Tekijä: Elli Alenius

2. Sam. 13

Hepr. 12

”Kun siis meillä on todistajien kokonainen pilvi” on kannustava sanoma. Ne, jotka ovat päässeet perille ja selvinneet kiusauksista, ovat ikään kuin nyt kannustamassa meitä, jotta mekin pääsisimme maaliin. En tahdo luovuttaa kaikkien näiden esikuvien edessä.

Ohjausta ja kuritusta on monenlaista. Vanhemmat voivat joskus antaa lapsen kohdata vaikeuksia puuttumatta suoraan, jotta lapselle kehittyisi sinnikkyyttä, rohkeutta ja kykyä selvitä tilanteista. He voivat myös määrätä tekemään asioita, joista lapsi ei pidä – kuten käymään hammaslääkärissä, tekemään läksyt tai siivoamaan huoneensa. Nämä ovat lapsen parhaaksi, vaikka hän ei itse aina ymmärrä niiden merkitystä.

Jos taas lapsi rikkoo ohjeita – esimerkiksi lyö sisarustaan, valehtelee tai tekee jotain vaarallista – hän saa rangaistuksen ja ohjausta toimia oikein. Vanhempi, joka ei välitä siitä, pärjääkö lapsi, käykö hän lääkärissä tai satuttaako hän muita, toimii laiminlyövästi. Silti suurin osa tällaisesta ohjauksesta tuntuu ikävältä silloin, kun sen itse kokee.

Samalla tavoin Jumala tahtoo, että kasvamme ja opimme. Siksi hän myös ohjaa meitä joskus tavoilla, jotka tuntuvat epämiellyttäviltä. Se ei ole outoa. Hän ei kuitenkaan koskaan jätä meitä yksin, vaan on Henkensä kautta lohduttamassa ja tukemassa meitä myös vaikeissa tilanteissa.

Tänä päivänä näemme, kuinka kaikki luotu voi järkkyä. Rauha, jota on rakennettu pitkään, valtioiden ja talouden vakaus, terveytemme ja tulevaisuutemme – kaikki nämä voivat horjua. Välillä jopa maa järkkyy konkreettisesti pommien, sodan tai maanjäristysten seurauksena.

Tämä järkkyminen tekee tilaa valtakunnalle, joka ei järky ja joka pysyy ikuisesti paikallaan.

Elli

2. Sam. 12

Hepr. 11

Tämä luku uskon esikuvista on yksi lempiluvuistani Raamatussa. Uskon voimalla heidän valmiutensa toimia ja se, kuinka Jumala käytti heitä, nostaa heidät todellisiksi esikuviksi.

Minusta on hienoa, että niiden rinnalla, jotka kukistivat valtakuntia ja tekivät suuria ihmeitä, mainitaan myös ne, jotka saivat pilkkaa, ruoskaniskuja ja vankeutta. Heidät, jotka joutuivat asumaan aavikolla, vuorilla, maakuopissa ja muualla pakosalla; heidät, jotka kärsivät puutetta; ja heidät, jotka kuolivat uskonsa tähden.Monien näiden nimet ja kertomukset ovat unohtuneet meiltä, mutta heidän uskonsa ja uskollisuutensa oli samaa kuin niillä, jotka tekivät suuria sankaritekoja.

Uskon, että taivaassa näemme samassa asemassa sankareina ne, jotka Jumalalle uskollisina johtivat kansaa, kuin ne, jotka Jumalalle uskollisina olivat valmiita hylkäämään kotinsa, kärsimään pilkkaa ja puutetta, sekä ne, jotka olivat valmiita puhumaan ja toimimaan, vaikka se maksoi heidän henkensä.

Meillä on lukuisia esikuvia siitä, miten Jumala voi tehdä tavallisten ihmisten kautta suuria tekoja. Meillä on myös lukemattomia esikuvia siitä, kuinka elää uskollisesti ja luottaa Jumalaan silloinkin, kun hän ei tee suuria ihmeitä, vaan sallii vaikeuksien kohdata. Molemmilla joukoilla oli sama toivo: luottamus Jumalaan, katse tulevaan maailmaan ja siihen pelastukseen, joka meille on varattu.

Elli

2. Sam. 11

Hepr. 10

Hurja ajatella, että tämä on kirjoitettu niille kristityille, jotka tulivat uskoon ennen Rooman vainoja ja niiden aikana. He kestivät vainot, joissa he joutuivat kamppailemaan kolosseumissa henkensä edestä, ja joissa osa heistä kuoli. Heitä vangittiin ja heidän omaisuutensa otettiin pois. Se tarkoitti kodin, tulevaisuuden, ammatin ja kunnian menetystä koko perheelle – puoliso, lapset ja muu perheväki mukaan lukien.

He kestivät kaiken tämän iloiten, sillä he tiesivät, että Jumalalla on parempaa luvassa. Joillekin kirjeen saajista seurakunnan kokouksiin osallistuminen saattoi olla vaarallista ja altistaa uusille vainoille. Tästä huolimatta kirjoittaja painottaa vahvasti seurakunnassa käymisen tärkeyttä ja tahallisen synninteon välttämistä.

Kuinka tärkeitä nämä asiat ovatkaan, jos ne olivat tinkimättömiä tuolloin – silloin niiden tulisi olla tinkimättömiä myös meille. Miten tähän on tarkoitus päästä? Kantamalla huolta toisistamme ja kannustamalla toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin.

”Kestävyys on teille tarpeen, jotta pystyisitte täyttämään Jumalan tahdon ja siten saisitte omaksenne sen, minkä hän on luvannut.”

Kestävyys on yhä tarpeen tänä päivänä. Harvoilla meistä Suomessa on uhattuna omaisuus, työ, henki tai vapaus, mutta samaa kestävyyttä tarvitaan uskollisuudessa: seurakuntaan osallistumisessa, median käytössä ja kulutuksessa, totuuden puhumisessa sekä sellaisten tilanteiden välttämisessä, jotka houkuttelevat syntiin.

Sama voima, joka auttoi kristittyjä vainojen keskellä, auttaa meitäkin tänään.

Elli