Tekijä: Heikki

5. Moos. 17

Tämä luku puhuu järkyttävästi Jumalan pyhyydestä, joka tuntuu meistä helposti lähes
julmalta. Joskus tuntuu, että unohdan Jumalan ehdottomuuden ja pyhyyden. Tässä ajatus ”
synnin palkka on kuolema” (Rm. 6:23) tulee voimakkaana vastaan. Jumala todella on niin ehdoton, pyhä ja korkea, että minun on mahdotonta häntä tavoittaa. Tätä taustaa vasten en
voi muuta kuin uudestaan kiittää Jeesusta, joka tuli ja kantoi tuon tuomion, niin että nyt
saan katsoa pyhää, ehdotonta ja korkeaa Jumalaa silmiin ja sanoa:”Isä”.
Niin ” Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän
Herrassamme” (Rm. 6 :23)
Jännä ajatus tässä kohdassa ovat myös ohjeet kuninkaalle, vaikka Jumalan yksin piti olla
Israelin kuningas. Jumala tiesi, että israelilaiset haluavat olla kuin muut kansat.
Kuninkaalle annettiin ohjeet, ei monia vaimoja, ei liikaa kultaa ja hevosia. Salomo, joka
kaikesta Jumalan antamasta viisaudesta huolimatta, rikkoi nämä käskyt. Minusta Salomon
kertomus on ehkä se kaikkein surullisin. Hän sai kohdata Jumalan useita kertoja, Jumala
antoi hänelle viisautta ja rikkautta yllin kyllin. Rakastuiko hän lopulta lahjoihin enemmän
kuin niiden antajaan? Halusiko hän miellyttää muita? Luuliko hän pärjäävänsä omillaan?
Halusiko hän laajentaa näkökulmaa ja olla trendikäs ottamalla Jumalan rinnalle
epäjumalia?

Mark. 1

Esimmäisenä tässä Markuksen alussa kiinnittyy huomio ilosanomaan. Siis hei,
muistammeko, että meillä on kerrottavana huima ilosanoma Jeesuksesta. Ei jotain
pikkuapua pikkuvaivoihin, vaan mullistava ilosanoma. Jumala on rakkaus. Velat on
maksettu. Tulevaisuus Jeesuksen kanssa on aina parempi. Juhlat perillä odottavat.
Toivottavasti emme koskaan totu tähän!
Toinen asia, johon huomio kiinnittyy on Jeesuksen valta. Hän tekee ihmistenkalastajia, hän
ajaa ulos riivaajia, hän parantaa. Hänen puheessaan on valta, toisin kuin lainopettajilla,
joilla oli vain sääntöjä jaossa.
Jeesuksella on edelleen KAIKKI valta tämänkin kummallisen korona-ajan keskellä!

Mervi

5. Moos. 16

Tätä lukua lukiessa mietin VT:n Jumalaa, joka helposti ajatellaan ankarana ja vihaisena.
Tässä Hän kutsuu lapsiaan viettämään kunnon juhlia kolme kertaa vuodessa 🙂 Ensimmäisessä juhlassa iloitaan vapaudesta, kahdessa muussa Jumalan lahjoista.
Olisiko meillä syytä samaan? Voisiko meidän joulu, pääsiäinen, kesäjuhla tai joku muu
olla iloa ja riemua Jeesuksen antamasta vapaudesta ja niistä lukemattomista lahjoista?
Mahtuisivatko myös meidän juhliin mukaan orvot, lesket ja muukalaiset?

Apt. 28

Tässä luvussa tapahtuu paljon. Ihan ensimmäisenä silmät osuvat maltalaisiin, jotka ottivat
haaksirikkoutuneen porukan ystävällisesti vastaan. En voi olla miettimättä noita nykyisin
Välimerellä haaksirikkoutuneita tai nipin napin selviytyneitä…
Paavalista ajattelen tässä, että hän oli kutsulleen omistautunut täysillä loppuun asti
palveleva Jumalan mies, mutta toisaalta tavallinen ihminen, joka tarvitsi omiensa
rohkaisua. Ihanaa, että seurakuntalaiset myös tulivat erityisesti sitä antamaan!
Vankeus omassa asunnossa kuulostaa aika helpolta, mutta viime kevään koronarajoitusten
ja parien testitulosten odottelun jälkeen, voin ymmärtää, että vapauden menettäminen on
aina rankka juttu. Tänä rankkana aikana Paavali kuitenkin kirjotti monta kirjettä ja opetti,
kuka Jeesus on, vaikka hän sanookin jo olevansa vanha mies ja Kristuksen tähden vanki
(Filemon 9).
Lopuksi jää kysymys, mitä seuraavaksi tapahtui. Niinpä.
Miten Apostolien teot (mielestäni paremmin Pyhän Hengen teot) jatkuu tänään?

Mervi

5. Moos. 15

Orjuus ei kuulosta meistä houkuttelevalta. Tässä kuitenkin kerrotaan, että joskus orja saattoi rakastaa omistajaansa ja hänen perhettään niin, että ei halunnut hänelle kuuluvaa
vapautta (16-17). Rakkauden merkiksi hänen korvansa lävistettiin ja hän jäi pysyvästi
perheen orjaksi.
Jeesuksesta sanotaan, että hän otti orjan muodon (Fil. 2:7). Jeesus teki sen rakkaudesta
meihin. Rakkauden merkkinä hänet, ei vain korvaa, lävistettiin.
Aika huikea kuva Jeesuksen pysyvästä rakkaudesta!

Apt. 27

Jumala oli luvannut jo aikaisemmin, että Paavali pääsisi Roomaan. (Apt 23:11).
Nyt tiukan tilanteen tullen Jumala uudistaa lupauksensa ja lupaa Paavalille lahjan, että
koko porukka laivalla pelastuu.
Paavali luottaa lupaukseen ja rohkaisee sillä muita jo ensimmäisten myrskypäivien aikaan
ja tilanteen käydessä yhä kiperämmäksi hän toistaa rohkaisun. Toki hän on itsekin
hengenvaarassa.
Rohkaisu ei jää pelkäksi puheeksi, vaan hän myös toimii lupauksen mukaan. Syöminen on
aika tärkeää, jos näyttää siltä, että joudutaan uimaan. Kaiken keskellä hän kiittää Jumalaa
ja alkaa syödä. Muutkin tulevat rohkaistuksi. Lopulta porukka pelastuu Jumalan lupauksen
mukaan. Melkoinen seikkailu!
Pistää miettimään. Luotanko ihan oikeasti Jumalan lupauksiin? Elänkö niiden mukaan?
Rohkaisenko niillä muita?
Ketä voisin tänään rohkaista Jumalan lupauksilla?

Mervi