Tekijä: Heikki

1. Moos. 45

Joosefin tarinassa tulee viimein onnellinen käänne, kun totuus paljastuu. Yleisesti ottaen on niin, että Pyhä Henki tahtoo johdatella meitä valoon, totuuteen ja avoimuuteen. Jumalan vastustajan työkaluja taas ovat salailu, valheet, vihjailut, puolitotuudet, kateus, häpeä jne.

Matt. 16

Luvun lopussa puhutaan Jeesuksen seuraamisesta. Oli jotenkin virkistävää, kun näin erään kaverini some-profiilitekstissä sanat ”Jeesuksen seuraaja”. Ei siis ”kristitty” tai ”uskovainen” tai ”luterilainen” vaan Jeesuksen seuraaja. Se kuvastaa jotenkin hienosti sitä, että emme vain ole jotain tai edusta jotain vaan olemme menossa jonnekin, tiedämme ketä seuraamme, eikä keskipisteenä ole jokin oikeiden oppien kokoelma vaan Jeesus.

Jeesuksen seuraamisella on aina ollut myös hinta. Joku minua fiksumpi sanoi joskus siihen tapaan, että vakaumus on jotain sellaista, mistä maksat hintaa. Muuten kyseessä on vain mielipide. Hinnan maksaminen näkyy selvästi näissä Jeesuksen sanoissakin. On toki paljon niitäkin hetkiä, kun Jeesuksen kanssa kulkeminen on helppoa ja hauskaa, mutta luulisin että jokaisella tulee myös niitä hetkiä, jolloin joutuu vetämään rajaa. Ei ole helppoa olla porukassa se ainoa, joka ajattelee toisin. Meillä täällä Pohjolassa ei onneksi tarvitse kuitenkaan piilotella viranomaisilta henkensä kaupalla tms.

Tänään voisi miettiä ensinnäkin, seuraanko oikeasti Jeesusta vai onko asia jotenkin epäselvä. Toiseksi voisi miettiä, mitä Jeesuksen seuraaminen arjessa tarkoittaa. Miten se näkyy? Millaista hintaa olen valmis maksamaan?

Heikki

1. Moos. 44

Joosefin leikittely veljiensä kustannuksella jatkuu. Itse olen ymmärtänyt Joosefin aikeet niin, että koska hän rakasti erityisesti Benjaminia (joka oli hänen täysveljensä, toiset olivat velipuolia), hän aikoi pitää Benjaminin Egyptissä ja patistaa toiset veljet matkoihinsa. Epäilemättä hän olisi paljastanut totuuden Benjaminille heti kun aasien takavalot olisivat kadonneet pyramidin nurkan taakse. Juudan puheenvuoro ja vetoaminen isän tilanteeseen sai kuitenkin Joosefin pakan sekaisin, kuten seuraavassa luvussa näemme.

Välillä ihmetyttää, että Raamatussa on selitetty joitain tapahtumia hyvinkin yksityiskohtaisesti ja toiset taas kuitataan muutamalla sanalla. Toisaalta se lisää ehkä tekstin aitoutta, tuskinpa näitäkään käänteitä olisi kukaan tarkoituksella lähtenyt sepittämään.

Matt. 15

Jeesuksen ajatus sisäisestä maailmasta tai sydämestä oli jotakin käänteentekevää. Fariseusten maailmassa ajatus oli, että tarkkojen sääntöjen noudattaminen saisi aikaan ”puhtaan sydämen” ja Jumalan hyväksynnän. Jeesuksen ajattelussa taas puhdas sydän luo tavallaan automaattisesti sääntöjen mukaista elämää. Siksi meille kristityille oikea kysymys ei enää ole ”mitä sääntöjä minun pitäisi noudattaa” vaan ”miten minun sisäinen olemukseni voisi muuttua sellaiseksi, kuin sen kuuluu olla”.

Paavali sanoittaa tätä samaa: ”Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää.” (Ef. 4:23-24)

Emmehän me koskaan valmiiksi tai täydellisiksi tule, mutta tänään voisi miettiä ja rukoilla, miten parhaiten voisin auttaa sisintäni uudistumaan sellaiseksi kuin Jumala tahtoo!

Heikki

1. Moos. 43

Tässä luvussa kannattaa kiinnittää huomiota Juudaan, sillä tästä eteenpäin on nähtävissä, että hänestä on tullut veljesten tosiasiallinen johtaja, vaikka olikin ikäjärjestyksessä vasta neljäs. Kun Jaakob kuolinvuoteellaan siunaa poikansa, hän sanoo Juudalle: ”Sinun isäsi pojat kumartavat sinua.” (1. Moos. 49:8). 

Juuda mainitaan jo aiemmin Joosefin kertomuksen alussa, sillä hän oli se, jonka idea oli myydä Joosef orjaksi. Vaikka se saattoikin pelastaa Joosefin hengen, juutalaisen perimätiedon mukaan toiset veljet pitivät häntä syyllisenä Joosefin kuolemaan ja joidenkin arveluiden mukaan myös Jaakob epäili Juudan tappaneen Joosefin. Mahdollisesti Tamarin tapauksen (1. Moos. 38) yhteydessä mainittu tieto, että Juuda muutti pois veljiensä luota, kertoo juuri tästä.

Nyt Juuda on kuitenkin alkaa osoittaa johtajuutta positiivisessa mielessä ottamalla Benjaminin hengen vastuulleen ja vie veljekset uudelleen Egyptiin. 

Juudastahan polveutui sitten muutaman sadan vuoden kuluttua Daavid ja aikanaan Jeesus.

Matt. 14

Evankeliumin puolella on taas aika tuhdisti asiaa. Yksi tämän luvun hämmästyttävimmistä jutuista on se, että Pietari kävelee veden päällä. Toki Jeesuksenkin veden päällä kävely on yliluonnollista, mutta se että Pietari tekee saman perässä, on huikeaa. New Wine -kuvioista olen oppinut, että tullessaan maan päälle Jeesus luopui tietyistä jumalallisista ominaisuuksistaan. Hän ei ollut kaikkialla läsnä, hän ei tiennyt kaikkea eikä voinut tehdä mitä tahansa. Sen sijaan hän toimi Pyhän Hengen voimassa tehden sellaisia asioita, joita mekin voimme tehdä. ”Joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin” (Joh. 14:12)

Jeesus haastoi opetuslapsia tekemään samoja juttuja kuin hänkin. Jeesus lähetti opetuslapset kertomaan ilosanomaa, parantamaan sairaita, vapauttamaan sidottuja ja herättämään kuolleita. Ja tarvittaessa kävelemään veden päällä!

Tähän liittyen jakeessa 16 on hauska tilanne, jossa Jeesus käskee opetuslapsia ruokkimaan väkijoukon. En tiedä, onko tulkintani oikea, mutta haluaisin ajatella, että opetuslapset olisivat tosiaan voineet ruokkia ihmiset viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Ehkä he eivät edes osanneet ajatella sellaista mahdollisuutta.

Välillä voisi olla hyödyllistä pysähtyä miettimään, miten Jeesus tässä minun tilanteessani toimisi. Voisinko minä toimia samoin? Jos en, niin miksen? Minussa kuitenkin vaikuttaa sama Pyhä Henki kuin hänessäkin. (Ef. 1:19)

Heikki