Tässä luvussa Jeesus tekee suuren ihmeen, ja kansa on jo valmis tekemään Jeesuksesta kuninkaan. Opetuslapsista saattoi tuntua, että Jeesuksen kuninkuus oli lähellä. Kansa rakasti häntä ja tuli kuuntelemaan. Pian Jumalan valtakunta voisi olla jo läsnä koko voimassa.
Jeesus palasi heidän luokseen kävellen veden päällä. Seuraavana päivänä väkijoukko seurasi Jeesusta vastarannalle. Siellä Jeesus kyseenalaisti väkijoukon motiivin tulla paikalle ja sanoi, että he tahtoivat vain nähdä ihmeitä ja saada leipää. Keskustelun yltyessä Jeesus sanoi: ”Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö.”
Tämä väite suututti kansan ja sai monet hylkäämään Jeesuksen. Siinä kohtaa Jeesus kysyi opetuslapsilta, hylkäisivätkö hekin hänet. Heidän odotuksensa Jumalan valtakunnan nopeasta, fyysisestä tulemisesta ja elämästä kansan suosiossa valtakunnan saattajina saattoivat sortua. Toiveiden murtuminen ei kuitenkaan saanut heitä luopumaan Jeesuksen seuraamisesta. Pietari vastasi Jeesukselle ja toi esiin sen, että he tiesivät Jeesuksen olevan Jumalan Pyhä.
Kuinka surullinen Jeesus mahtoi olla, kun niin moni ihminen, joita hän rakasti, hylkäsi hänet. Ovatko ihmiset valmiita hylkäämään Jumalan, jos hän ei ole sellainen kuin he haluaisivat hänen olevan? Rukoilen, että Jumala auttaa minua ymmärtämään, millainen hän todella on, etten itse loisi vääränlaista kuvaa hänestä.
Elli