valtaamaksi, monia kuolee, ylimystö ja oppineet (mukaan lukien Daniel) viedään Babyloniaan.

Aikakirjat ovat luoneet kuvan siitä miten Jumala ohjaa ja siunaa kansaansa, mutta tämä hylkää Jumalan kertatoisensa jälkeen. Jumala ei kuitenkaan hylkää vaan pitää luopauksensa. 70 vuoden jälkeen paluu Jerusalemiin ja temppelin jälleenrakentaminen sallitaan.

Tämä muistuttaa meitä siitä, että se missä tilanteessa olemme ei ole omaa ansiotamme vaan Jumalan armoa. Hän kutsuu kansaansa 2. aikakirjan lopussa palaamaan takaisin ja rakentamaan temppeliä. Meitäkin kutsutaan palaamaan Jumalan luokse ja olla osana temppeliä, jonka kulmakivi on Jeesus.

Hepr. 4

Heprealaiskirjeen kirjoittaja varoittaa siitä että emme vielä ole taivaassa ja ettemme jätäisi ketään matkanvarrelle. Pelkästä sanan kuulemisesta ei ole hyötyä jos se ei vaikuta meihin ja että meidän tulisi pitää kiinni uskostamme. 

Tämä muistuttaa siitä miten riparilla uskoa opetetaan hoitamaan. Uskonelämän neljä pöydänjalkaa , Rukous, Raamatun luku, Uskovien yhteys ja Ehtoollinen. Ilman yhtä näistä pöytä ei ole vakaa. Rukouksella ja Raamatun lukemisella pidämme Jumalan elämämme keskiössä. Yhteys on myös elintärkeää, moni kuningas lankesi valittuaan huonon neuvonantajan tai vierasuskoisen puolison. Hyvä neuvonantaja taas ohjasi kuningasta oikeaan suuntaan. Meitä kutsutaan ihmisiksi jotka ohjaamme toisiamme kohti ikuista elämää. 

On turha yrittää esittää mitään Jumalan edessä. Hän näkee syntini ja vajavuuteni. Kuitenkin Hän ymmärtää kiusaukset, joita koen ja kutsuu rakastavasti luoksensa ja antaa armon avuksemme okeaan aikaan. 

Elli