Tekijä: Heikki

5. Moos. 26

Israelin kansan tehtävä oli ylistää Herraa ja tuottaa hänelle kunniaa ja mainetta.
Meille sanotaan ” Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän
hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaassa.” Mt. 5:16
Tämä maailma totisesti tarvitsee valoa! Jotenkin se korostuu aina näinä pimeinä
kuukausina, kun omakin aurinkoikävä vaivaa.
Ajatus auringosta ja kuusta on mielestäni sopiva. Jeesus on kuin aurinko, joka tuottaa
valon ja me ollaan kuin kuu, itsessämme vain pimeää, kylmää tomua, mutta joka heijastaa
auringon valoa.
Rukoillaan, että ihmiset ympärillämme saavat nähdä tuon Jeesuksen valon, joka valaisee
pimeimmänkin marraskuun päivän.

Mark. 4

Mietin kylväjävertauksen erilaisia maaperiä.
Tien laitaa, joka on kovaksi tallattu ja johon on heitelty roskia,
kuivaa kalliota, jota kukaan ei kastellut,
ohdakkeita, jotka jäivät kiskomatta pois ja lopulta hyvää maata,
joka on muokattu ja kivet kerätty.
Mikähän maa minä olen? Mikä maa ystäväni on?
Tuntuu, että ne ohdakkeet nousevat niin helposti, huolet, houkutukset ja mielihalut.
Voisinko antaa Jeesuksen kerätä ne pois, vaikka se ehkä sattuu, mutta sitten vilja saisi
rauhassa kasvaa?
Voisinko olla pehmittämässä kovaksi tallattua maata ystäväni sydämessä? Ehkä kostuttaa
rakkaudella kuivunutta orasta? Voisinko olla kylväjän apuna keräämässä kiviä pois? Näin
kylvetty siemen saisi rauhassa kasvaa.
Mihin Jeesus minua tänään kutsuu?

Mervi

5. Moos. 22

Jumalan vaatima puhtaus näkyy tässä neitsyyden vaatimuksena. Jumala halusi suojata
perheitä.
Jeesuksen kasvatusisästä Joosefista kerrotaan, että hän oli lakia kunnioittava mies
(Mt.1:19). Hän siis tiesi kaikki nämä säännöt. Toisaalta hän varmasti myös tiesi Jesajan
ennustuksen, että neitsyt tulee raskaaksi (Jes. 7:14).
Olisiko hän voinut kuvitella, että tuo suuri Messias voisi kasvaa juuri hänen morsiamensa
kohdussa? Onneksi Jumala lähetti enkelinsä vakuuttamaan tämän ja Joosef luotti tähän
sanomaan. Hän oli valmis kantamaan häpeän ja näin estämään Jeesuksen ennenaikaisen
kuoleman. Olenko minä valmis kantamaan häpeää Jeesuksen tähden?

Mark. 3

Jeesuksen kaksitoista oppilasta olivat aika sekalaista sakkia. Onneksi Raamattu ei maalaile
heistä kiiltokuvia, vaan ihan ihan rehellisen kuvan ylä- ja alamäkineen. Tähän porukkaan
voi itsekin ajatella kuuluvansa.
Jeesuksen kutsu heille oli ensin olla hänen kanssaan ja sitten vasta lähteä saarnaamaan ja
karkottamaan pahoja henkiä. Kaikki siis alkaa Jeesuksen kanssa olemisesta. Tuo oleminen
myös muutti noita miehiä. Ukkosenjylinän pojastakin tuli rakkauden apostoli.
Minun on aina ollut vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka pitävät Jeesusta vain viisaana
opettajana. Jeesuksen omaisetkin ajattelivat hänen olevan poissa tolaltaan.
Voiko ihminen, joka sanoo olevansa tie, totuus ja elämä tai maailman valo, tai joka sanoo
olevansa yhtä Jumalan kanssa olla muuta kuin poissa tolaltaan? Voiko hän olla viisas
opettaja?
Jos Jeesus ei olisi Jumala, näissä sanoissa ei todellakaan olisi mitään järkeä.

Mervi

5. Moos. 18

Mietin ennustusta Jeesuksesta (15-). Ihmiset ymmärsivät Jumalan pyhyyden ja pelkäsivät.
Jumalan vastaus oli tulla itse ihmiseksi. Suuri Luoja tuli pieneksi alkioksi neitsyeen
kohtuun, kohtaamaan meidät samalta tasolta.
Mooses vapautti israelilaiset orjuudesta omaan maahan. Jeesuksen tuoma vapaus on jotain
tosi paljon korkeampaa, se kestää ikuisesti. Mooses antoi ihmisille mannaa ruuaksi, mutta
Jeesus tulee itse leiväksi. Lopulta meidät tuomitaan sen mukaan, onko me kuunneltu
Jeesuksen kutsua (19). Jumala teki jo kaiken valmiiksi!

Mark. 2

Neljä ystävää kantoivat sairaan Jeesuksen luo.
Olenko itse innokas voittamaan kaikki esteet, että joku pääsee Jeesuksen luo? Kenen
kanssa minun hommani on purkaa kattoa? Mitä nuo esteet tänään ystävieni elämässä ovat?
Ihanat ovat Jeesuksen sanat:”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi”.(Koskee onneksi
myös meitä tyttöjä!) Ei mitään temppuja, ei mitään tenttejä.
Ota vain lahja vastaan.
Jeesuksen porukka oli vähän kummallinen, publikaaneja ja muita syntisiä oli paljon hänen
seuraajiensa joukossa.
Mites meillä? Ketä me kutsutaan mukaan, kenen kanssa me syödään? Olemmeko valmiit
ottamaan porukoihimme ”syntisiä”, julkisesti epäonnistuneita vai pitääkö ensin osata
muuttua normin mukaiseksi? Onko minun kotini auki Jeesukselle ja hänen porukalleen?
Toisaalta Jeesuksen edessä kuulumme kaikki tuohon syntisten porukkaan, vaikka
osaisimmekin vetää pyhäpuvun ja -hymyn päälle.
Kiitos Jeesus, että et heitä minuakaan ulos, vaan tulet kotiini tämän kaiken keskelle!

Mervi