Joos. 22, 2 Kor. 10

Joos. 22

 

2 Kor. 10

Minua puhuttelee erityisesti Paavalin tapa käsitellä ylpeyttä ja asemaa. Paavali oli saanut Jumalalta tehtävän julistaa evankeliumia, ja Jumala oli hänen työnsä kautta synnyttänyt Korinttiin ja moniin muihin paikkoihin seurakuntia. Paavalin saavutukset olivat merkittäviä, ja sen voi huomata esimerkiksi siitä, kuinka suuri osa Uuden testamentin kirjeistä on hänen kirjoittamiaan.

Juuri siksi hänen sanansa Korintissa esiintyvään toisenlaiseen johtajuuteen ja ylpeyteen ovat painavia. Ihmisten omat järjenpäätelmät voivat kumota Jumalan tuntemisen, ja omia saavutuksia saatetaan käyttää mittarina, jolla muita verrataan, sen sijaan että mitattaisiin Jumalan asettamien standardien mukaan. Paavali tekee selväksi, ettei hän ylitä toimivaltuuksiaan puhuessaan Korintin seurakunnalle tiukoin sanoin, sillä seurakunnan ohjaaminen kuuluu Jumalan hänelle antamaan tehtävään. Olihan hän itse ollut perustamassa kyseistä seurakuntaa.

Tiukan kritiikin vastaanottaminen tuntui varmasti raskaalta korinttilaisista. Paavali myös vakuuttaa, ettei hän ole rohkea vain kirjeissään, vaan on valmis olemaan yhtä suorasukainen myös kasvotusten.

Paavalin asenne ei kuitenkaan ollut sellainen, että hän olisi vähätellyt omaa työtään sanomalla: “en minä ole mitään tehnyt, kaikki on Jumalan työtä.” Hän arvosti sekä omaa että muiden työtä, jota tehtiin Jumalan valtakunnan hyväksi, ja saattoi olla siitä terveellä tavalla ylpeä. Samalla hän tunnusti, että kaikki hedelmä syntyy Jumalan voimasta.

Paavali toivoo, että korinttilaisten uskon kasvaessa myös hänen työnsä heidän keskuudessaan saisi yhä laajemman vaikutuksen. Tämä haastaa myös minut. Toivon, että oppisin arvostamaan enemmän sitä työtä, jota muut tekevät Jumalan valtakunnan eteen, ja tekemään itse työtä, josta voin olla hyvällä tavalla ylpeä – Jumalaa kunnioittaen.

Elli

Joos. 21, 2 Kor. 9

Joos. 21

2 Kor. 9

Tässä luvussa Paavali antaa paljon hyviä ohjeita antamiseen. Hän oli pian palaamassa Korintin seurakuntaan, joka oli saanut alkunsa hänen toisella lähetysmatkallaan. Korintti oli maakunnan pääkaupunki ja merkittävä satamakaupunki.

Aiemmassa kirjeessään Paavali kehotti korinttilaisia säästämään rahaa viikoittain, jotta he voisivat lahjoittaa Jerusalemin seurakunnalle. Ilmeisesti he olivat toimineet ohjeen mukaisesti, sillä Paavali oli kuullut tästä ja kehui heitä Makedoniassa ollessaan. Edellisestä kirjeestä oli kulunut jo noin kaksi vuotta, ja Paavali tiesi, että seuraava vierailu voisi jäädä lyhyeksi. Siksi rahojen tuli olla valmiina heti hänen saapuessaan.

On mahdollista, että osa varoista oli pankissa keräämässä korkoa tai sidottuna omaisuuteen, joten Paavali varoittaa heitä etukäteen. Parin vuoden aikana kerätyistä rahoista luopuminen olisi varmasti tuntunut raskaalta.

Antamisesta Paavali esittää useita tärkeitä näkökulmia. Jumala on siunannut meitä omaisuudella, jotta meillä olisi riittävästi tehdä hyvää. Kylvämällä paljon saamme myös niittää paljon. Lahjoittamalla enemmän mahdollistamme sen, että Jumalan valtakunnan työtä voidaan tehdä laajemmin, ja samalla autamme niitä uskonveljiä ja -sisaria, joilla on vähemmän.

Jumala siunaa antamisemme, ja sen kautta kasvamme vanhurskaudessa. Antamalla ylistämme Jumalaa ja osoitamme kuuliaisuutta Kristukselle. Paavali antaa tunnettun kehotuksen:

”Antakoon kukin, mitä sydän vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Herra rakastaa.”

Tämä kohta herättää kysymyksen: kuinka voin antaa iloisesti ja reilusti? Se muistuttaa minua antamisen syistä. Kylvän siemeniä Jumalan työhön, osoitan kuuliaisuutta Kristukselle, kasvan oikeaan suuntaan ja harjoitan kristittyjen yhteyttä. Jumala on siunannut minua sillä omaisuudella, joka minulla on, ja sen kautta voin siunata muita – ja tulla itse siunatuksi.

Elli

4. Moos. 20, Joh. 7

4. Moos. 20

Joh. 7

Kun Jeesus saapui Jerusalemiin, hänen aikansa ei ollut vielä tullut. Se ei ollut vielä aika Jeesuksen kuninkuudelle eikä kuolemallekaan. Jeesuksen puhuessa juhlilla hallitusmiehet eivät pystyneet vangitsemaan häntä heti. Kansa, joka oli tietoinen hallitusmiesten erimielisyydestä Jeesuksen kanssa, pohti, mikseivät he vangitse ja tuomitse häntä.

Osa kansasta ajatteli, että hallitusmiehet olivat todenneet Jeesuksen hulluksi tai riivatuksi, jolloin mitään ei tarvitsisi tehdä. Tällöin hän aiheuttaisi itse oman tuhoutumisensa. Toiset taas, kuullessaan Jeesuksen puheen, pohtivat, olivatko hallitusmiehet sittenkin tulleet siihen tulokseen, että Jeesus on Messias.

Miehet, jotka oli lähetetty pidättämään Jeesusta, palasivat tehtävästään ilman Jeesusta ja sanoivat, ettei kukaan ihminen ole koskaan puhunut niin kuin hän. Vaikka Jeesusta vastustettiin kovasti, yhä useampi uskoi hänen olevan Messias. Minusta tässä on Jumalan siunausta ja hieman huumorintajua, miten Hän käänsi pahat aikeet tuottamaan päinvastaisen seurauksen.

Kertomusta kuvataan useista näkökulmista. Kuvittelen, miten Jerusalemin seurakunnassa Johannes keskusteli Nikodemoksen kanssa, ja tämä kertoi kohtaamisestaan Jeesuksen kanssa sekä siitä, miten Jeesuksen toiminta vaikutti fariseuksiin ja lainoppineisiin ja mitä he keskustelivat. Voin myös kuvitella jonkun, joka oli todistanut Jeesuksen ihmeitä ja uskonut hänen olevan Messias, ajatelleen lehtimajajuhlilla, että fariseukset ja lainoppineet olivat tulleet samaan johtopäätökseen, mutta huomanneen pääsiäisen aikaan olleensa väärässä. Sen jälkeen tämä henkilö saattoi kuitenkin kuulla uutisen Jeesuksen ylösnousemuksesta ja liittyä seurakuntaan. Näiden henkilöiden kohtaamisten kautta me voimme paremmin ymmärtää Jeesusta ja kohdata hänet.

Elli