5. Moos. 30, Mark. 7

5. Moos. 30

Kaikkien aiemmin lueteltujen pilkuntarkkojenkin lakipykälien jälkeen on mielenkiintoista lukea, miten laki ”on aivan teidän lähellänne, teidän suussanne ja sydämessänne” (jae 14). Varsinaiset lakipykälät siis täyttyvät tavallaan itsestään, kunhan suhde Jumalan kanssa on kunnossa. Nykyäänkin ulkopuolisilla on helposti sellainen käsitys, että uskovaiset ”eivät saa” vaikkapa ryypätä tai kiroilla ja joutuvat kovasti pinnistelemään, etteivät rikkoisi näitä sääntöjä. Oikeastihan Jeesuksen seurassa kulkeminen vaikuttaa meihin niin, että ryyppääminen ja kiroilu jää vähemmälle, mikä tietysti näyttää siltä kuin noudattaisimme jotain pykäliä.

Mark. 7

Jeesus jatkaa samasta aiheesta ja viittaa Jesajaan: ”Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta.” (jae 6) Juutalaisten, varsinkin fariseusten, ongelma oli juuri siinä, että he pyrkivät olemaan ulkoisesti kovin ”uskovaisia”, mutta heidän sisimpänsä ei heijastanut Jumalan läheisyyttä. Jumala tahtoo, että me muutumme sisältä ulospäin! Jos siis kamppailemme jonkin synnin tai väärän käyttäytymismallin kanssa, paras lääke ei välttämättä ole se, että yritämme hammasta purren toimia toisin vaan se, että pyrimme lähemmäksi Jeesusta ja annamme hänen hoitaa asian.

Heikki

5. Moos. 29, Mark. 6

5. Moos. 29

Liiton solmiminen tai vahvistaminen jatkuu, kun Mooses kokoaa kansan kuulolle. On erityisen tärkeää, että liittoon sitoudutaan yhdessä: on kansan johtajat, mutta myös kaikki muut miehet, naiset ja lapset. Jopa muista kansoista porukkaan tulleet palvelijat ovat mukana. Mielestäni tämä kuvaa myös uuden liiton seurakuntaa: Jumalan eteen on tarkoitus tulla yhdessä toinen toistaan tukien, ei pelkästään yksilöinä. Näin senkin, jonka oma usko on heikko, on helppo tulla porukassa Jumalan luo.

Mark. 6

Markuksen luvussa tapahtuu taas hengästyttävän paljon. Poimin kuitenkin heti luvun alusta kaksi tapausta, joissa ei tapahtunutkaan paljoa. Ensinnäkään Nasaretin asukkaat eivät ottaneet Jeesusta kovin hyvin vastaan, joten vain muutama sairas parantui. Toiseksi, kun Jeesus lähetti opetuslapsia matkaan, hän valmisti heitä tilanteeseen, jossa heitä ei oteta vastaan. Nämä ovat aika jänniä jakeita, koska koen että se ympäristö, jossa itse nykyään elämme, on juuri tällainen. Jeesus ei kuitenkaan tehnyt mitään väkisin, eikä hän tuhlannut aikaansa niihin ihmisiin, jotka kerran eivät halunneet olla hänen kanssaan. Tässä tarvitaan paljon viisautta, että osaamme omissa ympyröissämme pitää Jeesuksen saatavilla, mutta kuitenkin turhaa kinastelua ja vastakkainasettelua välttäen.

Heikki

5. Moos. 28, Mark. 5

5. Moos. 28

Tällä viikolla luetaan viidennen eli viimeisen Mooseksen kirjan viimeiset luvut. Tässä luvussa Jumala kertaa pitkällisesti millaiset siunaukset tai kiroukset israelilaisia kohtaavat. Näitä lukuja lukiessa on hyvä muistaa, että tässä oli nimenomaisesti kyseessä se liitto, jonka Jumala solmi Israelin kansan kanssa (jae 69). Emme siis mielestäni voi lukea näitä jakeita suoraan itseemme soveltaen niin, että kohtaamme automaattisesti suuria siunauksia tai vitsauksia sen mukaan miten onnistumme noudattamaan jotain pykälälistaa. Tätä lukua voi kuitenkin lukea sillä ajatuksella, että sellaiset asiat kuten perhe, omaisuus, koti, toimeentulo ja turvallisuus eivät ole itsestäänselvyyksiä, vaan ne ovat Jumalan meille antamia lahjoja, joista meidän on syytä olla kiitollisia.

Mark. 5

Markuksen evankeliumin luvussa Jeesus tekee kolme ihmettä, jotka ovat kaikki erityyppisiä (vapauttaminen, parantaminen, kuolleista herättäminen). Avun saaneet ihmisetkin ovat erilaisia (yhteiskunnan hylkäämä hullu, köyhä pitkäaikaissairas nainen, paikallinen ”kirkkoherra”). Ja erityisesti, nämä ihmiset käyttäytyivät eri tavoin. Riivattu mies ei edes pystynyt pyytämään apua, mutta Jeesus auttoi häntä silti. Nainen ei uskaltanut tai kehdannut pyytää apua, mutta sai sitä kuitenkin. Kirkkoherra taas mateli maassa pyytäessään Jeesusta apuun. Voi varmaan sanoa, että kaikki myös saivat enemmän kuin osasivat pyytää: riivattu ei pyytänyt mitään, nainen tuli lisäksi Jeesuksen kohtaamaksi ja hyväksymäksi ja Jairoksen tytär paitsi parantui, myös heräsi kuolleista.

Jeesus siis tahtoo kohdata meidät meidän ongelmissamme mitä ikinä ne ovatkaan riippumatta siitä kuinka aktiivisesti osaamme ja pystymme rukoilemaan. Ja vastauskin voi olla paljon enemmän kuin osaamme itse pyytää. Jeesus sanoi: ”Älä luovu toivosta. Luota minuun.” (jae 36, UT2020-käännös)

Heikki