Tekijä: Heikki

5. Moos. 14

Jos olet liikkunut kristillisissä piireissä yhtään kauemmin, olet todennäköisesti kuullut
myös opetuksia kymmenyksistä. Niin minäkin. En kuitenkaan muista kuulleeni opetusta,
jossa olisi lainattu tätä Raamatun kohtaa. ”teidän tulee syödä viljanne, viininne ja öljynne
kymmenykset… Herran, Jumalanne edessä…” tai ” ostakaa, sillä rahalla, mitä mielenne
tekee… syökää ja iloitkaa perheinenne Herran, Jumalanne edessä…”
Siis ennen muuta Herra haluaa meidän olevan Hänen lähellä, ei hän meidän rahoja tarvii.
Kymmenyksiin meitä ei käsketä (2.Kr. 9:7,8), mutta muista huolehtimiseen kyllä.

Apt. 26

Oletko miettinyt, miltä tilanne näyttää, kun Paavali on tuotu kuningas Agrippan ja muiden
kuulustelijoiden ja syyttäjien eteen? Kuninkaallinen väki ja muu kerma kaikessa
loistossaan juhlasalissa ja vastakohtana perimätiedon mukaan pieni vähän kalju Paavali,
joka oli jo ehtinyt virua vankilassa. Miten lie olisin tai olisit itse tuossa tilanteessa
toiminut?
Paavali kohottaa kätensä ja pitää rohkean puheensa nöyristelemättä, kenkiään
katselematta. Hän on edelleen selvillä tehtävästään julistaa evankeliumia. Hän haastaa
kuulijansa kuningasta myöten. ”Miksi teistä on uskomatonta, että Jumala herättää
kuolleet?”, ”Uskotko profeettoja, kuningas Agrippa? Tiedän, että uskot.” ja ”Suokoon
Jumala, että niin sinusta kuin teistä kaikista muistakin, jotka minua kuulette, tulisi sellaisia
kuin minä olen”
Mistä Paavalilla oli tuo varmuus ja rohkeus? Voiko myös minä saada sen?
Mieleen tulee kaksi asiaa. 2. Tim.1:12 ” En häpeä, sillä tiedän, keneen uskon…” Siis
tärkeintä on tuntea Jeesus 🙂
Toisaalta meille luvataan, että meidän ei tarvitse huolehtia, mitä vastaamme tuomitsijoille.
(Lk. 21:13-15) Meille annetaan näin mahdollisuus todistaa. Valitettavasti tässä ei luvata
meille mieluisaa tulosta.
Tätä usein mietin niiden ystävien kohdalla, joiden todistusta uudelleen ja uudelleen
kysellään Suomen valtion toimesta. Ollaan rukouksin heidän rinnallaan.

Mervi

Ps. 12 Ilm. 5

Tänään päästään jo sinetöidyn kirjakäärön kimppuun, vaikkakaan sitä ei vielä tässä luvussa avata. Mielenkiintoista kirjakäärössä on se, ettei se ole mikään ”muinaisten viisaiden” tekemä, kuten jossain keskinkertaisessa scifi-leffassa. Sen on kirjoittanut valtaistuimella istuva Isä itse. Ajattelen jotenkin niin, että hän on jo joskus aikojen alussa kirjoittanut myös loppunäytöksen valmiiksi, mutta sulkenut tapahtumat sineteillä odottamaan oikeita olosuhteita. Kun sinetit sitten murretaan, luojan sanat saavat myös asiat tapahtumaan.

Tästä näkyy myös, miksi Jeesuksen ristinkuolema ja voitto kuolemasta oli niin merkittävä asia maailmanhistoriallisesti: tuo voitto teki Jeesuksesta oikeutetun avaamaan viimeisten aikojen käsikirjoituksen. Ilman sitä loppu ei voisi tulla eikä paha saisi lopulta palkkaansa.

Ja sitten joka välissä kummarrellaan ja ylistetään! Niinhän sitä on sanottu, että kannattaa opetella ylistämään jo täällä, ettei tule sitten niin isona järkytyksenä taivaassa… En oikein tiedä, mikä ylistyksen varsinainen merkitys lopulta on, mutta tärkeä juttu se on, koska siihen uhrataan taivaassakin niin paljon aikaa ja voimavaroja. Ehkä sitä voisi tosiaan harjoitella, tänäänkin.

Heikki

Ps. 11 Ilm. 4

Se hyvä puoli on tässä raamattukommenttien kirjoittamisessa, että joutuu väkisinkin pysähtymään asian äärelle… Ilmestyskirjaa plärätessä tajusin jotenkin uudella tavalla, että tässä luvussa esitelty valtaistuinsali on itse asiassa koko Ilmestyskirjan keskus. Nuo edeltävät luvut olivat saatetta ja johdantoa, mutta tässä neljännessä luvussa Johannes teleporttaa suoraan tapahtumapaikalle, eli taivaallisen valtaistuimen äärelle. Tästä eteenpäin kaikki olennainen oikeastaan tapahtuu täällä ja maan päälle vain kurkitaan satunnaisesti. Maanpäällisetkin tapahtumat aiheutuvat suurelta osin jostain mitä taivaassa tapahtuu.

Itse salin kuvaus kaikkine omituisine olioineen on aika hämmentävä. Elementit ovat kuitenkin tuttuja jo vanhan testamentin puolelta, esimerkiksi Hesekielin näyistä. Sitä on tietysti vaikea sanoa, onko kaikki konkreettisesti siipineen ja silmineen juuri kuten tässä lukee, vai kuvaako Johanneksen teksti vain vertauskuvallisesti sitä, mitä taivaassa on. No, sen me näemme sitten joskus.

Valtaistuimella istuu kuitenkin meidän Isämme, eikä hänen valtaansa kyseenalaisteta missään vaiheessa. Eihän Ilmestyskirjassa edes ole perinteistä tasaväkistä ”hyvän ja pahan kamppailua”, vaan pahalle annetaan vain tietyt toimintamahdollisuudet, minkä jälkeen häkki sitten heilahtaa. Tältä pohjalta on turvallista lukea seuraavia lukuja, mutta myös elää tätä päivää.

Heikki